Helga: kesäni assistenttina

Nenä oli tainnut palaa hieman auringosta, mikä oli meille luonnostaan gingereille, eli punapigmenttisille yleistä. Mietin kostuttaisiko kiimalimani nenäänikin, mutta jätin sen pelkäksi ajatukseksi. Painelin viimeiset hikipisarat vessapaperiin otsaltani, korjasin huulipunaani ja astuin vessasta ulos.

-Moikka!
Olivia seisoi aulassa ja heilutti iloisesti kättään.
-Ai hei, siis moi!
-Valmiina ensimmäiseen päivään? Olivia kysyi irvistäen.
-No ainakin melkein. Sanoin ja naurahdin perään.
-Olitko sä menossa vessaan? Sori jos odotit kauan, mua vähän hermostutti ja toi kuumuus ja kaikki. Oon ihan hirvee hikoileen tälleen kun jännittää ja sit vielä kumi oli mennyt aamulla ja hirveetä säätämistä muutenkin, ähh.
Päästin sanaryöpyn suustani ajattelematta ja häpesin heti avautumistani.
-Ei, kun mä odotin sua. Olivia sanoi hymyillen, aivan kun häntä ei vähääkään haittaisi naurettavuuteni.
-Ai. Sanoin hämmästyneenä, mutten kehdannut kysyä, miten hän tiesi, että juuri minä olin vessassa.
-No mennään sitten!

Olivia antoi käteeni organisaation hallintoon liittyviä papereita ja lähti johdattamaan minua eteenpäin. Tiesin kyllä, missä yksikkömme sijaitsi, mutta kenties tämä kuului protokollaan.
Katselin Olivian keinuvia askeleita. Hän oli valinnut pitkän tummanpunaisen mekon, jonka ohut kangas joka oli äsken näyttänyt säkkimäiseltä ja suurelta, lipoi nyt hänen vartaloaan. Ovela temppu ajattelin ja toivoin, että omat askeleeni näyttäisivät joskus yhtä sulavilta.

-Älä turhaan jännitä, näytät tosi skarpilta ja hyvältä. Olivia sanoi lähestyessämme määränpäätä ja virnisti.
Virnistin takaisin, mutta jännitys oli tarttunut kieleeni. Kuljimme suljettujen ovien taakse ja suoraan projektinjohtajan työhuoneelle.
-Jätän sinut nyt tähän. Selviät varmasti itse eteenpäin. Hän sanoi ja oli jo lähdössä. Sitten hän kääntyi ja lisäsi kuiskaten: yritä unohtaa mitä kerroin niissä bileissä Sakarista, hän osaa olla varmasti ihan mukavakin. Varsinkin jos kyseessä olet sinä.
Sitten hän kääntyi ja katosi johonkin käytävän huoneista.
Hengitin kymmenen sekuntia rauhallisesti sisään ja ulos, kunnes koputin varovaisesti ovelle.

-Helgako se siellä? Oven takaa kuului matala ja ystävällinen miehen ääni.
En osannut odottaa näin tuttavallista vastaanottoa.
-Ky..kyllä, hei.
-Osaat varmaan avata oven itsekin.
Nielaisin ja astuin sisään.
-Hei
-Hei.
Luulin hänen katsovan minua päästä varpaisiin, mutta hän pysähtyi lantiolle, palasi hetkeksi tutkailemaan katsellaan kaulani ja solisluiden kalpeaa ihoa ja pisamia, ja palasi sitten kasvoihini.

-Istu.
Siirsin tuolia ja istuin alas. Koko kehoni tärisi jännityksestä, joka oli samanlainen kuin murrosiän kynnykselle kasvaneella teinitytöllä hänen ensimmäisellä lääkärikäynnillään. Tässä minä olin tarkasteltavana ja Sakarin katsetta arvioiden, en olisi edes yllättynyt, jos hän olisi ehdottanut käsikopelointia tarkistaakseen uuden assistentin kunnon. Toivoinko minä sitä? Oliko tämä jännitystä vai ensimmäisestä sekunnista alkanut seksuaalinen lataus? Halusinko hänen suonikkaiden sormien kiertävän rintakehältäni niskaani ja tarttuvan takaraivon hiuksiini? Halusinko hänen tukistavan minua määrätietoisesti ja painavan minut polvilleen lattialle?
-Tiedät varmaan, että meillä ei ole ollut tapana ottaa tutkimusassistentteja, eikä varsinkaan ilman haastatteluja. Tähän projektiin tarvitsemme kuitenkin lisäkäsiä datan läpikäytiin, laskentaan ja taulukointiin sekä artikkeleiden puhtaaksi kirjoittamiseen. Oletan, että olet ihan helvetin hyvä Margarethin suositellessa sinua palkattavaksi? Sakari sanoi ja katsoi minua ilmeellä, josta en tiennyt, oliko se vaativa, tulevia rangaistuksia suunnitteleva vai viettelevä. Ehkä hän laski puoliksi leikkiä.
-Uskon olevani oikea työntekijä tähän tehtävään. Sain kakistettua suustani.
-Ja kehityn kyllä nopeasti, jos vastaan tulee jotain, mistä minulla ei ole aiempaa kokemusta.

-Niin kokemusta. Katselinkin tuossa ansioluetteloasi. Pelkkiä tarjoilijan ja kaupan kassan töitä…Noh, tarvitsevathan nekin tekijäänsä.
Vai osaa Sakari olla mukava ajattelin lähes itku kurkussa. Odotin hänen passittavan minut saman tien takaisin luuttuamaan pöytiä tai myymään energiajuomia lähikaupan kassalle.

-Mutta nyt nainen, sinä tarvitset kokemusta! Ja tämä, tämä on siihen juuri oikea paikka! Joten onneksi olkoon, olet etuoikeutettu. Hän sanoi matalalla äänellä ja jatkoi sitten monologiaan.
- Olisin voinut ottaa tähän kenet tahansa nuoren sällin. He tietävät kyllä hommansa ja tekevätkin ne aina tasalaatuisesti, elleivät sitten ole naaraamassa naapurikäytävän Oliviaa. Mutta sinä, sinussa minä näin heti aivan erityislaatuista potentiaalia.

Hän piti pienen tauon, enkä minä tiennyt mitä ajatella. Tunsin alushousujeni olevan jo läpimärät ja pelkäsin valuvani tuolin kankaaseen asti. Sakari jatkoi monologiaan:
-Sinä olet…. sinä olet valmis tekemään töitä. Sen näkee noista kauriinsilmistäsi. Olet vielä tarpeeksi nuori ja viaton, jaksat omistautua ja miellyttää, noudatat sääntöjä ja pelkäät pettymyksiä. Näin ei kai saisi sanoa, mutta minä pidän sellaisesta aivan erityisen paljon. Se on aivan eritavalla ihailtavaa, kuin uppiniskaisten nuorukaisten tavat, joista he eivät jousta piiruakaan. Olen varma, että sinä opit tekemään juuri niin kuin sinulta toivotaan.

Sakari hymyili yhtä tyytyväisesti kuin juuri suuren lohen saanut kalastaja. Tämä olisi varmasti vastoin kaikkia HR-ohjeistuksia. Ja myös kaikkia omia toiveitani hyvästä esimiehestä. Sakari kiersi taakseni ja odotin hänen laskevan kätensä hieman kyyristyneille hartioilleni.
Niin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan hän kumartui lähemmäksi.
-Ja joku päivä, jos olet oikein ahkera ja kärsivällinen, sinusta voi tulla lauman alfanaaras. Se joka syö nuoren uroksen suihinsa.
Hänen äänensä oli löytänyt jo selkeää ilkikurisuutta.
-Heh, vai niin.
Se oli parasta mitä sain suustani ulos.
-Mutta sitä ennen….. kokemuksia ja koulutusta!
Hän sanoi innostuneena ja painotti viimeistä sanaa taputtamalla minua selkään hämmentävän kaverillisesti.

Sakari palasi paikalleen ja kertoi organisaatiossa olevan tilanpuutetta, joten minä saisin työskennellä Olivian kanssa samassa huoneessa. Se oli tämän kohtaamisen helpottavin informaatio. Olin jo poistumassa etsimään Olivian huonetta, kun Sakari huomautti perääni pitävänsä hameestani.

-Kiitos, valitsin sitä pitkään. Sanoin ja soin hänelle hymyn, jota kaduin heti. Liian flirttailevaa Helga, aivan liian flirttailevaa. Haluatko Sakarin kyrvän perseeseesi jo heti huomenna? Yksi moraalin äänistäni moitti. Se tuntuisi varmaan hyvältä, kuiskasi kiimani, ja taas yksi pisara kostumista valahti alushousuihin.

Päivä Olivian kanssa sujui nopeasti ja tehokkaasti. Lounaalla sain kuulla hänen tietäneen odottaa minua, sillä joku professoreista oli käyttänyt bonuksensa vahtimestareiden lahjomiseen ja hankkinut monitorin, jolla yksikössä voitiin seurata kaikkia rakennuksen valvontakameroita. Minulle oli annettu lempinimikin jo ennen tuloani: ”red kitty”. Olivia oli ollut yksikön ensimmäisenä naisena pelkkä ”eye candy”, ja sellaisena häntä sopi pitääkin, ainakin jos minulta kysyttiin. Kysyin oliko miehillä vastaavia lempinimiä ja nauroimme molemmat. Emme varmaankaan tienneet olisimmeko olleet enemmän pahoillamme, imarreltuja vai raivoissamme päivien kuluessa ja kommenttien tullessa yhä tutummiksi. Jos olisin ollut yksin, en olisi välittänyt tai ainakaan näyttänyt sitä. Olisin luultavasti mennyt töiden jälkeen kotiin, heittäytynyt sänkyyni alasti ja masturboinut ajatukselle joukkoraiskauksesta, johon osallistuivat kaikki yksikön professorit, tutkijat ja projektityöntekijät. Jossa olisin hukkunut spermaan ja ollut niin puhkikulutettu, etten olisi kävellyt kivutta seuraavaan kolmeen päivään, saati pyöräillyt töihin. Orgasmin jälkeen olisin välittömästi katunut ajatuksiani, mutta tehnyt saman seuraavana päivänä uudelleen.

Olivian kanssa tilanne oli kuitenkin erilainen. Riippui niin paljon hänestä, miten suhtautua miesten seksistiseen huumoriin, tutuksi tuleviin tuijotuksiin, lempinimiin, lähentely-yrityksiin sosiaalisessa mediassa sekä tietysti niihin pahempiin eli sivuuttamiseen, käpelöintiin, aliarviointiin ja arvon alentamiseen. Haluaisikohan Olivia kapinoida miehiä vastaan? Kantelisimmeko HR-puolelle vai ottaisimmeko asian suoraan puheeksi huonosti käyttäytyvien kanssa? Ehkä vain sivuuttaisimme ja olisimme välittämättä. Joskus kävisimme yhdessä kaljalla ja kiroilisimme kaikista pahimpia sattumuksia ja nauraisimme kaikista huvittavimmille iskuyrityksille.

Tai sitten… Ehkä paras tapa kapinoida miesten valtaa vastaan olisi haluta toisiamme. Jos aloittaisimme kapinamme nuolemalla toistemme kauloja kopiohuoneessa, kuljettaisimme käsiämme toistemme vartaloilla. Minä veisin omiani Olivian sorjaa selkää pitkin, puristaisin kynteni hänen kiinteisiin päivettyneisiin pakaroihin, ahmisin hänen korvalehtiään ja kuiskisin korvaan, miten paljon haluaisin työntää kieleni hänen kehonsa jokaiseen sopukkaan. Ja hän tekisi minulle samoin. Hän hieroisi häpyään omaani vasten, pyörittäisi sormiaan klitoriksellani ja saisi minut voihkimaan ja valumaan enemmän, kuin yksikään mies ennen.

Huomasin havahtuvani puhelimen soittoääneen. Se oli veljeni, mutta en jaksanut välittää. Olin taas jäänyt haaveilemaan Oliviasta niin pitkäksi aikaa, että koko yksikkö oli ehtinyt jo tyhjentyä. Tänään hänellä oli ollut päällään läpikuultava vaaleansininen paita, ja kesken päivän hän oli tokaissut, ettei jaksa enää pitää rintojaan kahlittuina, sillä hänen ei tarvitsisi nähdä yhtäkään miestä kaikkien ollessa kokouksissa, seminaareissa tai pitämässä luontoja. Niinpä hän kääntyi hieman, avasi paitansa, riisui rintaliivinsä ja napitti paitansa uudestaan. Sitten hän kääntyi takaisin minuun päin ja levitti kätensä.
-Eikö tämä olekin paras tunne maailmassa? Hän sanoi raukeana.
-Hah, joo. Sanoin ja lisäsin perään niin hiljaisella, että hän tuskin kuuli: -tai ainakin melkein.

Jos minä olisin voinut siinä hetkessä päättää, Olivian paras tunne olisi ollut minä.
Minä suutelemassa hänen pehmeää suutaan. Minä hieromassa hänen rintojaan. Minä tunkeutumassa hänen paitansa alle ja löytämässä hänen kovettuneen nänninsä. Minä imemässä hänen alahuultaan samalla kun riisuisin hänen paitansa ja suunnittelisin tulevaa huulteni matkaa alemmas.
Minun huuleni hänen kaulallaan. Minun huuleni hänen rinnoillaan ja nänneillään. Minun huuleni seikkailemassa hänen vatsallaan ja navallaan. Lantiollaan joka vatkaisi ja vavisisi hänen toivoessaan lisää. Huohotuksen ja hien täyttämä työhuone ja minun huuleni hänen huulillaan. Minun huuleni limaisina hänen huulistaan.

Se olisi ihanin tunne.

Pakkasin laukkuni ja mietin tulevaa viikonloppua. Minulla oli vielä paljon hoidettavaa veljeni häitä varten. Halusin näyttää huomenna mahdollisimman hyvältä, joten en ollut edes luvannut lähteä kavereideni kanssa ulos, vaan ajattelin viettää rauhallisen hemmotteluillan kotona. Sammutin valot työhuoneesta ja astuin hämärään käytävään. Kävelin Sakarin huoneen ohi ja mietin, miksi kaipaan niin paljon molempia, naisen pehmeää kosketusta ja silkkistä kosteutta sekä miehen voimaa, kovia kämmeniä ja….

Mietin hetken.

-Valtaa.