Olen tässä jo maailmaa jonkin aikaa katsellut. Huomannut, että kaikenlaisilla ihmisillä voi olla parisuhteita riippumatta rahasta tai muuhun sosiaaliseen statukseen kuuluvasta "hyvästä". Osa on jopa ihan onnellisia keskenään ja suotakoon se heille. Vaan mitä en oikein käsitä edelleen on joidenkin miesten korostunut tarve käskeä. He nauttivat kun saavat komentaa. Omistavatko he maisen tahdon? Eikö naisella ole omaa kantaa? Muutamia tällaisia miehiä tunnen ja heille tarjontaa riittää. Omasta näkökulmastani se on despoottimaista määrältä johon toinen ilolla alistuu. Toki asiaa voisi selittää itsevarmuudella, tilanteen haltuunottamisella jne.... Vaan onko se nainen oikeasti onnellinen noin? Itse kun en tykkää käskeä. Odotan, että toisella on omat aivot ja ajatukset, eikä jokaista tekoa tarvitse ohjeistaa. Onko ihan mahdottomia ajatuksia?
Käskyttäminen
Anonyymi
8306
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyse lienee jostain alkukantaisesta mikä liittyy turvallisuuden tunteeseen ja jonkun suojeluksessa olemiseen. Toisilla se luonnollisesti ilmenee voimakkaammin kuin toisilla. En viitsi alkaa enempää teorisoimaan tai menemään yksityiskohtiin. Tietää joka tietää.
Treffeissä moni nainen tykkää siitä että kaikki on valmiina, eikä että mies alkaa epävarmasti kyselemään että no mitäs tehtäisiin.
Itse kanssa sanoisin, että joillain naisilla on luultavimmin ollut etäinen ja jollain tapaa vajaaksi jäänyt isäsuhde ja heihin tuollainen käskyttäminen ja miehen auktoriteetti vetoaa. Miehestä etsitään sitä voimakasta hahmoa, joka kertoo, mitä tehdään ja miten. Omaan pirtaani taas tuollainen ei sovi. Olen kasvanut isäsuhteessa sen verran voimakkaaksi, etten kyllä sukupuolen vuoksi tyhmäksi tai avuttomaksi heittäydy, mutta sallin sen kyllä muille. Kullekin vakalle on kantensa. :)
On se luonnekysymyskin, toiset ovat hallitsevampia kuin toiset.
Sukupuolesta riippumatta.
Sitten on myös niitä, jotka saavat kicsejä jommasta kummasta,
hallinnasta tai alistumisesta.
Itse olen enemmän tasa-arvoisen suhteen kannalla.
Luulen että kyse on lievästä mielisairaudesta silloin, kun joku kokee saaneensa jostakin mandaatin( valtuudet) toisen ihmisen asioiden määräämiseen.
Avioliitoissa kaikki pitäisi tapahtua yhteisestä tahdosta ja rakkaudessa.
Muuten tilanne on sama...sairaus josta kärsii joku aina.
Monesti naiset eivät kykene omatoimisuuteen.Se että tekee säännöt selviksi alusta alkaen vähentää käskemisen tarvetta.
Muiden oikeassa oloa ei kuulu sentään kantaa.
No itse olen mies ja on oikeastaan melkein nuo kaikki puolet vähän eri tasoilla, ja vielä aika voimakkaina. Senkin takia on sitten aika helvetin vaikeaa tutustua naisiin. Sellainen konventionaalisin "hallitseva" miesrooli on tietty ehkä kaikkein vähiten luonteva tai nautintoja antava, pois lukien jotkut muodollisuudet. Eli kaikkiaan ihan hyvät lotot - mutta ei se mitään... En vaihtaisi kuitenkaan mihinkään muuhun. Haha.
Minusta monilla naisilla on suuret kuvitelmat miesten käskyttämisestä.
Monesti suhtautuminen on:"tee niinkuin käsken tai sitten ei enää nähdä" Eli suoraan kiristetään erolla ja yritetään muutenkin kohdella huonosti.
Lienee epätoivoisia ja siksi alistuvia miehiä aika helposti saatavilla?
Minulle