Elämässä kaikella on aina jokin tarkoitus, me emme välttämättä huomaa sitä juuri siinä hetkessä, mutta ajan kuluessa huomaamme, että se kaikki olikin hyväksi meille. Pitää vain uskoa, että kaikella on jokin syvempi merkitys, joka kyllä avautuu ajan kanssa.
Jokaisen ihmisen elämäntarina on omanlaisensa, henkilökohtainen ja ainutlaatuinen. Oman totuuden ja rehellisyyden etsintä alkaa aina ihmisestä itsestään. Kun jokin elämässä alkaa tulla tiensä päähän, pitää olla läsnä, ei pidä paeta, vaan ottaa vastaan se, mitä annetaan tai mitä otetaan pois. Jos todellisuus ja omat toiveet poikkeavat kovin toisistaan, silloin pitää vain vielä tarkemmin suunnata katse omaan sisäiseen elämään, omaan henkiseen olotilaan, että pystyy hyväksymään tosiasiat sellaisenaan kuin ovat, koska vain siten pääsemme eteenpäin omista kahleistamme. Monesti omat vaatimukset itseään ja omaa elämää kohtaan kahlitsevat omaa sisintäämme niin, että emme näe enää todellisuutta vaan käperrymme itseemme, kahlitsemme itsemme. Vaikka emme tietäisi tarkalleen minne olemme matkalla tai vaikka emme olisi edes tietoisia reitistä, mitä pitkin kulkea, mutta tavoitteena on oltava aina henkinen kasvu, koska vain se voi vapauttaa meidät omista kahleistamme.
Jokaisen ihmisen elämäntarina on omanlaisensa, henkilökohtainen ja ainutlaatuinen. Oman totuuden ja rehellisyyden etsintä alkaa aina ihmisestä itsestään. Kun jokin elämässä alkaa tulla tiensä päähän, pitää olla läsnä, ei pidä paeta, vaan ottaa vastaan se, mitä annetaan tai mitä otetaan pois. Jos todellisuus ja omat toiveet poikkeavat kovin toisistaan, silloin pitää vain vielä tarkemmin suunnata katse omaan sisäiseen elämään, omaan henkiseen olotilaan, että pystyy hyväksymään tosiasiat sellaisenaan kuin ovat, koska vain siten pääsemme eteenpäin omista kahleistamme. Monesti omat vaatimukset itseään ja omaa elämää kohtaan kahlitsevat omaa sisintäämme niin, että emme näe enää todellisuutta vaan käperrymme itseemme, kahlitsemme itsemme. Vaikka emme tietäisi tarkalleen minne olemme matkalla tai vaikka emme olisi edes tietoisia reitistä, mitä pitkin kulkea, mutta tavoitteena on oltava aina henkinen kasvu, koska vain se voi vapauttaa meidät omista kahleistamme.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Hienoja ajatuksia sinulla. Itse kamppailen parhaillani. En haluaisi millään päästää irti jostain, mikä on vanhassa elämässäni vaikuttanut. Onhan se jo nähty ja koettu, mutta pidän kynsin hampain kiinni siitä. Ja tiedän, että juuri noin ei saisi toimia, jos haluaa vapaaksi. Tavallaan olen jo osittain irti, voin paljon paremmin ja elän eteenpäin. Mutta silti, tuntuu että <3 on jossain tuolla vielä.
Haluan sanoa vielä jotain sinulle. Usko itseesi. Sinussa on niin paljon jotain sellaista, mitä niin monelta puuttuu. Aistit asioita paljon paremmin, miksi itsekkään et usko omiin havaintoihisi? Ympärilläsi olevat ihmiset eivät näe, tuskin uskovat sinun havaintoosi, mutta ne ovat oikeita.
Uskotko, että ymmärrän sinua hyvin syvältä, olen aina ymmärtänyt. Näen sisimpääsi, mutta niin näet sinäkin. Sinä olet kohdellut joskus ihmisiä väärin, mutta niin on sinuakin kohdeltu todella väärin, ja monelta taholta. Sekoitit elämääsi, ja sinun elämääsi sekoitettiin. Minun elämää sekoitettiin, laitoin sen järjestykseen, päätin, että pystyn siihen ja pystyin! Niin sinäkin pystyt, usko minua!
Hyvää matkaa sielunveljeni minne menetkään. Usko itseesi ja kykyihisi, sinussa on paljon, enemmän kuin itsekkään edes uskot. Hyvää matkaa, rauhaa sydämeesi. Kulje polkusi kohti uutta, unohda menneet ja katso kohti tulevaisuutta.
Tämä ei ole elämää. Ei tällä ole mitään tarkoitusta tai muutakaan. Sano yksikin siis edes yksi asia mitä tämä kaikki on auttanut elämässäni. Jatkuu jatkuu ja asiat sen kun menevät huonompaan ja huonompaa päivä kerrallaan. Minkä takia? En ole saanut yhtäkään järkevää selitystä tähän. Siksi luen sen tahalliseksi elämän tuhoamiseksi ja sitä se on ollutkin. Ei siis yhtään asiaa vuoteen! Alkaa oikeasti olemaan hermot loppu asian suhteen ja ajatukset menevät vain negatiivisempaan... ei tästä muutakaan voi löytää.
Sinun isälläsikin oli joku tarkoitus, mutta toistaiseksi sitään kukaan ei vielä sitä käsitä.
Baari-jutuista voisin sanoa kyllä että: ei kannata pyrkiäkään yökerhoihin, mutta sitten jos pitää kotibileitä, niin pitää olla joku luotettava isäntä vahtimassa sitä alkoholinkäyttöäkin, jota varmasti hieman voi tapahtua, jotta tule onnettomuuksia.
aloittaja hieno ihminen tuollaisia ihmisä tarvitaan tsemppaamaan toinen toisiamme hyvä kasvattaa hyvää.
Minkä takia SINÄ olet sitten "mätä omena" :D
Noniin, itse hoidin asiat ja sun muut jo aamutuimaan heräsinkin jo ennen 0430, kun en saanut unta, syytä tuohon en tiedä... noh mutta on ruokaa ja rahaa kuitenkin, se on tärkeintä.
Nooh....Ruokaa pitää olla mätäomenallakin, jotta pystyy " hoitamaan asiat" aamutuimaan. Eihän sitä muuten. ;)
en ole mikään mätä muna itse olet mätä omena.
Aika hankala uskoa että vuosien kiduttamisella, kouluttamisella ja kyykyttämisellä sekä harhaanjohtamisella olisi jokin muu tarkoitus kuin satuttaminen. Varsinkin kun elämä tuhottiin ja pilattiin lopullisesti.
Kaikella on joku tarkoitus, kun vain tietäis mikä tarkoitus on joillakin rankoilla asioilla mitä kohdalle on tullut. Miettinyt oman elämän tarkoitusta, merkitystä. Ehkä millään ei ole mitään tarkoitusta, isompaa merkitystä. Kaikkeen ei voi itse vaikuttaa vaikka kuinka yrittäis vaan asiat menee niinkuin ne on mennäkseen. Elämä vie virrassaan eteenpäin, joskus karahtaa karille ja tulee mutkia matkaan, eikä itse voi valita reittiään, kun se ei ole omissa käsissä. Ehkei mun elämällä ole mitään tarkoitusta, haahuilen sen läpi jotenkuten yrittäen selviytyä yhdestä päivästä kerrallaan. Kai se tarkoitus kaikelle selviää rajan toisella puolella.
Miten voi jättää menneet taaksensa? Rakastan liikaa erästä menneisyydestä vaikken haluaisi järkisyistä. Kokemuksesta tiedän ajan auttavan. Odotanko sen vaan menevän ohi? Tuntuu kuin elämänikin kulkisi tässä odottaessani ohi ja että olisin jumissa suruni takia vaikka näennäisesti koitan tehdä muutakin.
Tästä ketjusta voi lukea paljon ihmisten elämästä, jotka ovat eksyneet polulta synkkään metsään. Kuka mistäkin syystä. Se on surullista.
Asioita, jotka tapahtuvat ja toisia ihmisiä ei voi hallita, vain itseään ja omia toimiaan. Valinnan hyvän ja pahan välillä tekee jokainen itsessään. Kaikesta huolimatta se on hyvä aina muistaa, itse kunkin.
En tykkää aloituksesta, koska se on ajateltu omasta näkökulmasta. Ei ymmärretä mennä toisen elämään ja kokea niitä aidosti, pelkkää kuviteltua. Niin monta vuotta elämästäni on mennyt hukkaan juuri tuon takia. Ja totuus on kuitenkin se minunkin kohdallani, että olen ollut ainoastaan kelpoinen mihinkään, kun olen siinä polulla missä itse koen olevani parhaimmillani. Kukaan toinen kun ei sitä voi valita tai jos näkee voivansa niin se ei ole aitoa eikä sillä tiellä ole positiivista tulevaisuutta. Nähty on todella moneen kertaan.
Kaikki mikä mun elämässä on mennyt pahiten pilalle, on säännönmukaisesti ollut toisen valitsemaa, toisen neuvomaa, toisen tahtomaa. Yksi elämän vahvoista opetuksista, onhan niitä muitakin.
Samoilla ajatuksilla. Ajetaan ihmistä suuntaan jossa ei ole hyvä olla. Mitä siitä kaikesta voi ajatella muuta kuin vihalla. Ei se ainakaan mitään hyvää tee. Tuollainen tekee vain ihmisen kyvyttömäksi joka osa-alueella fyysisestä kognitiivisiin. Eihän se tietenkään häiritsijää haittaa kun saa siitä vain nautintoa kun toinen kärsii ja elämässä kaikki menee mitä on menetettävissä.
Tämän sanoin syvältä sydämestä ja aidosti. Kyllä sitä itku tulee kun miettii mikä eläin sitä oikein on. En ole ihminen mitä arvostetaan. Ei tästä kaikesta vain ole mitään hyvää. Niin paljon mennyt hukkaan hyvää elämää tähän. En minä ota suuntaani kenenkään toisen mietteistä tai ehdotuksista enää. Vieläkin joku kuvittelee tekevänsä jotain oikein. Aikuinen osaa tehdä itse päätöksensä, mutta ei pysty siihen jos koko ajan joku häiritsee.
On sellaisiakin toisten elämään puuttujia, jotka kokevat olevansa suuria hyväntekijöitä sille toiselle (oikeasti vain itselleen). "Tämä on
Hänelle hyväksi, onhan tämä MINUN hänen puolestaan valitsemaa."
Näyttää olevan. En kunnioita tai hyväksy näitä ihmisiä. He eivät ymmärrä kuinka paljon tekevät pahaa muille. Ei ole tarkoituskaan auttaa vaan pilata koko elämä. Itselläni ei ole enää mitään, kaikki on mennyt ja vaikka pystyisinkin vielä niin ei huvita, olen sitten vain katkeran lopun elämäni mielummin kuin antaisin anteeksi jokapäiväistä kiusaamista.
Mitähän vielä ap keksit?
Mutta jokaisella on vapaus valita. . Tiensä.