Pitkän uupumusjakson jälkeen näytti siltä, että elämä voisi vähitellen helpottua ja tulla valoisammaksi. Silloin hän ilmoitti tulostaan, vauva. "Miksi?" kysyin, ja vastausta en saanut. Oli vain alettava käsittelemään uuden ihmeen kasvamista sisälläni.
Mietin puolisoni kanssa tilannetta. Kerroin avoimesti omista tuntemuksistani läheisille ystäville. Mietin, että haluan olla varma itsestäni, kun otan yhteyttä neuvolaan. Sain paljon tukea ja Jumalan johdatukseen kannustusta. Oli myös herättelevää keskustella uskovaisten äitien kanssa. En ollut yksin omien tuntemusteni kanssa. Pystyinkin soittamaan neuvolaan ilman itkuun purskahtamista.
Pelko alkoi hiipiä väkisin. Edellinen raskaus, synnytys ja vauva-aika kummittelivat mielessä, vaikka oma tilanne oli nyt aivan toisenlainen. Lisäksi uupumuksesta toipuminen oli varjona taustalla. Ensimmäisten kipujen jälkeen päätin: nyt en lannistu! Yritin liikkua enemmän, syödä paremmin ja nauttia kohtuullisesta voinnista ja tästä hetkestä. Yllättäen se tehosi, ja sain olla jaksavana aivan loppuun asti.
Vauvaa en uskaltanut ajatella. Oli turvallisempaa elää vain päivä kerrallaan. En halunnut vaipua murehtimaan tulevaa. Kun synnytys lopulta alkoi lähestyä, en voinut enää kiertää edessä olevaa. Oli pakko alkaa etsimään pieniä, suloisia mekkoja ja alkaa tunnustella omia herääviä äidin tunteita. Jospa kaikki menisikin toisin, kun Jumala on antanut minulle niin hyvinvoivan odotusajankin, ajattelin.
Lopulta hän syntyi. Fyysisesti kuukausia, mutta ajatuksissa vasta muutamia viikkoja minussa eläneenä. Täydellinen lapsi! Meidän lasten näköinen. Syliin tuttu.
Kuuden viikon lääkärintarkastuksessa lääkäri kirjoitti: "Äidillä ja vauvalla on lämmin suhde." Itku tuli. Näkikö lastenlääkärikin sen, miten pitkän matkan tämä lapsi oli minua opettanut? Vakuuttanut: sinä riität, kaikki on hyvin.
Miten paljon tätä lastani rakastan, vaikken häntä edes oikein odottanut! Mitä pelkäsin, kun koen nyt suurinta onnea, mitä olen missään lasten syntymässä tuntenut? Taivaan Isä on meidän perhettä isolla kädellä siunannut.
"Äiti, Taivaan Isä oli ihana, kun antoi meille näin suuren lahjan." Yhdyn ylpeän isosiskon sanoihin sydämestäni!
Ulla Lyyra
Mietin puolisoni kanssa tilannetta. Kerroin avoimesti omista tuntemuksistani läheisille ystäville. Mietin, että haluan olla varma itsestäni, kun otan yhteyttä neuvolaan. Sain paljon tukea ja Jumalan johdatukseen kannustusta. Oli myös herättelevää keskustella uskovaisten äitien kanssa. En ollut yksin omien tuntemusteni kanssa. Pystyinkin soittamaan neuvolaan ilman itkuun purskahtamista.
Pelko alkoi hiipiä väkisin. Edellinen raskaus, synnytys ja vauva-aika kummittelivat mielessä, vaikka oma tilanne oli nyt aivan toisenlainen. Lisäksi uupumuksesta toipuminen oli varjona taustalla. Ensimmäisten kipujen jälkeen päätin: nyt en lannistu! Yritin liikkua enemmän, syödä paremmin ja nauttia kohtuullisesta voinnista ja tästä hetkestä. Yllättäen se tehosi, ja sain olla jaksavana aivan loppuun asti.
Vauvaa en uskaltanut ajatella. Oli turvallisempaa elää vain päivä kerrallaan. En halunnut vaipua murehtimaan tulevaa. Kun synnytys lopulta alkoi lähestyä, en voinut enää kiertää edessä olevaa. Oli pakko alkaa etsimään pieniä, suloisia mekkoja ja alkaa tunnustella omia herääviä äidin tunteita. Jospa kaikki menisikin toisin, kun Jumala on antanut minulle niin hyvinvoivan odotusajankin, ajattelin.
Lopulta hän syntyi. Fyysisesti kuukausia, mutta ajatuksissa vasta muutamia viikkoja minussa eläneenä. Täydellinen lapsi! Meidän lasten näköinen. Syliin tuttu.
Kuuden viikon lääkärintarkastuksessa lääkäri kirjoitti: "Äidillä ja vauvalla on lämmin suhde." Itku tuli. Näkikö lastenlääkärikin sen, miten pitkän matkan tämä lapsi oli minua opettanut? Vakuuttanut: sinä riität, kaikki on hyvin.
Miten paljon tätä lastani rakastan, vaikken häntä edes oikein odottanut! Mitä pelkäsin, kun koen nyt suurinta onnea, mitä olen missään lasten syntymässä tuntenut? Taivaan Isä on meidän perhettä isolla kädellä siunannut.
"Äiti, Taivaan Isä oli ihana, kun antoi meille näin suuren lahjan." Yhdyn ylpeän isosiskon sanoihin sydämestäni!
Ulla Lyyra
Vastaukset 5
Vanhimmat
Nuku yösi, äläkä kopioi ihan kaikkea mitä päivämiehestä löydät !
ne ovat kaikki tunteellisen siilin tarinoita, ei niistä Jeesusta löydy eikä evankeliumia kenenkään elämään, ne ovat veeäluskomisia eli joukkouskomisen kertauksia alust aloppuun.
Määki haluan ottaa kaikki tulevat vauvat vastaan. tiputuksessahan tässä tarvii käydä harva se kuukausi, kun tuo kroppa meinaa pettää. Vaippoja joudun pitämään, kun sekä pienen että ison hädän suhteen on mennyt tuo pidätyskyky (monta synnytystä takana). Juu, ja kyllä tässä monta kertaa vuodes käydään lepäämässä suljetulla osastolla, kun ei tuo pää meinaa kestää tätä lapsimäärää. Mutta jokaien lapsen otan ilolla vastaan. Joskus joutuu syömään päiväkausia pelkkää kaurapuuroa, kun ei muuhun ole oikein varaa. Vaan jokainen lapsi on tuonut leiväån tullessaan. Juu, ja ei tässä meinaa enää kävely onnistua. Vivelet meneeet huonoon kuntoon, kun jatkuvasti raskaana. Mutta jumalan lahjoja ovat nuo pienet sinappitehtaat. Harrastamaan en ehdi, kun pitää pyykätä ja laittaa evästä. Ja siivota. Niin, ja käydä seuroissa ja leipoa myyjäisiin.
Nukkumaan en ehdi, kun tekemistä on niin paljon. Mutta jokaisen lapsen otan ilolla vastaan. Vaikka kyllähän tämä itskettää. Mutta se parhaiten nauraa, joka viimeisenä itkee, sanoo Raamattu.
Hyvin on jumala siis siunannut minua ja meitä.
Tulee tässä varmaan vielä 5 lasta synnyttettyä ennen kuin biologinen, luojan luoma kello lopettaa tikittämisen. Vaan on tämä kyllä ihanaa tämä lapsiperheen arki.
Lopettasivat vaan nuo lapset tuon tappelemisen. Just yksi lapsista potkasi toiselta polvilumpion mäsäksi. Onneksi jumala korjaa sen polven.
Niin, ovathan nuo jatkuvat raskauden aiheuttaneet myös diabeteksen puhkeamisen. Siihen on Jumala kekisnyt lääkkeet. Ja hiukkasen repsottaa nuo vatsan lihakset raskausaikojen seurauksena. Jumala on onneksi kekisinyt kirurgit jotka hoitavat tälläisiä vaivoja. Kuulokin on menyt huonoksi kun toistakymmentä lasta huutaa suoraa huutoa milloin nälkäänsä, milloin mitäkin. Onneksi Jumala on kekisnyt kuulolaitteet. Ja näkökin on mennyt huonoksi jatkuvasta itkemisestä. Väsyneenä ei meinaa jaksaa. Onneksi Jumala on keksinyt lasisilmät.
Jumala antaa voimaa, Jumala hoitaa. On kiva olla uskovainen.
Meidän perheessä ehkäistään kondomilla. Se on sitä nykyaikaa.
Et oo uskis!
Mee pois!