Lääkärit hoitavat mielenterveyssairautensa itse

Tuhat lääkäriä vuodessa määrää lääkettä omiin mielenterveyshäiriöihinsä. Työterveyshuollon erikoislääkäri Vuokko Huplia tämä hirvittää.

Mielenterveyden häiriöitä potevista lääkäreistä kaksi kolmasosaa hoitaa häiriöitään itse määräämällään lääkityksellä. Tieto perustuu kahteen lääkärien työoloja selvittäneeseen tutkimukseen, joiden kyselyt tehtiin vuosina 1997 ja 2006–07. -

– Tämä on kammottava tosiasia. Juuri silloin, kun kollega olisi eniten tarpeen, lääkärit hoitavat itse itseään, sanoo työterveyshuollon ja työlääketieteen erikoislääkäri Vuokko Hupli.

Yleiskirurgiaan erikoistuva lääkäri Laura Halme ei ihmettele itsehoidon laajuutta. Hän arvelee, että ei itsekään kovin helposti hakisi ulkopuolista apua ”latvapuolen asiaan”.

– Sitä ei halua leimautua asiallisella ja järkevällä alalla, jossa pitäisi osata kestää kaikenlaista, sanoo Halme.

Psykiatrian professori Jyrki Korkeila puhuu myös koko psykiatrian leimautumisesta lääketieteen sisällä. Psykiatriaa pidetään alana, jolle hakeutuvat ne, jotka eivät muualla pärjää. Lääkärit eivät hae apua, koska eivät luota psykiatrien lääketieteelliseen osaamiseen.

Korkeila on huomannut tämän esimerkiksi Lääkäriliiton luottamuslääkärinä. Soittajat kysyvät suoraan, mistä löytyisi tervejärkinen psykiatri. Myös hoitosuhteen salassapysymisestä on kova huoli.

Itsehoito on tehotonta

Korkeilan mukaan itsehoidon suurin ongelma on, että lääkäri jää yksin. Se on raskasta. Hoito voi olla tehotonta.

– Saatetaan tehdä turhan helposti diagnoosia omasta häiriöstä ja hoitaa väärää asiaa lääkkeellä. Vasteen seuraaminen on hankalaa. Jos käyttää bentsodiatsepiineja, saattaa annos alkaa kasvaa ja lääkkeeseen voi tulla riippuvuus, sanoo Korkeila.

Halmeen mukaan kynnys aloittaa itsensä lääkitseminen on hyvin pieni. Näytelääkkeitäkin löytyy helposti moneen tarkoitukseen.

Yksi lääkkeistä antoi opetuksen. Halme otti kandina näytetabletin fluoksetiinia "henkiseen närästykseen”. -

– Sain siitä omituisen verenpaineen laskureaktion. Makasin ulko-oven raossa kännykän kanssa kylmänhikisenä, jalat koholla seinää vasten ja peukalo valmiina soittamaan hätäkeskukseen. Seisomaan en päässyt kuin vasta tuntien päästä ilman silmissä mustenemista. Sen jälkeen päätin hoitaa ajoittaiset ketutukset muuten kuin farmakologisilla kokeiluilla, Halme sanoo.

Monien somaattisten sairauksien itsehoito on vielä yleisempää kuin psyykkisten häiriöiden. Huplin mielestä lääkärien tulisi käydä hoidossa kuten muidenkin. Omaa vaivaansa ei pysty tarkastelemaan objektiivisesti.

Hupli on kohdannut lääkäreitä, joiden syöpäkasvain on kasvanut suureksi möykyksi. Lääkäri on seurannut itse sitä pitkään uskaltamatta kohdata totuutta.

– On myös todella tärkeää, että kaikki hoito tulisi kirjatuksi. On tavallista, että kun lääkäri tulee potilaaksi, potilaskortissa ei ole ensimmäistäkään merkintää, sanoo Hupli, joka arvioi hoitaneensa noin tuhatta lääkäripotilasta.

Ei reseptejä itselle

Huplin mielestä lääkäreiltä voisi hyvin poistaa oikeudet kirjoittaa itselleen reseptejä. Työterveyshuollon ma. professori Kimmo Räsänen linjaa, että olisi sopivaa konsultoida kollegaa, jos sairauden hoito edellyttää laboratoriotutkimuksia tai reseptilääkettä.

Halme ei näe ongelmaa ”säädyllisten” lääkkeiden kirjoittamisessa itselleen. Kolmiosärkylääke alkaa jo tuntua nololta.

Räsänen on ollut tekemässä Lääkärien työolot ja kuormittuneisuus -tutkimusta. Hän hieman ihmettelee, että itsehoito on pysynyt suunnilleen ennallaan vuodesta 1997 vuoteen 2006.

Kuitenkin asiasta on kirjoitettu paljon. Lääkäriliitto on perustanut luottamuslääkäriverkoston ja jakanut aktiivisesti tietoa. Työterveyshuolto on parantunut.

Räsäsen mukaan kyse on piintyneistä asenteista, joihin pitäisi vaikuttaa opiskeluaikana ja täydennyskoulutuksessa.

Lääkäreillä on Räsäsen mielestä riittävät mahdollisuudet terveydenhuoltoon, eikä heille tarvita luottamuslääkäriverkoston lisäksi erillistä järjestelmää.
Lääkärien eettisen foorumin asiamies, dosentti Samuli Saarni on hieman eri mieltä. Hänen mukaansa varsinkin pienillä paikkakunnilla lääkärien on vaikeaa saada luottamuksellista ja neutraalia hoitoa.

Entä onko Husissa työskentelevä Saarni tyytyväinen omaan työterveyshuoltoonsa?

– En ole koskaan käynyt. Täytyy tunnustaa, että en tiedä miten se on järjestetty, sanoo Saarni.
Reima Kangas