Elämäni pilannut paniikkihäiriö.

Riittikö niiden voittamiseen pelkästään se, että ei ns. yrittänyt taistella oireita vastaan? Eli jos pyöryttää, niin ei mene makamaan? Riittikö että tunnistaa ne pelot ja sitten niille selitykset ja lopulta turvakäyttäytymiset pois? Onko siinä siis parasta vaan antaa tulla vaan? Mietin vielä että voiko paniikkikohtaus ns. "Tulla takaisin" jostain syystä, vai onko se lopulta opittu asia?
Kiitos vielä tarinastasi, piristi oloa yllättävästi.

Anonyymi kirjoitti:

Riittikö niiden voittamiseen pelkästään se, että ei ns. yrittänyt taistella oireita vastaan? Eli jos pyöryttää, niin ei mene makamaan? Riittikö että tunnistaa ne pelot ja sitten niille selitykset ja lopulta turvakäyttäytymiset pois? Onko siinä siis parasta vaan antaa tulla vaan? Mietin vielä että voiko paniikkikohtaus ns. "Tulla takaisin" jostain syystä, vai onko se lopulta opittu asia?
Kiitos vielä tarinastasi, piristi oloa yllättävästi.

Lue lisää

Tuo on varmaan vähän yksilökohtainen asia että mikä toimii itse kullakin mutta ainakin omalla kohdallani auttoi se että keskittyi välittömästi muuhun asiaan jos edes aavisteli että kohtaus saattaa olla tulossa. Jos tuli tunne että kohtaus on tulossa niin aloin heti katsoa telkkaria / soitin kaverille / lähdin ulos kävelylle / tupakalle (en suosittele kenellekään) / yms. Sillä ei liene väliä mitä tekee kunhan se vie ajatukset muualle ja mielellään positiivisempiin asioihin siitä ikävästä hetkestä. Oman kokemuksen perusteella juuri se että jäät siihen tilanteeseen / mielentilaan aiheuttaa sen kohtauksen. Jos alat välittömästi tehdä muuta niin sillä kohtauksen aiheuttavalla alitajunnallasi menee "pasmat sekaisin" ja kohtausta ei yleensä tule. Tietysti myös oma asenne vaikuttaa joten kannattaakin pyrkiä siitä kohtauksen pelosta eroon ja sanoa itselleen että kohtaukset joutaa mennä muualle koska minä en niitä tarvitse.

Ja suosittelen välttämään alkoholia ja kahvia. Varsinkin alkoholin kohdalla on paras että sitä käytä ollenkaan jos on edes teoreettinen riski paniikkihäiriöstä. Itse kiersin aikanaan korkin kokonaan kiinni kahdeksi vuodeksi kun pyrin paniikkikohtauksista eroon. Kun yhtään paniikkikohtausta ei ollut tullut vuoteen pariin niin aloin jättää noita turvakäyttäytymisiä hiljalleen pois. Nykyisin (viim. 10 vuotta) olen voinut elää ihan normaalia arkea ilman kohtauksia.

-M41-