Kuljin kerran rantatietä pitkin. Aurinko värjäsi puiden lehdet, oli kesäilta.
Oli haikeaa, sen voin kertoa. Valo vihreässä nosti esiin entisiä, niitä muistoja.
Muistoja, niinpä. Muistoja, joita ei ole. Minä kuljin eteenpäin, mutta kuljin yksin.
Ihmettelin kulkiessani, sitä että rinnallani ei ollut ketään. Kuljin jossain muualla.
Oli tie, joka vei eteenpäin, samalla muistot kuljettivat toista tietä menneeseen.
Tie toiseen aikaan ei johtanut mihinkään. Vain sen se toi, minä kuljin yhä yksin.
Minne siis kuljin? Tieni johti mielessäni omaan maailmaani, sinne, missä on hän.
Oliko se vielä yksi tie, se tie, jota en löytänyt? Oliko tie, joka ei vienyt perille?
Mielessäni kuljin tätä tietä. Niin, mielelläni olisin löytänyt tien hänen luokseen.
Oli haikeaa, sen voin kertoa. Valo vihreässä nosti esiin entisiä, niitä muistoja.
Muistoja, niinpä. Muistoja, joita ei ole. Minä kuljin eteenpäin, mutta kuljin yksin.
Ihmettelin kulkiessani, sitä että rinnallani ei ollut ketään. Kuljin jossain muualla.
Oli tie, joka vei eteenpäin, samalla muistot kuljettivat toista tietä menneeseen.
Tie toiseen aikaan ei johtanut mihinkään. Vain sen se toi, minä kuljin yhä yksin.
Minne siis kuljin? Tieni johti mielessäni omaan maailmaani, sinne, missä on hän.
Oliko se vielä yksi tie, se tie, jota en löytänyt? Oliko tie, joka ei vienyt perille?
Mielessäni kuljin tätä tietä. Niin, mielelläni olisin löytänyt tien hänen luokseen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kotiisi voisit kulkea.
Runoilujuttu, hmm... mietin... olisokohanb itselläni sellaista paikkaa tai katua missä olisi ollut mukava kävellä... laittoipa miettimään tuo runoilu... jaaa nyt tiedänkin erään kadun, mutta on kaupungin katuja :D