Täällä keskustllaan usein "oikeasta hengestä."
Kuinka se erotetaan "väärästä" hengestä?
Kuinka se erotetaan "väärästä" hengestä?
oikea ja väärä henki
janoinen
241548
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
..tietty ylemmyyden tunne tms. on väärää. Kilpailunhalu on myös väärää.
Kävin vastikään kurssin, jossa käsiteltiin armolahjoja. Sain testin, jonka tarkoituksena oli kartoittaa armolahjoja. Testissä oli 100 kysymystä ja tuloksena oli se, että minulla on henkien erottamisen armolahja. Kykenen siis eroittamaan, missä toiminta on Pyhästä hengestä ja missä ei. Uskon kuitenkin, että kaikki täytyy koetella Jumalan sanalla ja jos jossain opetetaan vastoin Raamatun opetuksia, niin sellaista seurakuntaa tulee karttaa. Olen tutustunut useisiin eri herätysliikkeisiin, mutta kuulun tavallisen ev.lut.kirkkoon. Olen vieraillut myös vapaissa suunnissa. Vanhoillislestadiolaisuuskin seuroineen on tuttu. Ystäviä ja sukulaisia kuuluu vanhoillisiin ja olen useita kertoja vieraillut seuroissa. Jostain kumman syystä juuri vanhoillisten seuroissa minulle tulee olo "Väärästä hengestä". Koen, että en ole paikassa hyväksytty ja koko touhu ahdistaa. Muiden herätysliikkeiden tapahtumassa tällaista harvoin tapahtuu. Totuushan on, että vanhoillisuudessa opetetaan "vain me"-oppia, joka ei ainakaan ole Pyhästä hengestä. Olen miettinyt luotanko armolahjaani vaan onko vanhoillinen kristillisyys vaan vieraan tuntuista minulle, kun en ole kyseiseen lafkaan syntynyt?
Oliko tämä kurssi ns.Nokiaherätyksessä?
Kurssi, jonka kävin järjestettiin tavallisessa luterilaisessa seurakunnassa. Ihme kyllä, koska luterilaisissa seurakunnissa kuulee todella vähän opetusta armolahjoista. Itselleni se oli erittäin hyvä kokemus ja suren, että armolahjoista kuulee niin vähän seurakunnissa. Raamattu kehoittaa anomaan armolahjoja ja jostain syystä ne sivutaan ja niitä pelätään luterilaisessa kirkossa.
Miten tuommoiselle kurssille pääsisi? saako sinne mennä tämmönen "tavallinen pulliainenkin" voisi vaan olla aika mielenkiintoinen kurssi.
En näistä armonlahjoista kyllä mitään tiedä, mutta silti hyvin kiinnostava aihe.
Jos osaist neuvoa jotenkin, niin olisi kiva.
Tämä kurssi oli Kasvu ryhmä-nimellä ja eräässä Varsinais-Suomen seurakunnassa. Yksi aktiivi-seurakuntalainen oli haaveillut siitä kymmenen vuotta ja se vihdoin toteutui. En osaa sanoa, missä muualla sellaisia järjestetään. Kansan raamattuseura (KRS) voisi olla yksi paikka, josta sellaista kannattaa kysyä. Ja ne on tarkoitettu yleensä "Tavallisille pulliaisille". Toivottavasti pääset sellaiselle kurssille!
Ihan rupes oikeesti kiinnostamaan kun kirjoitustasi luin, vaikka itsellä ei mitään pohjatietoa noihin armolahjoihin olekkaan.
Eikä oikein mitään oppia näihin uskon asioihin, mutta kokoajan oppii lisää, ja uutta.
Arvasin kyllä, että harvinaisia koska en ole koskaan kuullut.
Mutta pidän silmät ja korvat auki jos sattuisi joskus eteen putkahtamaan.
Kiitos sinulle joka tapauksessa:)
Uskovaisena Jumalan Henki vaikuttaa sydämessä sen, että tuntee toisen, joka uskoo samalla tavalla. Siihen ei useinkaan tarvi paljoa. Sen aistii. Jumalan Henki on rakkautta, mutta myös samalla totuutta. Sen voi aistia monella tavalla ja sitä ei mielestäni voi aistia väärin. Palstalaisen kirjoituksista näkee väkisinkin, kuka uskoo samalla tavalla ja on saanut lahjana saman ja samankaltaisen Hengen. Henki tekee eläväksi, omasta lihasta ihmisinä meillä ei ole mahdollisuutta ymmärtää uskon asioita. Oikean Hengen aistimiseksi tarvitaan siis myös oikea Henki omassa sydämessä.
entisenä vl:nä kirjoittamaan ihan sujuvasti sellaista tekstiä, että varmasti menisin vl:stä jos haluaisin.
Minä menisin myös ihan aidosta vl:stä jos menisin seuroihin. Ja osaisin jopa saarnata syntejä anteeksi. Mitäköhän sellaiselle tapahtuisi, joka saisi minulta synninpäästön....
pystyt esittämään uskovaista, mutta et sellaiselle, jolla on Pyhä henki ja kyky erottaa henget toisistaan. Sitä kykyä ei kaikilla ole. Itse olen kyennyt yleensä aina näkemään henkilöiden motiivien läpi. Olen tunnistanut ns. feikki-kristityt. Puhuvat kauniisti, mutta teot ovat kaikkea muuta.
Miten ne puhujat, jotka ovat eläneet kaksoiselämää ja toimineet tehtävässään vuosikausia samalla. Ehkä sinunkaltaisiasi ei ole ollut seurakunnassa tarpeeksi.
ihmettelen, että miksi ei kukaan ole huomannut näissä tällaisissa puhujissa mitään "outoa". Tuollaiset puhujat ne vasta konnia on.
Täällä on vain kyllä puolusteltu tällaisia puhujia sanoen mm. että kyllä he ihan oikein ovat uskomassa, kun he kuitenkin jaksavat tehdä asiassa parannusta.
No, seuraava kysymys onkin, että voiko sellainen "tehdä parannusta", joka ei kuitenkaan kadu tekojaan, ja jatkaa saman synnin tekoa (esim. juopottelu).
Eli sillä tarkoitetaan samoin uskovien uskonyhteyttä. ?
että tuonhan tekstin voi kirjoittaa kuka tahansa lestadiolaiskodssa kasvanut ja sanoakin. Minäkin voisin suoltaa muutan tuollaisen lausahduksen, no ongelma.
Luulen että tuo (siis oikean hengen erotuksen tarve) onkin joillekin mm. lestadiolaisuudessa elävälle omalla tavalla pelottavaakin. Se on syy torjua kaikenlainen uudistus liikeessä. Sanopa mistä ns. uskovainen tuntee toisen uskovaisen, jos luovutaan tapakulttuurista? Tiedän että moni väittää toista väärässä hengessä olevaksi kunhan kuulekin ettät toinen on jostakin toisesta liikeestä, tai näkee kristuneen poikkeavalla tavalla, vaikka ei ole keskustellut ihmisen kanssa koskaan hengellisistä asioista.
Se miten uskonasiat koetaan ja ilmaistaan on hyvin kultturisidonnaista ja opittuakin. En luottaisi että ns. oikean hengen omaava tunnistaisi Afrikassa tai vaikkapa Etelä-Amerikassa sitä toista oikeaa henkeä. Siksi on aika vaikea ottaa kovin toissaan yllä olevaa kirjoitusta. Ehkä tuossa puhutaan prikulleen saman kultturitaustan omaavien ihmisten välisestä oikean hengen tulkitsemiskyvystä.
siitä, että toisella henkilöllä ei ole TV:tä, ei korvakoruja, harmaat hiukset ja kalvakkaat kasvot (ei ehostusta).
Jumalan kanssa tällä erottamisella ei ole mitään tekemistä.
kaikkiin täälä esitettyihin vastakommentteihin en viitsi lähteö vastaamaan, koska niiden sävy on sellainen, että tietää, että kyseisilä henkilöillä on jotain henkilökohtaisesti lestadiolaisia vastaan.
Mutta yksi mielenkiintoinen asia on se, että paikkakunnalla missä asun olen tutustunut eri kulttuurista, nimittäin Togosta muuttaneisiin uskovaisiin. Uskon yhteys on aistittavissa ainakin yhtä lämpimästi, he ymmärtävät uskon juuri samalla tavalla kuin me, vaikka lähtökohdat ovat hyvin hyvin erilaiset.
Sitten sen haluan vielä sanoa, että uskovaisena ei varmasti ajattele ensisijaisesti, että onko tuo ihminen väärässä hengessä. Jokainen meistä on syntiin taipuva ja se, että jollakin on syntiä tunnolla ei tarkoita vielä sitä, että hän olisi jo väärässä hengessä. Langennutta kohtaan syntyy päin vastoin rakkauden mieli, se on kaukana syyttävästä ja toista sormella osoittavasta ja kyräävästä toiminnasta. Langennutta lähestytään alhaalta päin nostaen. Lähtökohtaisesti suhtaudutaan kaikkiin tervehtimällä Jumalan terveellä ja olettamalla, että kaikki asiat on kunnossa. jos näin ei olisi se ei ole mikään yleisesti keskusteltava tai sormella osoitettava asia, vaan meillä jokaisella on omia rippi isiä, kenelle voimme luottamuksella kertoa asioita ja saada jatkaa taas tunto kevyenä. Eli käsitys tällaisesta kyräävästä yhteisöstä on hyvin väärä. Uskovaisten kesken vallitsee rakkauden ilmapiiri. Se monesti puhuttelee myös sitä, joka itse tuntee tehneensä väärin.
Jumalan Henki on rakkautta ja totuutta. Sille, kuka ei ole saanut uskoa omalle kohdalleen syntejään anteeksi, Jumalan Henki on totuuden Henki ja on kuin kaksiteräinen miekka ja se voi parantaa tai pahentaa tällaisen ihmisen.
Mutta sille, joka on saanut uskoa Jumalan lahjavanhurskauden on syttynyt sydämeen niin suuri rakkaus Jumalaa kohtaan, että tuo totuus muuttuukin rakkaudeksi. Onhan Raamatussa sanottu selkeästi, että Kristus on lain loppu jokaiselle sen uskovalle autuudeksi. Uskovaisten kesken päällimmäisenä puhuttelee rakkauden ääni. Me olemme syntisiä kaikki, mutta armahdettuja syntisiä.
On siis eri asia ensinnäkin se, että uskovainen voi joutua syntiin, mutta ei silti joudu heti väärään henkeen, sillä hän on Jumalan pyhittävän työn jälkeen seurakunnan armohoidossa ja saa korjata asioitaan uudelleen ja uudelleen. Sitten jos uskovainen ei kuuntele sydämessään PyhänHengen ääntä vaan sielunvihollista, voi olla, että väärä Henki saa jalansijan sydämestä ja elävä usko pääsee kuolemaan.
Sitten kaksi eri asiaa mitä yllä yritin tuoda esiin on se, miten uskovainen tuntee Jumalan Hengen ja miten tästä uskosta osaton tuntee Jumalan Hengen.
Tällä palstalla kun Hengestä on puhuttu on sävy usein juuri sellainen, että rakkautta ei nähdä vaan nähdään vain totuus ja se on käynyt loukkauskiveksi. Sille me emme voi mitään, ei vaikka yrittäisi kuinka kauniisti kuvata tätä, miltä parannuksen saaneesta valtakunta näyttää sisältä käsin. Sillä uskon alkaja on Jumala. Voimme vain rukoilla, että Jumala saisi herätellä ihmisiä synnintuntoon, että olisi jotain, mistä tehdä parannus. Siitä alkaisi elämä Jumalan armon ja rakkauden hoidossa. SIihen jäisivät käsityksen elämäntapauskosta ja ymmärtäisi sen, että usko onkin sytyttänyt halun seurata Jeesusta opissa elämässä ja kärsimisessä. Ja vaikka tie ei ole aina helppo, on se turvallinen ja onnellinen. Ihme ja ilo siitä, että juuri minä olen saanut tämän lahjan käy hiljaa mielessäni jokaisena elämäni päivänä.
Tosi asia on, ettei sitä kovin helposti mene nuhtelemaan varsinkaan saarnamiestä, jos tietää toisen vaeltavan "väärässä hengessä". Eli elää synnissä, mutta saarnaa laista ja evankeliumista. Samoin, jos kuulee Raamatun vastaista opetusta. Sitä alkaa korkeintaan karttelemaan kyseistä opettajaa. Ehkä olisi viisasta itse kunkin nuhdella väärin elävää kristittyä ja kehoittaa parannukseen. Ei omalle kohdallekaan tuleva nuhtelu olisi pahitteeksi, koska monesti maailma vetää puoleensa ja tässä ajassa on vaikea taistella kristittynä.
Kerrot tuossa, että pystyt ehkä erottamaan feikkikristityn.
Siitä tuli mieleeni eräs tapaus, en kyllä väitä olevani oikeassa, ja en tiedä oikeastaan mitään tuosta Pyhästä Hengestä, nyt vain muistin tapauksen joka sattui jo lähes parivuotta sitten, ja käsitys pysyy edelleen.
Se oli aikaa kun en oikeastaan tiennyt mitään tästä vl-uskosta, vain sen tiesin, että heillä on joitain hassuja kieltoja, ja rajoituksia.
Vl-ihmisethän mielletään kaikki uskoviksi. Erään vl-miehen kohdalla kävi kuitenkin niin, että vain jotenkin totesin, ja sanoin sen jopa miehelleni ääneen, että tuo mies ei oikeasti usko, hän osaa kyllä käyttää valtaansa, mutta aito usko sydänmestä puuttuu.
En edes tajunnut, olisinko tälläista saanut sanoa ääneen, mutta purin vain omia ajtuksiani.
Siinä oli vain se kummallista, että juuri hänen kohdallaan ajattelin niin, en kuitenkaan muiden vl-ihmisten jotka myös olivat läsnä.
Käsitykseni ei ole näin jälkeenpäinkään muuttunut tuosta miehestä, olen edelleen sitä mieltä, että häneltä puuttuu aito sydänmenusko.
Tämä, käsitys voi olla hyvinkin virheellinen, sillä siinä miehessä saattaa olla jotain muuta sellaista jota kartan, mutta en vain kykene tajuamaan mitä se on.
Enkä tosiaan halua väheksyä kenenkään uskoa, joten en siksi voi edes väittää olevani oikeassa, se on vain oma tuntemukseni, ja en välttämättä tiedosta mitä se on.
Oli nyt pakko kertoa kun muistin tapahtuneen, ja se jotenkin liittyy aiheeseen.
Saattoi hyvin olla, että tällä kyseisellä miehellä ei ollut Pyhää henkeä ja vaistosit sen. Tunnen vl-kristittyjä, joiden seurassa tuntuu, että meillä on sama henki, vaikka herätysliike on eri. Koen että siitä huolimatta on hengen yhteys ja molemmin puolinen rakkaus ja hyväksyminen. Mutta seuroissa taas tuntuu väärän hengen vaikutus ja ahdistaa. Ja joskus kun juttelee vl-uskovien kanssa, tuntuu, että he ovat täysin hakoteillä siitä mitä Raamattu oikeasti opettaa.
Mutta näihin feikki-kristittyihin. Tunsin kerran miehen, joka omien sanojensa mukaan oli uudestisyntynyt kristitty(ei vl). Muisti jopa päivän, jolloin oli tullut uskoon ja hyvin tuntui olevan perillä Jumalan laista ja kauhisteli ääneen muiden syntejä. Kaiken lisäksi oli seurakunnan työntekijä. Jostain kumman syystä minua ahdisti tämän miehen seura ja en pystynyt luottamaan häneen. Joku pisti vastaan ja asiaa ei helpottanut se, että useat kristityt ystäväni pitivät häntä huipputyyppinä ja vakaumuksellisena kristittynä. Yritin ajatella samoin, mutta joku ääni sanoi toista. Meni aikaa, kunnes selvisi, että tämä kyseinen mies oli kuin olikin täysi feikki. Huijasi rahaa kristityiltä naisilta, juopotteli, oli patologinen valehtelija ja muutti avoliittoon, vaikka oli saarnannut muille nimenomaan esiaviollisen seksin synnistä. Jokin ääni oli varoittanut tästä, mutta en halunnut uskoa, koska muut kristityt tuntuivat olevan hänen lumoissaan. Tämän jälkeen eräs ystäväni totesi, että sinulla taitaa olla henkien erottamisen armolahja.
Väärä henki neuvoo omalle lihalle ja sielun viholliselle sopiviin valintoihin.
-ei parannusta tarvi tehdä(ei syntiä)
-usko niin että kelpaat kaikille
-elä vain itseäsi toteuttaen
-omia ansioita kertyy
Oikea henki neuvoo parannukseen ja uskossa elämiseen
-elä pitäen usko ja hyvä omatunto
-pane synti pois
on kuljettanut Ouluun "vain me" opin.
En kyllä osaa sanoa miten sen erottaisi. Kovasti sitä koitin miettiä, mutta ei ole kokemusta aiheesta.
Meillä käy kylässä usein eräät ihanat vl-ihmiset, ja uskon että he uskovat sydänmessään Jumalaan.
Mutta, niin uskon minäkin, ja vahvasti uskonkin, sillä olen varma siitä, että Jumala on auttanut minua elämässäni, kun olen sitä yksin taivaltanut.
Se tässä onkin ihmeellistä, että kummatkaan eivät tunne oloaan vaivautuneeksi, siis ei tule tunnetta, että joku "väärä henki" olisi läsnä, hekin saattavat viihtyä meillä tuntitolkulla, vaikka joskus on tullut jopa uskonasiat puheeksi, ja silti ei ole ongelmia, ovat erittäin hyväntuulisia kyläillessä, ja minäkin viihdyn heidän seurassaan ihan hyvin.
Mutta, sen tiedän, että jos menisin vl-liikkeen seuroihin, niin en siellä kyllä viihtyisi. Varmaan tulisi todella ulkopuolinen olo vaikka he puhuisivat kuinka kauniisti, ja selviä Raamatunkin kohtia.
Tietäisin heidän puhuvan vain itselleen jotka vl-liikkeeseen kuuluvat.
Itse haluaisin kertoa kaikille Jumalan rakkaudesta, en haluaisi jättää ketään sen ulkopuolelle, ja kertoa että Jumala on anteeksi antava, ja Hän hyväksyy kaikki jotka Häneen uskovat.
Ehkä tästä voisi tulla mieleen, "väärä henki", puhutaan vain omilleen, ja jätetään kylmästi muut Jumalaan uskovat ulkopuolelle, ja tehdään selväksi, että vain heihin kuulumalla pääset Jumalan Valtakuntaan, itse taas uskon, että Jumalan Valtakunta tarkoittaa ihan eri asiaa kuin vl-liike.
Samoinhan se "väärä henki" meistä tulee mieleen vl-liikkeen jäsenille, jos me keromme, että Jumala hyväksyy kaikki jotka häneen uskovat.
Eli, heille me olemme "väärä henki", ja meille vl-liike on "väärä henki", joten kuka mitäkin pitää oikeana tai vääränä, on ihan siitä kiinni miten itse sydänmessään uskoo.