Tällaisilla asenteillako?
Tämä kirjoitus on reväisty tuolta eräästä viestiketjusta ihan omien ennakkoluulojeni ja kaunojeni ja ties minkä vuoksi, mutta, vaikka se olisi poliittisesti minkäsuuntainen kommentti tahansa, niin ei se silti ole kovin rakentavaa ajattelua osoittava.
Se on eri asia sitten, haluammekokaan me mitään rakentavaa vajavaisessa ymmärryksessämme sanoa tai tehdä, me katkerat ja kateelliset, pahansuopaiset ihmiset?
Niin kauan kuin meillä menee niin hyvin, että jaksamme edes valittaa surkeuttamme ja syytellä siitä toisiamme, onko meillä silloin oikeaa syytä valittaa mistään?
Kuten on todettu aiemmin, on maailmassa miljardi ihmistä, joiden on tultava toimeen alle eurolla päivässä.
Mitä se käytännössä sitten tarkoittaakaan, sitä on vaikea meidän tietokoneen näppäimiä huviksemme näpyttelevien edes ymmärtää.
Se, että se on vaikea ymmärtää, ei kuitenkaan ole mikään ongelma.
Pahempi ongelma on se, että me emme halua ymmärtää, emme halua kuulla nälkään kuolevista lapsista, emmehän?
Meitä järkyttää sellaiset asiat, jotka uutisointi meille haluaa lähettää, jotta kiinnostuisimme ja järkyttyisimme ja omaatuntoamme rauhoittaaksemme voisimme pistää lantin keräyslippaasen.
Ikuinen puute ja kurjuus maailmassa vaan jatkuu ja se on ikäänkuin hyväksytty asia, joka ei meille kuulu, emmekä me halua kuulla siitä!
USA käy muka terrorisminvastaista sotaansa, johon se yrittää värvätä muita valtioita mukaansa.
Uutisointi välittää meillekin television ja lehtien välityksellä päivittäin esimerkiksi Irakissa kuolleiden lukumääriä ja näyttää väläyksiä, kuinka urhoollinen amerikkalaispoika haudataan kotikaupunkinsa multiin tähtilipulla somistetussa arkussaan.
Ja me kauhistelemme.
Mutta, jos me kauhistelemme noita Irakin sodassa, tai Kaakkois-Aasiassa tulleita uhreja, niin mitä me tekisimme, jos meidät pakotettaisiin katsomaan noita maapallolla jatkuvasti nälkään kuolevia ihmisiä?
Se on ikävää katsottavaa ja, koska se on jokapäiväistä, se ei ole silloin myöskään uutisoinnin arvoinen asia.
Elellään siis vaan täällä lintukodossamme ja nälvikäämme toisiamme.
Olemmeko onnellisia?
Ai niin, se kirjoitus, josta sain kipinän tähän vuodatukseen, meinasi tyystin unohtua.
Tämä se oli:
****************
Kyllä se on niin, että yleensä ...
Kirjoittanut: porvarin poika 2.3.2005 klo 20.52
... että yleensä sossut tekevät toinen toistensa elämästä hel..tin.
*********************
Toivottavasti tämä porvarin poika ei nyt ihan heti kuitenkaan nälkään kuole.
Tämä kirjoitus on reväisty tuolta eräästä viestiketjusta ihan omien ennakkoluulojeni ja kaunojeni ja ties minkä vuoksi, mutta, vaikka se olisi poliittisesti minkäsuuntainen kommentti tahansa, niin ei se silti ole kovin rakentavaa ajattelua osoittava.
Se on eri asia sitten, haluammekokaan me mitään rakentavaa vajavaisessa ymmärryksessämme sanoa tai tehdä, me katkerat ja kateelliset, pahansuopaiset ihmiset?
Niin kauan kuin meillä menee niin hyvin, että jaksamme edes valittaa surkeuttamme ja syytellä siitä toisiamme, onko meillä silloin oikeaa syytä valittaa mistään?
Kuten on todettu aiemmin, on maailmassa miljardi ihmistä, joiden on tultava toimeen alle eurolla päivässä.
Mitä se käytännössä sitten tarkoittaakaan, sitä on vaikea meidän tietokoneen näppäimiä huviksemme näpyttelevien edes ymmärtää.
Se, että se on vaikea ymmärtää, ei kuitenkaan ole mikään ongelma.
Pahempi ongelma on se, että me emme halua ymmärtää, emme halua kuulla nälkään kuolevista lapsista, emmehän?
Meitä järkyttää sellaiset asiat, jotka uutisointi meille haluaa lähettää, jotta kiinnostuisimme ja järkyttyisimme ja omaatuntoamme rauhoittaaksemme voisimme pistää lantin keräyslippaasen.
Ikuinen puute ja kurjuus maailmassa vaan jatkuu ja se on ikäänkuin hyväksytty asia, joka ei meille kuulu, emmekä me halua kuulla siitä!
USA käy muka terrorisminvastaista sotaansa, johon se yrittää värvätä muita valtioita mukaansa.
Uutisointi välittää meillekin television ja lehtien välityksellä päivittäin esimerkiksi Irakissa kuolleiden lukumääriä ja näyttää väläyksiä, kuinka urhoollinen amerikkalaispoika haudataan kotikaupunkinsa multiin tähtilipulla somistetussa arkussaan.
Ja me kauhistelemme.
Mutta, jos me kauhistelemme noita Irakin sodassa, tai Kaakkois-Aasiassa tulleita uhreja, niin mitä me tekisimme, jos meidät pakotettaisiin katsomaan noita maapallolla jatkuvasti nälkään kuolevia ihmisiä?
Se on ikävää katsottavaa ja, koska se on jokapäiväistä, se ei ole silloin myöskään uutisoinnin arvoinen asia.
Elellään siis vaan täällä lintukodossamme ja nälvikäämme toisiamme.
Olemmeko onnellisia?
Ai niin, se kirjoitus, josta sain kipinän tähän vuodatukseen, meinasi tyystin unohtua.
Tämä se oli:
****************
Kyllä se on niin, että yleensä ...
Kirjoittanut: porvarin poika 2.3.2005 klo 20.52
... että yleensä sossut tekevät toinen toistensa elämästä hel..tin.
*********************
Toivottavasti tämä porvarin poika ei nyt ihan heti kuitenkaan nälkään kuole.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuulkaa korpeimme kuiskintaa,
jylhien järvien loiskintaa.
Meidänpä mainetta mainivat nuo,
koskien ärjyt ja surkeat suot.
Meidänpä vapautta vaarat on nää,
meidän on laulua lahtien pää.
Meille myös kevätkin keijunsa toi,
rastas ja metso täälläkin soi.
Taival lie hankala - olkoon vaan.
Luonto lie kitsas - siis kilpaillaan.
Kolkasssa synkeän syntymämaan
pirttimme piilköhöt paikoillaan.
Vainojen virmat, oi vaietkaa.
Rapparit, ryöstäjät, kaijotkaa!
Miekkaa ei tarvis, tarmoa vaan,
puolesta hengen ja heimon ja maan.
Nouskoon rintaamme uskomus uus,
taantukoon taika ja vanhoillisuus.
Maamies, muista, miss' onnesi on,
riihesi rikkaus riippumaton
Kainuhun kansa, ah, arpasi lyö,
missä on ryhtisi, kunnia, työ?
Meidän on uudesta luotava maa,
raukat vaan menköhöt merten taa!
Kahdeksasta surmanluodista tuttu sävel, kauniit sanat.
Älä murehdi, en kuole nälkään. Arvostan kotimaista maataloustuotantoa.
Usko siirtää vuoria.
Sinulla on nimimerkistäsi päätellen parempi mahdollisuus saada yhteys jumalaasi.
Minä olen kirkosta eronnut jo 18 vuotta sitten.
Harmi, ettei sen eroamisen yhteydessä myötäelämisen kykyni muuttunut yhtä jäiseksi kuin monilla tapakristityillä on.
http://www.eroakirkosta.fi/
Yhteydet kunnossa. Muistan sinuakin.