Onko se herkkien ihmisten oireyhtymä ja elämänpilaaja? Minun elämäni se ainakin on pilannut.
Syitä en ala arvailemaan. Niitähän varmaan riittäis. Nuorempana en voinut kuvitella, että tämmönen elämänrajoittaja voi ilmestyä jostain. Pilannut ammattini, perhe-elämän, kaiken. Yrittänyt saada apua, en saa. Miestä ei suomalaisessa sairaanhoidossa uskota tällaisissa asioissa.
Syitä en ala arvailemaan. Niitähän varmaan riittäis. Nuorempana en voinut kuvitella, että tämmönen elämänrajoittaja voi ilmestyä jostain. Pilannut ammattini, perhe-elämän, kaiken. Yrittänyt saada apua, en saa. Miestä ei suomalaisessa sairaanhoidossa uskota tällaisissa asioissa.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minäpä uskon sinua. Paniikkihäiriössähän nimenomaan se ahdistus tulee jokaisella vähän eri jutuista, ja voi olla että jonain päivänä tulee ja jonain päivänä ei. Toisena päivänä on samassa tilanteessa kuin hälytystilassa ja toisena päivänä kuin kotonaan, täysin rentona. Siksi se onkin häiriö. Moni ei tätä tajua - ja tulkitsee väärin.
> Syitä en ala arvailemaan.
Voi olla kummallisempi asia kuin arvaisikaan, eikä välttämättä ole edes mikään sairaus tai muu oireyhtymä. Jos muistat pari vuotta sitten TV:ssä pyöri muutama "mentalisti", jotka temppuilivat ihmisten kanssa - no nyt on paljastunut, että näitä mentalisteja onkin joka paikkakunnalla eli kyse on sosu-puolueesta ja sen pimeästä puolesta. Ei enempää siitä tässä yhteydessä.
Tärkeintä on oivaltaa se, että paniikkihäiriöstä voi päästä eroon.
Voitko kokeilla tilata eBaysta Litium Orotate 5 mg ravintolisää Britanniasta? Yksittäinen pussi tulee kirjekuoressa.
Litium on hyvin tehokas rauhoittava aine, jolla pieninä määrinä ei ole tunnettuja haitta- tai sivuvaikutuksia.
Kun epäilet, että paniikkikohtaus voi tulla vuorokauden sisällä, ota yksi 5 mg Litium tabletti ja katso saatko sillä pidettyä kohtauksen poissa.
Paniikkihäiriöstä todella voi päästä eroon! Itse sairastuin vuonna 2008 ja nyt ollut täysin vapaa oireista jo vuodesta 2013. Pahimpaan aikaan söin masennuslääkkeitä reilun vuoden ja kävin terapiassa vajaan vuoden.
Avainsana parantumiseen on aivojesi uudelleen kouluttaminen. Onnistuu käytännössä kognitiivisen psykoterapian avulla. Jos englanninkieli taittuu, niin suosittelen lämpimästi sivua paniccure.com. Itse tutustuin sivuun rauhassa kuukausien ajan, etenin rauhassa, opiskelin, tein sivun tehtäviä. Välillä tuli takapakkia, palasin sivuston perusteiden ja tehtävien pariin ja onnistuin lopulta kouluttamaan aivoni olemaan pelkäämättä paniikkia. Sille kun ei ole mitään syytä, sillä paniikki on jokaisen ihmisen sisälle rakennettu luonnollinen ominaisuus. Häiriöksi se muuttuu vasta, kun sitä alkaa pelkäämään.
Lopputuloksena en enää pelkää paniikkikohtauksia vaan päinvastoin voin hyvillä mielin kutsua ne luokseni milloin vain. Eikä kohtauksia ole vuosiin enää näkynytkään.
Tsemppiä parantumiseen!
Terveisin, 36v mies
Riittikö niiden voittamiseen pelkästään se, että ei ns. yrittänyt taistella oireita vastaan? Eli jos pyöryttää, niin ei mene makamaan? Riittikö että tunnistaa ne pelot ja sitten niille selitykset ja lopulta turvakäyttäytymiset pois? Onko siinä siis parasta vaan antaa tulla vaan? Mietin vielä että voiko paniikkikohtaus ns. "Tulla takaisin" jostain syystä, vai onko se lopulta opittu asia?
Kiitos vielä tarinastasi, piristi oloa yllättävästi.
Tuo on varmaan vähän yksilökohtainen asia että mikä toimii itse kullakin mutta ainakin omalla kohdallani auttoi se että keskittyi välittömästi muuhun asiaan jos edes aavisteli että kohtaus saattaa olla tulossa. Jos tuli tunne että kohtaus on tulossa niin aloin heti katsoa telkkaria / soitin kaverille / lähdin ulos kävelylle / tupakalle (en suosittele kenellekään) / yms. Sillä ei liene väliä mitä tekee kunhan se vie ajatukset muualle ja mielellään positiivisempiin asioihin siitä ikävästä hetkestä. Oman kokemuksen perusteella juuri se että jäät siihen tilanteeseen / mielentilaan aiheuttaa sen kohtauksen. Jos alat välittömästi tehdä muuta niin sillä kohtauksen aiheuttavalla alitajunnallasi menee "pasmat sekaisin" ja kohtausta ei yleensä tule. Tietysti myös oma asenne vaikuttaa joten kannattaakin pyrkiä siitä kohtauksen pelosta eroon ja sanoa itselleen että kohtaukset joutaa mennä muualle koska minä en niitä tarvitse.
Ja suosittelen välttämään alkoholia ja kahvia. Varsinkin alkoholin kohdalla on paras että sitä käytä ollenkaan jos on edes teoreettinen riski paniikkihäiriöstä. Itse kiersin aikanaan korkin kokonaan kiinni kahdeksi vuodeksi kun pyrin paniikkikohtauksista eroon. Kun yhtään paniikkikohtausta ei ollut tullut vuoteen pariin niin aloin jättää noita turvakäyttäytymisiä hiljalleen pois. Nykyisin (viim. 10 vuotta) olen voinut elää ihan normaalia arkea ilman kohtauksia.
-M41-
onko teillä kroonisia fyysisiä kipuja tai homeasuntoa?