Miten pitäisi suhtautua kumppanin tupakointiin? Itselleni tupakointi on aina ollut ehdoton ei. Olen myös ajatellut asian niin, etten voisi edes kiinnostua ihmisestä, joka tupakoi.
Olen nyt kuitenkin seurustellut puoli vuotta ihmisen kanssa, joka tupakoi. Aluksi asia oli ok, kun hän pystyi olemaan polttamatta, kun olimme yhdessä. Nyt kuitenkin asia on muuttunut ja hän käy polttamassa, vaikka olemme yhdessä. Tupakan haju ei ole mielestäni paha, mutta en halua että oma rakas haisee tupakalta. Tulen todella surulliseksi aina, kun haistan tai näen hänet tupakalla. En tiedä, huomaako hän asian.
Olen kertonut hänelle, että tupakointi häiritsee minua ja hän on luvannut lopettaa. Hän on sanonut, että lopettaa tupakoinnin sitten, kun hänen ei tarvitse olla yksin ja asumme yhdessä. Minusta ei ole reilua, että hän kiristää asialla, varsinkin kun en ole valmis muuttamaan yhteen. En ymmärrä, miten asia muuttuisi, vaikka muuttaisimme yhteen. Ei me silti olla 24/7 yhdessä, joten varmasti silloinkin tulee hetkiä, jolloin tekee mieli polttaa.
Hän on yrittänyt lopettaa useaan otteeseen siinä onnistumatta. Ennen uskoin lopettamiseen, mutta en enää, kun hän kuitenkin polttaa seurassani. Hän ei polta paljon, mutta siitä huolimatta se häiritsee suuresti.
Tiedän, etten voi muuttaa toista, enkä voi painostaa lopettamaan, mutta tuntuu pahalta, varsinkin kun hän on luvannut lopettaa. Miten asiaan pitäisi suhtautua? Onko muilla kokemuksia?
Olen nyt kuitenkin seurustellut puoli vuotta ihmisen kanssa, joka tupakoi. Aluksi asia oli ok, kun hän pystyi olemaan polttamatta, kun olimme yhdessä. Nyt kuitenkin asia on muuttunut ja hän käy polttamassa, vaikka olemme yhdessä. Tupakan haju ei ole mielestäni paha, mutta en halua että oma rakas haisee tupakalta. Tulen todella surulliseksi aina, kun haistan tai näen hänet tupakalla. En tiedä, huomaako hän asian.
Olen kertonut hänelle, että tupakointi häiritsee minua ja hän on luvannut lopettaa. Hän on sanonut, että lopettaa tupakoinnin sitten, kun hänen ei tarvitse olla yksin ja asumme yhdessä. Minusta ei ole reilua, että hän kiristää asialla, varsinkin kun en ole valmis muuttamaan yhteen. En ymmärrä, miten asia muuttuisi, vaikka muuttaisimme yhteen. Ei me silti olla 24/7 yhdessä, joten varmasti silloinkin tulee hetkiä, jolloin tekee mieli polttaa.
Hän on yrittänyt lopettaa useaan otteeseen siinä onnistumatta. Ennen uskoin lopettamiseen, mutta en enää, kun hän kuitenkin polttaa seurassani. Hän ei polta paljon, mutta siitä huolimatta se häiritsee suuresti.
Tiedän, etten voi muuttaa toista, enkä voi painostaa lopettamaan, mutta tuntuu pahalta, varsinkin kun hän on luvannut lopettaa. Miten asiaan pitäisi suhtautua? Onko muilla kokemuksia?
Vastaukset 12
Vanhimmat
….."minusta ei ole reilua, että hän kiristää asialla, varsinkin kun en ole valmis muuttamaan yhteen". Kiristykseltä tuo tupakoinnin lopettamisen vaatiminen vaikutta sinunkin osaltasi. Olet alkanut heti muuttamaan kaveria mielesi mukaiseksi. Mitähän muutosvaatimuksia hänellä on sinun kohdallasi, vai oletko täydellinen?
En yritä häntä muuttaa. Olisi kamalaa, jos hän muuttuisi. Mielestäni tupakointi on tapa, jota ei tarvitse sietää. Ei se tupakointi tee hänestä sitä ihmistä, joka on.
...mutta se tupakointi on osa hänen persoonaansa.
En osaa ajatella asiaa niin. Olen vähän solmussa asian kanssa. Pitäisikö minunkin ajatella asia noin? Onko muita jotka ajattelevat, että tupakointi on osa ihmisen persoonaa?
Tuossa asiassa on väliä vain sillä, miten siihen itse suhtaudut. Jos tupakointi, muuten kivan kaverin kanssa, on ainoa häiritsevä asia, niin mitähän muita paheita ajan mittaan voikaan tulla eteesi. Harkitse tarkkaan, sillä kaverin voi viedä joku toinen.
On vain kaksi asiallista vaihtoehtoa. Lopeta suhde, tai opettele itse tupakoimaan.
Tupakoitsijan suuteleminen tuntuu kuin tuhkakuppia nuolisi. Pelkästään se tuntuu ajan mittaan aina vain painostavammalta. Ei kannata uhrautua.
Sähkötupakkiin kun vaihtaa, niin ei edes tee mieli tavallista ja vaikka alkuun käyttäisikin molempia, niin se tavallinen jää lopulta pois kokonaan.
Sinun täytyy itse tehdä päätös. Mielestäni tupakointi on ihan hyvä syy erota.
Kerro, mitä päätit.
En itse polta, mutta naisystäväni polttaa. Alkuun tupakointi ehkä vähän häiritsi, mutta totuin siihen aika nopeasti. Hyvälle parisuhteelle siitä ei kuitenkaan tullut kynnyskysymystä.
Tähän sopii muistella yhtä vanhaa.
Riidan jälkeen vaimo komensi miehensä sängyn alle. Jonkun ajan päästä hän kuitenkin sen verran leppyi että:
- "Oskarii, tuu jo pois sieltä. En minä enää ole vihainen."
- "Miehellä on miehen sisu, vaikka on sängyn alla. EN TU POIS!"
On taas vanha ketju, mutta onhan tämä niin ajankohtaista aina, niin kauan kuin tupakkaa myydään tai muita nikotiini valmisteita saa.
Tupakoinnilla ja masennuksella on tutkimusten mukaan yhteyttä. Lähdettä en muista, mutta näitä löytyy hakemalla netistä.
Tupakoitsija säätelee mielialaansa nikotiinilla.
Pe****e, tällaisen tyypin kanssa on eletty n 30 v.
Turha kysellä miksi.
Jos lupaus oli , että kun lapsi syntyy niin lopetan.
Sitä päivää ei ole tullut, että päivää kauemmin voi olla polttamatta.
Vanhemmiten se 3 h on raja, jolloin se rähjääminen alkaa.
Toivottavasti ketjun aloittaja on tehnyt ratkaisun hyvään tulevaisuuteen.
Tupakoitsija on vallan enkeli kun saa röökin.
Jos tupakka loppuu on helvetti irti. Siinä ei säästetä lapsia eikä puolisoa.
Kaiken sen hermopaineen lisäksi, mieti sitä rahan määrää. 20 v törsääminen tupakkaan n 90000€, mieti. Talon hinta savuna ilmaan. Samalla terveys savuna ilmaan.
Ja kaikki vaan hymistelee ja lääkärissä lakaistaan maton alle perussyy.
Jos vielä voit, valitse tupakoimaton, koska tällaisesta ihmisestä näkee luonteen.
Tupakoijalla on kaksi persoonallisuutta.
Sen tajuaa yleensä liian myöhään.