Herra näkee sydämeen

Israelin kuninkaana oli kaikkien ihailema, suurikokoinen ja voimakas kuningas Saul. Sitten kuitenkin tapahtui, että Saul osoitti tottelemattomuutta Jumalan tahdolle ja menetti oikeutensa toimia kuninkaana.
Profeetta Samuel sai Jumalalta tehtävän etsiä Israelille uusi kuningas. Tehtävä oli vaikea, koska se piti tehdä niin, ettei vielä hallitseva kuningas Saul saisi tietää asiasta.

Herra lähettää palvelijansa

Herra lähetti Samuelin betlehemiläisen Iisain luo. Hänellä oli kahdeksan poikaa, ja joku heistä olisi tuleva kuningas. Mutta kuka heistä olisi Jumalan valittu? Jumala oli luvannut ilmoittaa sen Samuelille.

Pojat kutsuttiin koolle, ja Samuel tutustui heihin. Vanhin pojista oli Eliab. Hän oli roteva ja vahva mies. Lisäksi hän oli sotilas. Samuel ajatteli hänen varmasti olevan sopiva kuninkaaksi.

”Mutta Herra sanoi Samuelille: Älä katso hänen kokoaan ja komeuttaan, sillä minä en hänestä välitä. Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämeen.” (1. Sam. 16:7.)

Herra valitsee oikein

Samuel tarkasteli vuoron perään kaikki paikalla olleet seitsemän poikaa. Hän joutui kuitenkin kertomaan Iisaille, että kukaan heistä ei ollut Herran valittu. Samuel kysyi Iisailta, tässäkö ovat kaikki poikasi. Iisai kertoi olevan vielä yhden pojan, joka oli juuri silloin lampaita paimentamassa.

Iisai oli ajatellut, että paimenessa olleesta Daavidista ei mitenkään tulisi uutta kuningasta. Hän oli pojista nuorin ja vähäpätöisin, eikä hänellä ollut edes sotilaskoulutusta, kuten muilla pojilla.

Daavid kuitenkin haettiin paikalle, jotta Samuel saisi tutustua häneenkin. Jumala sanoi, että tämä se on, voitele hänet. Niin tapahtui: Samuel otti öljysarvensa ja voiteli Daavidin siinä veljesten nähden Israelin uudeksi kuninkaaksi. Tuntemalla ihmisen sisintään myöten Jumala tiesi, kenet valita tehtävään.

Herra tietää ajatuksemme

Jumala varoitti Samuelia katsomasta ihmisen ulkoista olemusta. Jumalan kasvojen edessä tärkeintä on se, mitä ihminen on sisimmältään ja sydämeltään. Ihminen näkee toisesta ihmisestä vain ulkokuoren. Voimme oppia tuntemaan toisen ihmisen vahvuudet ja heikkoudet. Tietämään sen, mikä tuottaa iloa, mikä surua. Näkemään sen, mitä tämä vihaa, mitä rakastaa.

Kukaan ei kuitenkaan tunne toista ihmistä niin hyvin, että näkisi hänen sisimpäänsä asti. Vain Jumala näkee sydämeen. Jumala tuntee meidän ajatuksemme, sanamme ja työmme.

Herra armahtaa epäonnistuneen

Jumalalta ihminen ei voi salata mitään. Heprealaiskirjeessä todetaan, että kaikki on avointa ja alastonta hänelle, jolle meidän on tehtävä tili.

Jumalan lapsi kokee usein todeksi sen, että synti tarttuu ja tekee uskonmatkan hitaaksi. Syntiin joutuminen voi pelottaa ja hävettää. Silloin ihminen saattaa yrittää peitellä tekojaan. Ihmisten silmien edessä peittely voi onnistua, mutta Jumalan edessä ei.

On Jumalan suurta armoa ja rakkautta, että epäonnistuneenakin kelpaamme Jumalalle. Evankeliumin ilosanoma pesee synnit pois ja antaa uutta uskonvoimaa kilvoituksen matkalle.

Jumalan kaikkivaltius ja sisimpään näkeminen ei siis olekaan Jumalan lapselle pelottava asia. Se on Jumalan huolenpitoa ja rakkautta. On turvallista, että Herra näkee sydämeen. Jumala haluaa huolehtia omistaan ja tallettaa taivastiellä.

Pekka Tölli