Mitä usko on? Kreikan kielessä siitä käytetään nimitystä ’pistis’, joka voidaan suomentaa usko, luottamus, uskollisuus, todistus, vakuus. Usko on Jumalan työ ihmisessä. Hän vaikuttaa Pyhän Henkensä kautta uskon ihmisessä, joka ottaa vastaan hänen sanansa (Room. 10:17).
Uskon saa aikaan ja sitä ylläpitää evankeliumi, joka on sanoma Kristuksen teosta meidän edestämme. Evankeliumi antaa uskovalle omakohtaisen varmuuden Kristuksen teon kuulumisesta hänelle tässä ja nyt.
Kehotuksen sanoja
Heprealaiskirje on ikään kuin alkukirkossa pidetty saarna. Sen kirjoittaja on jäänyt tuntemattomaksi. Lienee selvää, että kirjeen kirjoittaja on apostolien läheinen työtoveri.
Kirjeen hienostunut kreikka paljastaa, että kirjoittaja on saanut hyvän koulutuksen – ehkä Aleksandriassa, antiikin kuuluisassa kulttuurikeskuksessa. Toisaalta kirjoittaja on perehtynyt pyhiin kirjoituksiin perusteellisesti – tämä viittaa siihen, että kirjoittaja on juutalainen.
Henkilöitä, joihin nämä tuntomerkit sopivat, mainitaan Uudessa testamentissa ainakin muutamia, esimerkiksi Apollos, Silas ja Barnabas. Voi olla, että joku heistä on Heprealaiskirjeen kirjoittaja. Kirkkoisä Origenes päätyy kuitenkin toteamaan: ”Kirjeen kirjoittajan tietää varmasti vain Jumala.”
Heprealaiskirje on kirjoitettu seurakunnalle, joka eli vaikeita aikoja. Apostolit olivat kuolleet marttyyreina. Jerusalemin alkuseurakunta oli hävinnyt. Kristittyjen vainot olivat ovella. Kirjeen vastaanottajat olivat näin ollen joutumassa luopumuksen hengen valtaan.
Mutta kirjeen kirjoittajalla on kehottajan armolahja. Nöyrästi hän sanoo omasta kirjeestään: ”Veljet, pyydän teitä kestämään nämä kehotuksen sanat” (Hepr. 13:22).
Syvällisen opetuksensa lomassa hän vähän väliä puhuttelee kirjeen vastaanottajia. Hän kehottaa ja rohkaisee heitä mitä erilaisimmilla tavoilla. Koskaan hän ei kehota tai nuhtele kertomatta ensin, millaisista ihmeellisistä rikkauksista uskovat ovat tulleet evankeliumissa osallisiksi.
Jeesuksen hoivissa
Useimmat kehotuksen sanat liittyvät uskovien keskinäiseen yhteyteen ja palveluun. Näidenkin kehotusten taustalla on kirjoittajan varmuus siitä, että todellisen sydämen rauhan lahjoittaa Jumala Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Yksin hän varustaa uskovat hyvillä lahjoillaan, ”niin että voimme täyttää hänen tahtonsa” (13:20–21). Kehotusten kautta saamme ennen kaikkea jättäytyä ja heittäytyä koko painollamme suuren lammasten paimenen, meidän Herramme Jeesuksen hoiviin.
Kirjeen kirjoittajan kehotuksen ydin on sanoissa: ”Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään” (Hepr. 12:1–2).
Virressä veisaamme: ”Sinulla on Isän sydän, niin myös Isän rakkaus. Herra, lapsenasi pyydän: Kuule uskon rukous. Auta, että armostasi täällä aina päivin öin, ajatuksin, puhein, töin, etsin, Herra, kasvojasi. Ja kun loppuu aikani, ylistää saan iäti.” (VK 270:12.)
Risto Räihä
Uskon saa aikaan ja sitä ylläpitää evankeliumi, joka on sanoma Kristuksen teosta meidän edestämme. Evankeliumi antaa uskovalle omakohtaisen varmuuden Kristuksen teon kuulumisesta hänelle tässä ja nyt.
Kehotuksen sanoja
Heprealaiskirje on ikään kuin alkukirkossa pidetty saarna. Sen kirjoittaja on jäänyt tuntemattomaksi. Lienee selvää, että kirjeen kirjoittaja on apostolien läheinen työtoveri.
Kirjeen hienostunut kreikka paljastaa, että kirjoittaja on saanut hyvän koulutuksen – ehkä Aleksandriassa, antiikin kuuluisassa kulttuurikeskuksessa. Toisaalta kirjoittaja on perehtynyt pyhiin kirjoituksiin perusteellisesti – tämä viittaa siihen, että kirjoittaja on juutalainen.
Henkilöitä, joihin nämä tuntomerkit sopivat, mainitaan Uudessa testamentissa ainakin muutamia, esimerkiksi Apollos, Silas ja Barnabas. Voi olla, että joku heistä on Heprealaiskirjeen kirjoittaja. Kirkkoisä Origenes päätyy kuitenkin toteamaan: ”Kirjeen kirjoittajan tietää varmasti vain Jumala.”
Heprealaiskirje on kirjoitettu seurakunnalle, joka eli vaikeita aikoja. Apostolit olivat kuolleet marttyyreina. Jerusalemin alkuseurakunta oli hävinnyt. Kristittyjen vainot olivat ovella. Kirjeen vastaanottajat olivat näin ollen joutumassa luopumuksen hengen valtaan.
Mutta kirjeen kirjoittajalla on kehottajan armolahja. Nöyrästi hän sanoo omasta kirjeestään: ”Veljet, pyydän teitä kestämään nämä kehotuksen sanat” (Hepr. 13:22).
Syvällisen opetuksensa lomassa hän vähän väliä puhuttelee kirjeen vastaanottajia. Hän kehottaa ja rohkaisee heitä mitä erilaisimmilla tavoilla. Koskaan hän ei kehota tai nuhtele kertomatta ensin, millaisista ihmeellisistä rikkauksista uskovat ovat tulleet evankeliumissa osallisiksi.
Jeesuksen hoivissa
Useimmat kehotuksen sanat liittyvät uskovien keskinäiseen yhteyteen ja palveluun. Näidenkin kehotusten taustalla on kirjoittajan varmuus siitä, että todellisen sydämen rauhan lahjoittaa Jumala Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Yksin hän varustaa uskovat hyvillä lahjoillaan, ”niin että voimme täyttää hänen tahtonsa” (13:20–21). Kehotusten kautta saamme ennen kaikkea jättäytyä ja heittäytyä koko painollamme suuren lammasten paimenen, meidän Herramme Jeesuksen hoiviin.
Kirjeen kirjoittajan kehotuksen ydin on sanoissa: ”Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään” (Hepr. 12:1–2).
Virressä veisaamme: ”Sinulla on Isän sydän, niin myös Isän rakkaus. Herra, lapsenasi pyydän: Kuule uskon rukous. Auta, että armostasi täällä aina päivin öin, ajatuksin, puhein, töin, etsin, Herra, kasvojasi. Ja kun loppuu aikani, ylistää saan iäti.” (VK 270:12.)
Risto Räihä
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kokemusperustaisesti sanoisin, ettei ymmärtäminen kuulu vl-kulttuuriin.
Sama kokemus vaikka tuo Räihän pläjäys olikin suorastaan helmi, mutta kun tiesi että se sisältää vl-myrkkykapselin niin hillitsen kiitoksiani.
Heprealaiskirje on kirjoitettu seurakunnalle, joka eli vaikeita aikoja. Apostolit olivat kuolleet marttyyreina. Jerusalemin alkuseurakunta oli hävinnyt. Kristittyjen vainot olivat ovella. Kirjeen vastaanottajat olivat näin ollen joutumassa luopumuksen hengen valtaan.
Mutta kirjeen kirjoittajalla on kehottajan armolahja. Nöyrästi hän sanoo omasta kirjeestään: ”Veljet, pyydän teitä kestämään nämä kehotuksen sanat” (Hepr. 13:22).
Hebr.11:3 Biblia (1776) Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on Jumalan sanalla valmistettu, ja että kaikki, mitä me näemme, ne ovat tyhjästä tehdyt. 2Piet.3:5
7 Sillä maa, joka särpii sisäänsä sen päälle usein tulevan sateen ja kantaa kasvun hyödyksi niille, joita varten sitä viljelläänkin, saa siunauksen Jumalalta;
8 mutta se, joka tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita, on kelvoton ja lähellä kirousta, ja sen loppu on, että se poltetaan.
9 Mutta teistä, rakkaat, uskomme sitä, mikä on parempaa ja mikä koituu teille pelastukseksi-vaikka puhummekin näin.
10 Sillä Jumala ei ole väärämielinen, niin että hän unhottaisi teidän työnne ja rakkautenne, jota olette osoittaneet hänen nimeänsä kohtaan, kun olette palvelleet pyhiä ja vielä palvelette.
11 Mutta me halajamme sitä, että kukin teistä osoittaa samaa intoa, säilyttääkseen toivon varmuuden loppuun asti,
12 ettette kävisi veltoiksi, vaan että teistä tulisi niiden seuraajia, jotka uskon ja kärsivällisyyden kautta perivät sen, mikä luvattu on.
13 Sillä kun Jumala oli antanut lupauksen Aabrahamille, vannoi hän itse kauttansa, koska hänellä ei ollut ketään suurempaa, kenen kautta vannoa,
14 ja sanoi: "Totisesti, siunaamalla minä sinut siunaan, ja enentämällä minä sinut enennän";
15 ja näin Aabraham, kärsivällisesti odotettuaan, sai, mitä luvattu oli.
16 Sillä ihmiset vannovat suurempansa kautta, ja vala on heille asian vahvistus ja tekee lopun kaikista vastaväitteistä.
17 Sentähden, kun Jumala lupauksen perillisille vielä tehokkaammin tahtoi osoittaa, että hänen päätöksensä on muuttumaton, vakuutti hän sen valalla,
18 että me näistä kahdesta muuttumattomasta asiasta, joissa Jumala ei ole voinut valhetella, saisimme voimallisen kehoituksen, me, jotka olemme paenneet pitämään kiinni edessämme olevasta toivosta.
19 Se toivo meille on ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja, joka ulottuu esiripun sisäpuolelle asti,
20 jonne Jeesus edelläjuoksijana meidän puolestamme on mennyt, tultuaan ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan, iankaikkisesti.