Seiskaliike vajonnee unholaan eu-vaalien jälkeen

Europarlamenttiin on himputin vaikeaa saada ehdokkaita läpi edes isompien puolueiden listoilta. Kuitennii seiskaliike yrittää tosissaan runnoa itteä sinne. Usko Paavolla on alkanut loppumaan. Hän oli pienvaalitentissäkin varsin väsynyt ja mieheltä täysin puhti pois. Ei tullut Paavolle tyypillistä ponnekasta puhettakaan.
Oli jopa huolissaan, saako vieruskaveri nyt varmasti puhua.

Eurovaalien piti olla viimeistään olla näytönpaikka seiskaliikkeelle. Nähtävästi taas tulee takkiin ja kunnolla. Paavo isona miehenä päätti kuitenkin ilmoittaa jo ennen vaalipäivää, että jättää perustamansa puolueen tuuliajolle. Väitti toki, että vakaalla pohjallahan Seitsemän tähden liike on. Ei selvästi uskonut sitä itsekään.
Seiskaliikkeen vajotessa Väykkä ei tahdo kuitenkaan itse jäädä unholaan. Hän haluaa olla piikkinä lihassa ihan viimeiseen hengenvetoon asti. Niin kauan, kuin henki pihisee, Väyry haluaa roikkua mukana. Nyt kuitenkin näyttää vahvasti siltä, että kuuleva yleisö alkaa jo vähitellen väsymään ja kyllästymään tähän. Paavosta on tullut väritön ja hänen hohtonsa on alkanut himmetä.

Kumpi vajoaa unholaan ennemmin, Paavo, vai seiskaliike?
Kyllä minä ennustan, että seiskaliike. Paavo sen sijaan tullaan muistamaan monien muiden suurmiesten tavoin. Paavo tulee saamaan vielä oman liputuspäivänkin. Väyrysen saavutuksia on turha väheksyä. Hän on tehnyt pitkän ansiokkaan poliitikon uran. Jotta Paavon hohto ei himmenis, hänen kannattais jäädä sivuun politiikasta.