että tunteet ovat molemminpuolisia? Olenko sanoin sen sanonut sinulle? Vai mistä niin olet päätellyt?
Mikä saa sinut luulemaan
Anonyymi
28<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
ketä itse ikävöit täällä?
Hänen katseestaan mutta eipä viime aikoina ole ollut edes katse kontaktia vaikka ollaan nähtykkin. Viime näkemisestä n kuukausi tai vähemmän.
T:T nainen
Hei, oululainen S-eukko, siis se adios amigos luuseri. Katsekontakti on yhdyssana
Ei ja ei ja en ole luuseri se on joka haukkuu. 🙂
Muistan kyllä ite oot -oululaisen. Olet edelleen liian lihava.25 kg pois ja kauneusleikkauksia niin kelpaat. Sit kun sais susta vielä ton tyrkyn naikkosen pois niin oisit täydellinen
Tarkoitat varmaan rumuus leikkauksia sellaiseen kun joku erehtyy menemään niin rumemmaksi muuttuu. 😂
Kenelle T nainen kirjoituksesi on osoitettu?
N. 2-3 viikkoa viime näkemisestä?
Mä oon aika pitkä ja varmaan liian painavakin, huoh. Vanhojen suhteiden hyvä puoli on, että ikää myöden voi pikkasen repsahtaakin, mutta jos erota meinaa niin et oo kellekkään niin rakas, että sisin olis se juttu joka kiinnostais. En oo mielestäni tyrkky, vaikka kiinnostuneita on, enkä oo Oulstakaan eli ei mulle, kunhan vaan vastasin.
Ei ne ookaan molemminpuolisia. Sua ei kaipaa täällä kukaan.
Vastaisitko sinä kysääriisi.
En luule, arvelen vain. Jotain merkkejä olen kuvitellut näkeväni, tiedä sitten liekö vain kuvitelmaa vaiko totta.
Aina ei välttämättä muista, minkälaisia käsityksiä antaa toiselle. Siksi antaa vääriä käsityksiä. Jotka sinun kannattaa oikaista välittömästi.
Katseesta, ppunastumisesta, hermostuneisuudesta ja söpöilystä.
Nuo ovat hyviä tunnusmerkkejä yleensä. Harva feikkaa
En luule, vaan toivon. Kaikkihan oikeasti viittaa siihen, että sinulla ei mitään tunteita minua kohtaan ole.
Ei ole.
En luule mitään. Välillä lähinnä mietin, miksi hän käyttäytyy ristiriitaisesti ja tietyissä tilanteissa jopa hieman ”kylmästi” .
Toisissa tilanteissa taas rennommin.
Jos ihan villiksi heittäydyn, niin tämä vähän haiskahtaa 😏
Mutta en lähe näillä olettamaan mitään. Tulee sitten vastaan jos on tullakseen.
En todellakaan ajattele että kukaan kaipaa minua, enkä sitä odotakaan keneltäkään. Minä en kaipaa ketään, eikä ole mitään mielenkiintoa ruveta tutustumaan keneenkään. Kauhea "höykytys" ollut monta että "sinä et voi hyvin ilman suhdetta". Minä kai itse tiedän paremmin mitä tunnen ja ajattelen. Nyt pitää sen kaiken turhan tyrkyttämisen loppua, että psyyke alkaa selvitä kauheista vuosista.
Minulle ei ole todellakaan sanottu mitään sen suuntaistakaan eikä oikeastaan ole osoitettukaan mutta uskon ihmeisiin ❣️
En usko mihinkään. J
Nokialta iisi vastaus:
Sinusta en tiedä yhtään mitään, mutta minun elämässäni miehet osaa kyllä ihan puhua ja jokainen on kyllä ihan sen sanallisesti kertonut. Tietäsittepä vaan kuinka paljon avoimempia minusta miehet on kuin naiset.
Toisinaan jää suu auki itsellä kun kuuntelen miettien että minä, nainen, en osaa avautua yhtä hyvin. Minulle naisena on vaikeampaa sanoo fiiliksiäni vaikka kyllä minäkin niitä sanon ihan ääneen kun sanottavaa, mutta nämä miehet hämmästyttää mua usein sillä kuinka avoimia he minuun nähden on, vaikka hermona ovatkin puhuessaan.
Kaippa se on tää nuorempi sukupolvi jotka on opetettu puhumaan tunteista. Pointsit tämän sukupolven miesten äideille. Opettaneet pojistaan vähemmän tuppisuita. Isäni sukupolvi on vielä sellasta että vaijetaan kuin muuri ja kaikki pantataan ja sitten ne sairastuu jotenkin..
Paha sanoa, vaik olis kartalla toisen tuntemuksista niin toinen voi silti sen kieltää? Joten luulo ei ole tiedon väärti vaan pitää löytää yhteinen sävel ja kemiat kohtaa, sen jälkeen on helpompaa kommunikointikin.
Rohkeutta vaatii molemmilta, varsinkin jos tilanne on herkkä niin vaaranpaikka aina olemassa, jos toinen haluaakin ymmärtää tilanteen väärin, eikä usko toisen vilpittömyyteen? Vakuutteöut ei välttämättä auta silloin?
Hmmm, minkälaisissa tilanteissa on olemassa vaaranpaikka ettei usko toisen vilpittömyyteen kun puhutaan tunteista?
Tuli vaan mieleen että kauhee tilanne, jos lopulta rohkaistuisi niin että saisi kerrottua tunteistaan ja toinen epäilisi vilpittömyyttä. Miksi joku feikkaisi tunteita?
Pelureitahan löytyy joukostamme? Joillakin voi olla myös kosto jostain mielessä, jos on joskus kokenut ikävän tilanteen ja haluaa kostaa? Tiedän yhdenkin tyypin, joka oli ostanut yhteisen asunnon ja ero tuli myöhemmin, otti tilanteen raskaasti, syytti toista kokemastaan ja yleisti kaiken silloin, et naiset olivat syypäitä ja harrasti yhden illan juttuja, välittämättä toisten tunteista. Puhui niistä jälkeenpäin ja koki ajan olleen aika rankkaakin henkisesti.
Ja onhan näitä toisten mustamaalaamisia, koetaan oman rooliminän puolesta pelkoa jäädä kiinni valheista ja tehdään tarvittavia asioita, ettei vaan jäisi kiinni tai joutuisi huonoon valoon toisen silmissä? Aina on vaara olemassa, jos on yhteisiä tuttuja ja kemiat on menneet ristiin niin kaikki on silloin mahdollista hyvässä ja pahassa.
Sinulle on siis sanottu että ei ole mitään tunteita sinua kohtaan, mutta sinä uskot että henkilö ei puhu totta?
Tuo on nimeltään kielto defenssi.
Et halua uskoa totuutta koska se on sinulle liian kova pala purtavaksi. Mielesi haluaa uskotella että rakkautesi kohde ihan varmasti rakastaa sinua takaisin mutta kieltää tunteensa
Pitkät katseet hymyn kera, viihtyminen seurassa.
Samaa mieltä
Yleisesti ottaen omat harhaiset toiveajattelu-haihattelut saavat kuvittelemaan, että ihastuksen kohteella olisi tunteita myös itseä kohtaan, mutta sen verran on realistin vikaa tässäkin aivokäyttöliittymässä, että todellisuus paljastuu vähitellen. By the way - ei se luuleminen ketään muuta vahingoita kuin itseä ja sekin on harmiton ruttu muuten niin suloisella elonvainiolla.