Nuorena aviovaimona koin uskoni vahvaksi. Olin vasta saanut parannuksen armon ja ihmettelin, miksi seuroissa puhutaan kiusauksista. En edes ymmärtänyt, mitä sellaiset ovat. Niin hyvä oli olla uskovaisena toisten joukossa. Aviopuolisonikin sai myöhemmin parannuksen armon.
Saimme ison perheen ja toivoimme, että me kaikki säilyisimme uskovaisina. Vähitellen lapset lensivät pesästä kukin omaan elämäänsä, omiin tehtäviinsä.
Vastikään juttelin uskosta luopuneen aikuisen poikamme kanssa. Hän halusi kertoa, mitkä asiat häntä monien uskovaisten toiminnassa ihmetyttävät. Hän kertoi panneensa merkille, että monilla uskovaisilla on kova tarve näyttää, että omistaa paljon maallista mammonaa, on hieno koti, kesäpaikka, kallis auto, iso vene ja silti kyltymätön rahan tekemisen pakko. Hänen mielestään kaiken maallisen tavoittelu menee joillakin jopa perheen hyvinvoinnin edelle. "Syntiä ei näytä joillekin olevan enää muu kuin alkoholin käyttö", poika sanoi.
Myös aikuinen tyttäreni on esittänyt minulle kritiikkiä uskovaisten toimintaan liittyen. Hän kertoi viestistä, joka hänelle oli lähetetty eräänä torstaina: "Sinun on leivottava perjantai-illaksi 100 pikkupullaa tai sunnuntaiseuroihin 150 korvapuustia." Kukaan ei kysynyt, voisiko hän leipoa tai sattuisiko hänellä edes olemaan töistä vapaata niin, että leipominen onnistuisi. Pahalta oli tuntunut, että häntä ei pyydetty vaan käskettiin. Hänelle tuli tunne, että hänestä ja hänen tilanteestaan ei välitetä.
Nuo lasteni kokemukset tekivät minut surulliseksi. Mikä meille on tärkeää? Ajattelen, että poikani esittämä huoli uskovaisten arvomaailmasta on syytä ottaa vakavasti. Välitämmehän lähimmäisistämme? Olemme armosta osallisia ja meidän tulisi olla armollisia toisiamme kohtaan. Kaikki kristillisyytemme työ on vapaaehtoista. On vapaus osallistua sen mukaan kuin näkee itselleen mahdolliseksi ja kohtuulliseksi. Tärkeää on sekin, että voi itse toivoa, mihin tehtävään haluaa rauhanyhdistyksen toiminnassa osallistua.
On kulunut 41 vuotta aikaa siitä, kun saimme mieheni kanssa parannuksen armon. Emme voineet suojella lapsiamme pahalta maailmalta. Emme voineet suojella itseämmekään. Tutuiksi tulivat vuosien mittaan kiusaukset ja koettelemukset. Uskovaisina olemme säilyneet vain evankeliumin uskomisen kautta. Osa lapsistamme on luopunut uskosta. Tuntuu käsittämättömältä, että he ovat halunneet sinne, mistä me halusimme pois.
Edellä kerrotut kuvaukset uskovaisten ihmisten toiminnasta eivät ole syy luopua uskosta. Vain synti voi viedä uskon. Mutta jos kohtaa uskovaisten joukossa jotain ikävää, se voi olla sielunviholliselle ase, jolla se saa uskon ja uskovaisten joukon näyttämään vähäarvoiselta.
Sielunvihollinen piirittää meitä kaikkia ja yrittää saada luopumaan uskosta. Uskovaiset ovat heikkoja ja syntisiä ihmisiä niin kuin muutkin. Ei ole olemassa muuta lääkettä kuin evankeliumin ehtymätön virta, joka upottaa kaikki pahat tekomme armon pohjattomaan mereen ja antaa voimaa uskoa ja toimia oikein. Evankeliumissa on Jumalan voima.
Toini Manninen
Saimme ison perheen ja toivoimme, että me kaikki säilyisimme uskovaisina. Vähitellen lapset lensivät pesästä kukin omaan elämäänsä, omiin tehtäviinsä.
Vastikään juttelin uskosta luopuneen aikuisen poikamme kanssa. Hän halusi kertoa, mitkä asiat häntä monien uskovaisten toiminnassa ihmetyttävät. Hän kertoi panneensa merkille, että monilla uskovaisilla on kova tarve näyttää, että omistaa paljon maallista mammonaa, on hieno koti, kesäpaikka, kallis auto, iso vene ja silti kyltymätön rahan tekemisen pakko. Hänen mielestään kaiken maallisen tavoittelu menee joillakin jopa perheen hyvinvoinnin edelle. "Syntiä ei näytä joillekin olevan enää muu kuin alkoholin käyttö", poika sanoi.
Myös aikuinen tyttäreni on esittänyt minulle kritiikkiä uskovaisten toimintaan liittyen. Hän kertoi viestistä, joka hänelle oli lähetetty eräänä torstaina: "Sinun on leivottava perjantai-illaksi 100 pikkupullaa tai sunnuntaiseuroihin 150 korvapuustia." Kukaan ei kysynyt, voisiko hän leipoa tai sattuisiko hänellä edes olemaan töistä vapaata niin, että leipominen onnistuisi. Pahalta oli tuntunut, että häntä ei pyydetty vaan käskettiin. Hänelle tuli tunne, että hänestä ja hänen tilanteestaan ei välitetä.
Nuo lasteni kokemukset tekivät minut surulliseksi. Mikä meille on tärkeää? Ajattelen, että poikani esittämä huoli uskovaisten arvomaailmasta on syytä ottaa vakavasti. Välitämmehän lähimmäisistämme? Olemme armosta osallisia ja meidän tulisi olla armollisia toisiamme kohtaan. Kaikki kristillisyytemme työ on vapaaehtoista. On vapaus osallistua sen mukaan kuin näkee itselleen mahdolliseksi ja kohtuulliseksi. Tärkeää on sekin, että voi itse toivoa, mihin tehtävään haluaa rauhanyhdistyksen toiminnassa osallistua.
On kulunut 41 vuotta aikaa siitä, kun saimme mieheni kanssa parannuksen armon. Emme voineet suojella lapsiamme pahalta maailmalta. Emme voineet suojella itseämmekään. Tutuiksi tulivat vuosien mittaan kiusaukset ja koettelemukset. Uskovaisina olemme säilyneet vain evankeliumin uskomisen kautta. Osa lapsistamme on luopunut uskosta. Tuntuu käsittämättömältä, että he ovat halunneet sinne, mistä me halusimme pois.
Edellä kerrotut kuvaukset uskovaisten ihmisten toiminnasta eivät ole syy luopua uskosta. Vain synti voi viedä uskon. Mutta jos kohtaa uskovaisten joukossa jotain ikävää, se voi olla sielunviholliselle ase, jolla se saa uskon ja uskovaisten joukon näyttämään vähäarvoiselta.
Sielunvihollinen piirittää meitä kaikkia ja yrittää saada luopumaan uskosta. Uskovaiset ovat heikkoja ja syntisiä ihmisiä niin kuin muutkin. Ei ole olemassa muuta lääkettä kuin evankeliumin ehtymätön virta, joka upottaa kaikki pahat tekomme armon pohjattomaan mereen ja antaa voimaa uskoa ja toimia oikein. Evankeliumissa on Jumalan voima.
Toini Manninen
Vastaukset 18
Vanhimmat
Mistä te kopioitte noita tarinoitanne, joissa on AINA sama maku, eli ulkoa opitut veeälmantrat paistaa läpi jokaisesta kerronnasta, mutta Raamatullinen evankeliumi on hukassa !!
Iloitse siitä, että osa lapsistasi on saanut lähtemisen armon!
Kyllä kunnon kristitty (VL) mamma jaksaa leipoa ja synnyttää.
Jumala antaa hedelmällisen kohdun ja hyvin kohoavat pullat.
Ei ole olemassa mitään muut sielunvihollista, kuin toista kiusaava ihminen.
Kristillisyytemme on perseestä.
Mitä vikaa perseessä?
Jumalan luoma kolo siinä missä pinppakin
Onko "pinppa" joku tikankolo?
"Pinppa" on se kolo, josta mm. Jeesus syntyi.
Tarina ei kerro, oliko Jesse perätilassa.
Lienee kaanaankieltä.
Silmät on annettu, mutta et usko näkemääsi. Raamatunmukaista evankeliumia ei tarvitse vastaanottaa kuin kerran. Vl-mantra on taikauskoa-ei evankeliumia.
Vl uskoo SYNTINSÄ anteeksi
Kristitty uskoo että JEESUS kuoli hänen syntinsä puolesta.
Velluilla on keskeisenä SYNTI
Kristityillä on keskiössä JEESUS joka antaa heille ikuisen elämän
SYNTI on voitettu vihollinen saatanan kansa. mutta armon päähän ei pidä syntiä tehdä
Vääristelet pahemman kerran, etteikö muka nimenomaan Jeesus olisi keskeinen VL-opetuksessa. Synnit saa uskoa anteeksi nimenomaan Jeesuksen nimessä ja veressä, on VL-opetus tästä.
En vääristele, Jeesuksella on liikkeessänne statistin rooli. Hän on välttämätön paha, kuin anoppi häissä.
Vl-kuvissa niissä harvoissa joissa Hän on, niin hänet on esitetty kuolleena. Elävä Jeesus kun opetti liikkeen kannalta hankalia asioita.
mutta kun raamatussa ei kukaan usko omia syntejään anteeksi.
haittaako se fakta mitään?
Uskon Jeesukseen ja armoon vaikka nautin molemmista sukupuolista, olenko syntinen?
Kysy vain kuinka paljon.
Osittain olen samaa mieltä aloittajan kanssa, osin en.
Vaivaa kysymys, liittyykö usko vanhoillisiin? Uskoa on muillakin.
Poikasi kommentti oli hieno. Maallisiin on ihmisten mieli. Itsekin tätä pohdin. Olen saanut paljon maallista hyvää. Se on turhuutta. Olen irtautumassa siitä, taistellen. Kiitoksen aihe tämä kaikki kuitenkin on ja tallella tuleville polville.
Usko koetellaan arjessa. Miten kohtelemme lähimmäisiämme? Jumalaa tulee rakastaa yli kaiken. Kuka siihen pystyy? Siksi turvaan päivittäin Jeesuksen tuomaan armoon, Hänen veressään on turva. Hän on luvannut voimansa jokaiselle, joka haluaa seurata häntä.
Parannuksen armoa tarvitsen päivittäin. En voi luottaa uskoon tulon päivän julistukseen syntien sovituksesta Jeesuksessa. Se riitti siihen päivään..
Toisekseen, miten usko voi säilyä, ellei tutki Raamattua ? Minkään ryhmän jäsenyys ei pelasta. Kukaan ei voi nousta toisten yläpuolelle. Sanan mukaan, joka itsensä ylentää, hänet alennetaan ja päinvastoin.
Itse turvaan arki-iltaisin tulevaan Raamattu kannesta kanteen ohjelmaan. Seuraan kirjastani luentoa ja niin tiedän Herran tahdon. Käyn myös kirkossa lähes viikottain. Meillä on pieni raamattupiiri, mihin kokoonnumme viikottain. Joskus on esteitä.
Uskoa on hoivattava. Sehän on yhteyden pitoa Herran kanssa. Myös uskovien seura vahvistaa ja ohjaa.
Äiti minäkin
20 Uskon kautta antoi Iisak Jaakobille ja Eesaulle siunauksen, joka koski tulevaisiakin.
21 Uskon kautta siunasi Jaakob kuollessaan kumpaisenkin Joosefin pojista ja rukoili sauvansa päähän nojaten.
22 Uskon kautta muistutti Joosef loppunsa lähetessä Israelin lasten lähdöstä ja antoi määräyksen luistansa.
23 Uskon kautta pitivät Mooseksen vanhemmat häntä heti hänen syntymänsä jälkeen kätkössä kolme kuukautta, sillä he näkivät, että lapsi oli ihana; eivätkä he peljänneet kuninkaan käskyä.
24 Uskon kautta kieltäytyi Mooses suureksi tultuaan kantamasta faraon tyttären pojan nimeä.
25 Hän otti mieluummin kärsiäkseen vaivaa yhdessä Jumalan kansan kanssa kuin saadakseen synnistä lyhytaikaista nautintoa,
26 katsoen "Kristuksen pilkan" suuremmaksi rikkaudeksi kuin Egyptin aarteet; sillä hän käänsi katseensa palkintoa kohti.
27 Uskon kautta hän jätti Egyptin pelkäämättä kuninkaan vihaa; sillä koska hän ikäänkuin näki sen, joka on näkymätön, niin hän kesti.
28 Uskon kautta hän pani toimeen pääsiäisenvieton ja verensivelyn, ettei esikoisten surmaaja koskisi heihin.
29 Uskon kautta he kulkivat poikki Punaisen meren ikäänkuin kuivalla maalla; jota yrittäessään egyptiläiset hukkuivat.
Me vanhemmat yritämme antaa lapsillemme "siivet ja juuret", mutta maailman tuulille emme voi mitään ! Lapsilleen toivoo hyvää elämää, mutta jokaisen on valittava kulkemansa tie. Meille jää vain rukouksen mahdollisuus ja pyyntö Jumalalle, että varjelisi rakkaitamme kaikelta pahalta. Lapset ovat lahjaa ja lainassa ja jos hyvin on asiat perhepiirissä kaikkia rakastetaan yhtälailla olipa valinnat kenenkin kohdalla minkälaisia. Sopivalla hetkellä "muistutus kuolevaisuudesta" on paikallaan, jospa aika ja elämän kohtalot ohjaavat lapsiamme oikeisiin ratkaisuihin. !?! Eläkäämme toivossa, kaikki tapahtuu Luojamme silmien alla, myös vanhempien vaellus !!