Joskus luonnehdimme jotakuta lähimmäistämme ja toteamme aidosti: ”Hän on hyvä ihminen.” Aina ihmisen mainetodistus ei ole näin myönteinen. Ehkä olemme kuulleet omalle kohdallemmekin toden ja kipeän kielteisen arvioinnin, kun olemme toimineet väärin.
Onko ihminen perusolemukseltaan hyvä vai paha? Jos hän on hyvä, mistä hyvyys tulee ihmiseen? Jos on paha, mistä pahuus tulee?
Nykyajan humanistinen ihmiskuva on, että kaikessa inhimillisessä on jotain hyvää. Ihmisestä voi tulla hyvä, jos hänelle luodaan siihen edellytykset. Pahuuden ajatellaan tulevan ihmiseen pääosin ulkonaisten tekijöiden vaikutuksesta.
Elämä ilman Jumalaa
Raamatun mukainen ihmiskuva on toinen: ”Jumala katsoo taivaasta maan ihmisiin, hän tutkii, onko kellään ymmärrystä, onko ketään, joka etsii Jumalaa. Kaikki he ovat hylänneet hänet, kelvottomia kaikki tyynni! Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei yhtäkään.” (Ps. 53:2–3.)
Apostoli Paavali antoi itsestään mainetodistuksen: ”Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo.” – – ”Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?” (Room. 7:18–19, 24.)
Syntiin lankeava ihminen
Raamatussa on kerrottu, kuinka tämän kysymyksen eteen joutuivat jo Adam ja Eeva. Paratiisin hyvän- ja pahantiedon puun hedelmiä ei ollut lupa syödä. Käärmeen houkuttelemina Adam ja Eeva toimivat vastoin Jumalan ilmoitusta.
Syntiinlankeemuksen seuraukset ovat tunnetut ja pysyvät. Ensimmäisetkin ihmiset joutuivat paratiisin ulkopuolella kohtaamaan ihmiselämän raskauden, työn ja vaivan sekä kuoleman. Heille oli kuitenkin annettu lupaus vaimon siemenestä syntyvästä käärmeen pään rikkipolkijasta.
Hyvä elämä Kristuksessa
Tässä on myös meidän pelastuksemme. Jumala oli Kristuksessa. Hän teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan (2. Kor. 5:19). Kristus tuli syntiemme sovittajaksi (Room. 8:3). Me saimme elämän.
Paavali toteaa: ”Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. Hengen laki, joka antaa elämän Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, on näet vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.” (Room. 8:1–2.)
Jumalan lapsen vapaus
Kristuksen seuraajat ovat kokeneet, mitä merkitsee vapaus synnin ja kuoleman orjuudesta. Jumalan mielen mukainen elämä on elämää Kristuksessa hänen seurakunnassaan. Tämä elämä on Pyhän Hengen luomaa ja kirkastamaa.
”Te ette kuitenkaan elä oman luontonne vaan Hengen alaisina. – – Jos Kristus on teissä, teidän ruumiinne tosin on kuollut synnin vuoksi, mutta Henki luo elämää, koska teidät on tehty vanhurskaiksi.” (Room. 8:9–10.)
Kristuksen lunastustyö koskee kaikkia ihmisiä. Armokutsu kuuluu vielä. Uskon kautta ihminen pääsee osalliseksi Jumalan kaikista lahjoista. Elämä Kristuksessa on yltäkylläistä (Joh. 10:10). Jumalan lasten perintö on kirkkauden maassa (Room. 8:17–21).
Tapani Kopsa
Onko ihminen perusolemukseltaan hyvä vai paha? Jos hän on hyvä, mistä hyvyys tulee ihmiseen? Jos on paha, mistä pahuus tulee?
Nykyajan humanistinen ihmiskuva on, että kaikessa inhimillisessä on jotain hyvää. Ihmisestä voi tulla hyvä, jos hänelle luodaan siihen edellytykset. Pahuuden ajatellaan tulevan ihmiseen pääosin ulkonaisten tekijöiden vaikutuksesta.
Elämä ilman Jumalaa
Raamatun mukainen ihmiskuva on toinen: ”Jumala katsoo taivaasta maan ihmisiin, hän tutkii, onko kellään ymmärrystä, onko ketään, joka etsii Jumalaa. Kaikki he ovat hylänneet hänet, kelvottomia kaikki tyynni! Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei yhtäkään.” (Ps. 53:2–3.)
Apostoli Paavali antoi itsestään mainetodistuksen: ”Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo.” – – ”Minä kurja ihminen! Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?” (Room. 7:18–19, 24.)
Syntiin lankeava ihminen
Raamatussa on kerrottu, kuinka tämän kysymyksen eteen joutuivat jo Adam ja Eeva. Paratiisin hyvän- ja pahantiedon puun hedelmiä ei ollut lupa syödä. Käärmeen houkuttelemina Adam ja Eeva toimivat vastoin Jumalan ilmoitusta.
Syntiinlankeemuksen seuraukset ovat tunnetut ja pysyvät. Ensimmäisetkin ihmiset joutuivat paratiisin ulkopuolella kohtaamaan ihmiselämän raskauden, työn ja vaivan sekä kuoleman. Heille oli kuitenkin annettu lupaus vaimon siemenestä syntyvästä käärmeen pään rikkipolkijasta.
Hyvä elämä Kristuksessa
Tässä on myös meidän pelastuksemme. Jumala oli Kristuksessa. Hän teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa eikä lukenut ihmisille viaksi heidän rikkomuksiaan (2. Kor. 5:19). Kristus tuli syntiemme sovittajaksi (Room. 8:3). Me saimme elämän.
Paavali toteaa: ”Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa. Hengen laki, joka antaa elämän Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, on näet vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.” (Room. 8:1–2.)
Jumalan lapsen vapaus
Kristuksen seuraajat ovat kokeneet, mitä merkitsee vapaus synnin ja kuoleman orjuudesta. Jumalan mielen mukainen elämä on elämää Kristuksessa hänen seurakunnassaan. Tämä elämä on Pyhän Hengen luomaa ja kirkastamaa.
”Te ette kuitenkaan elä oman luontonne vaan Hengen alaisina. – – Jos Kristus on teissä, teidän ruumiinne tosin on kuollut synnin vuoksi, mutta Henki luo elämää, koska teidät on tehty vanhurskaiksi.” (Room. 8:9–10.)
Kristuksen lunastustyö koskee kaikkia ihmisiä. Armokutsu kuuluu vielä. Uskon kautta ihminen pääsee osalliseksi Jumalan kaikista lahjoista. Elämä Kristuksessa on yltäkylläistä (Joh. 10:10). Jumalan lasten perintö on kirkkauden maassa (Room. 8:17–21).
Tapani Kopsa
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuo referoitu Paavalin lausuma on hyvin kattava. Tyytykäämme siihen ilman löpinöitä:
Raamatun mukainen ihmiskuva on toinen: ”Jumala katsoo taivaasta maan ihmisiin, hän tutkii, onko kellään ymmärrystä, onko ketään, joka etsii Jumalaa. Kaikki he ovat hylänneet hänet, kelvottomia kaikki tyynni! Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei yhtäkään.” (Ps. 53:2–3.)
26 Senkaltainen ylimmäinen pappi meille sopikin: pyhä, viaton, tahraton, syntisistä erotettu ja taivaita korkeammaksi tullut,
27 jonka ei joka päivä ole tarvis, niinkuin ylimmäisten pappien, ensiksi uhrata omien syntiensä edestä ja sitten kansan; sillä tämän hän teki kerta kaikkiaan, uhratessaan itsensä.
28 Sillä laki asettaa ylimmäisiksi papeiksi ihmisiä, jotka ovat heikkoja, mutta valan sana, joka on myöhäisempi kuin laki, asettaa Pojan, iankaikkisesti täydelliseksi tulleen.