Mikä on sinun turvasi?

Elämän tiimalasissa aikamme kuluu kaiken aikaa. Psalmirunoilija muistuttaa: ”Opeta meille miten lyhyt on aikamme, että saisimme viisaan sydämen” (Ps. 90:12).
Aikoinaan kreikan filosofit selittivät ja pohtivat, että on olemassa kaksi aikaa. On Khronos, joka hakkaa ja etenee sekunti sekunnilta, tunti tunnilta. Ajan käydessä kuukaudet vaihtuvat, vuodet vierivät ja kalenterien sivut kääntyvät. Se on armotonta aikaa, joka menee eteenpäin, eikä elettyä aikaa saa koskaan takaisin.

Mutta sitten on toinenkin aika, Kairos. Se on aika, joka rikkoo Khronoksen armottoman tahdin. Se avaa taivaan ja maan, ja kaiken. Kaikki on läsnä siinä samassa hetkessä.

Tällainen aika ei koskaan kulu. Ikuisuutta, Jumalan aikaa, voi verrata siihen. Ikuisuudella ei ole alkua eikä loppua. On vain tämä ikuisuuden hetki, joka ulottuu maasta taivaaseen.

Puhetta meille

Tutussa virressä veisaamme: ”Kun on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa...” (Vk. 397:1). Mikä on sinun turvasi? Luther pohdiskelee Jumalan olemusta: ”Jumalaksi sanotaan sellaista, jolta meidän on odotettava kaikkea hyvää ja jonka turviin meidän kaikissa hädissämme on paettava.”

Erityisesti Jumala ilmaisee itsensä meille pyhässä Raamatussa ja Vapahtajassamme Jeesuksessa Kristuksessa. Psalmissa kuvataan: ”Taivaat julistavat Jumalan kunniaa, taivaankansi kertoo hänen teoistaan” (Ps. 19:1).

Heprealaiskirjeessä todetaan: ”Monet kerrat ja monin tavoin Jumala muinoin puhui isillemme profeettojen suulla, mutta näinä viimeisinä aikoina hän on puhunut meille Pojassaan, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi ja jonka välityksellä hän myös on luonut maailmat” (Hepr. 1:1–2).

Älkää luovuttako

Heprealaiskirje on ikään kuin alkukirkossa pidetty saarna. Sen kirjoittaja on jäänyt tuntemattomaksi. Kirkkoisä Origenes päätyy toteamaan: ”Kirjeen kirjoittajan tietää varmasti vain Jumala” (Origenes).

Kirjeen vastaanottajat olivat joutumassa luopumuksen hengen valtaan. Mutta kirjeen kirjoittajalla on kehottajan armolahja. Nöyrästi hän sanoo omasta kirjeestään: ”Veljet, pyydän teitä kestämään nämä kehotuksen sanat” (Hepr. 13:22).

Syvällisen opetuksensa lomassa hän vähän väliä puhuttelee kirjeen vastaanottajia. Hän kehottaa ja rohkaisee heitä mitä erilaisimmilla tavoilla. Koskaan hän ei kehota tai nuhtele kertomatta ensin, millaisista ihmeellisistä rikkauksista uskovat ovat tulleet evankeliumissa osallisiksi.

Lupauksiin luottaen

Kirjeen kirjoittajan kehotuksen ydin on sanoissa: ”Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään” (Hepr. 12:1–2).

Jumalan täyttyneissä armolupauksissa on turvallista jatkaa elämän matkaa virsirunoilijan tuntemuksia viljellen: ”Me Herran nimeen luotamme, myös uuteen vuoteen kantaa se. Sen suojaan jäämme toivossa, et hylkää meitä, Jumala.” (VK. 38:5.)

Risto Räihä