Jumalan suunnitelmat

Keväällä vietetään paljon valmistujaisia ja ylioppilasjuhlia. Näissä juhlissa iloiset suunnitelmat ja haaveet tulevaisuudesta ovat voimakkaasti läsnä. Toisaalta kevääseen liittyy myös jännitys ja pelko. On aika hakea jatko-opintoihin tai töihin valmistumisen jälkeen. Pääsenkö opiskelemaan tai töihin oikealle alalle ja mikä lopulta on se oikea ala?
Entä kun elämä ei menekään niin kuin itse olisi toivonut? Kun opiskelupaikkaa ei tullutkaan tai joutuu muun ehkä vielä käsittämättömämmän vastoinkäymisen eteen. Jeremian kirjassa profeetta lohduttaa pakkosiirtolaisuuteen joutuneita Israelin kansan jäseniä: ”Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” (Jer. 29:11.) Voiko tähän luottaa?

Nykyaikana korostuu erityisesti yksilöllisyys ja valinnanvapaus. Ihminen on itse oman elämänsä ainoa hallitsija ja kaiken mitta. Tämän seurauksena on syntynyt harhakuva, että voi itse vaikuttaa kaikkeen. Täytyy pärjätä omillaan, eikä Jumalaan voi, tarvitse eikä kannata luottaa kaiken hyvän antajana, siunaajana ja elämän johdattajana.

Kun luottamus kaikkivaltiaaseen Jumalaan loppuu, ihmisestä tulee oman elämänsä valtias. Tällöin hän pyrkii hallitsemaan elämänsä pienimmänkin yksityiskohdan, eikä anna tilaa Jumalan suunnitelmille. Ihminen, joka joutuu luottamaan pelkästään omaan kyvykkyyteensä, eikä voi turvata Jumalan huolenpitoon, voi alkaa pelätä elämistä. Silloin isot muutokset ja ratkaisut elämässä tuntuvat ahdistavilta ja pelottavilta. Lopulta asioilta häviävät mittasuhteet, ja pienetkin elämänratkaisut saattavat tuntua ylitsepääsemättömiltä.

Kun luottamus Jumalaan on kadoksissa, puuttuu myös päämäärä. Elämän valtaa tyhjyys ja päämäärättömyys, ja perustaksi voi muodostua yksilön omien halujen toteuttaminen ja viihteen kuluttaminen.

Suunnitelmien kariutuminen tai epäonnistuminen voivat luhistaa koko elämän. Toisaalta ne voivat olla alku uudelle. Elämän luhistuminen pakottaa ihmisen miettimään uudestaan elämäänsä ja sen suuntaa. Elänkö minä oikein, ovatko minun elämäni arvot kohdallaan?

Jumala voi pysäyttää voimakkaalla kädellään. Silloin ihminen voi herätä etsimään kadottamaansa Jumalaa. Jumala lupaa, että ”koko sydämestänne te minua etsitte, ja minä annan teidän löytää itseni” (Jer. 29:13–14).

Kun ihminen koko sydämestään etsii Jumalaa, hän asettuu paljaana Jumalan eteen ja on rehellinen itselleen. Hän tunnustaa turvautuneensa ainoastaan itseensä ja unohtaneensa Jumalan. Syntyy kaipuu Jumalan luottamukseen ja rauhaan. Jumala myös lupaa, että ”jos käännytte ja pysytte levollisina, te pelastutte, hiljainen luottamus on teidän voimanne” (Jes. 30:15).

Sydämen usko on lopulta oman avuttomuuden tunnustamista ja täydellistä luottamista kaikkivaltiaaseen Jumalaan ja hänen armoonsa Kristuksessa, jota Jumalan seurakunnasta Pyhän Hengen voimasta julistetaan. Uskoessaan voi myös turvallisesti luottaa, että Jumalan ajatukset ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: hän antaa meille tulevaisuuden ja toivon.

Teksti: Antti Koivisto