Nyt on tilanne kehittynyt siihen pisteeseen, että kohta kuolen ikävään. En ehkä kestä sitä, ettet ole tässä vierelläni. Toinen puoli elämästä puuttuu nyt, ja ymmärrät mitä tarkoitan. Ei tämä ole leikkiä, vaikka ehkä joskus niin kuvittelet.
On kiire nainen
Anonyymi
33<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Samalta tuntuu minustakin mitä elämäni mieheen tulee.
On ti-su kiire kyllä
Sydämen puolikas. Kukahan tämä onnekas on. Onnea teille.
Varmaan kyseessä twinflame (kaksoiliekki) eihän muuten noin vahvasti voi tuntea.
Jos maksat mun taksin voin pyyhkäistä heti sinne.
Sullako muka kiire? Haiskahtaa aika pahasti.
Mietin tuota samaa lähes päivittäin..
Ikävä voi pahimmillaan musertava tunne. Sen hyvä puoli on, että tunne voi ohjata toiminaan oikein. Tunne voi ajaa tekemään aloitteen tai hakeutumaan lähelle. Munkin puolesta voidaan jo toimia ♥️
En jaksaisi täällä enää roikkua. Mietin jo että jään pois sivuiltakävi miten kävi, Tätä tunnetta on käsitelty jo niin paljon ettei se enää muutu. Eikä käsittely enää vie mihinkään. Tämän pitää jatkua irl omslkapainollaan tai tultava muuten päätökseen. Sen sijaan täällä olo vie aikaa tärkeämmältä, lapsilta ja elämältä. t.SeNainen
Koita sä käydä se erosi läpi rauhassa ja katsella asioita uusin silmin sitten, kun olet eheä. Sä olet ihastunut vain siksi, että pääset irti entisestä, älä tarraudu uuteen elämässäsi ennenkuin olet eheytynyt ihmisenä, koska voit mennä ojasta vielä pahempaan allikkoon itsesi kera. Eikä kukaan normaali mies, joka tietää, että olet eroamassa, ota sua vaivoiksesi, hyvää seksiä voit hinkata, mut ei muuta.
Älä edellinen arvostele muita tuolla tavoin. Se, että itse et ota ketään omasta mielestäsi eheytymätöntä, ei tarkoita että muut miehet ei ottaisi. Ja jotkut ei eheydy täysin koskaan, jotkut ei myöskään vaadi täydellisyyttä. On toki tärkeää käsitellä eron syyt ja kasvaa henkisesti, mutta sä et sitä muista voi tuntematta tietää. Joku on valmis parin kuukauden päästä erosta joku ei koskaan. Asenteesi seksiin kertoo myös paljon, hinkaaminen ei ainakaan mun mielestä oo mitään hyvää seksiä niinkuin ei tuntemattomien kanssa sekstaaminenkaan.
Ei kukaan normaali järjellä varustettu mies ota mitään eronnutta, joka on vielä reppana vaiheessa.
On monia jotka, varattuinakin löytää toisensa. Mutta jos lähetään siitä, että ero on käsitelty niin ite esimerkiksi yks päivä katoin jotain ulkomaista avioliitto ensitteffeillä ohjelmaa ja siinäkin yksi valituista naisista oli kuusi kuukautta aiemmin eronnut ja vastaavasti mies useampi vuosi ja kummankin oli todettu käsitelleen eronsa.
Koittas opetella pärjäämään itsekseen ensin ja pistämään elämänsä päiväjärjestykseen sekä sopimaan lasten asiat eksänsä kanssa. Kukaan normaalilla järjellä varustettu mies ei ala siihen sotkuun mukaan, joko syttyi järjen valo päähäsi. Vieläkö siihen sotkuun pitäisi alkaa seurustelemaan jonkun kanssa haloo!!
Eron jälkeen voi olla hyvä kevyesti käydä treffaillä ja tapailla miehiä. Vähän tutustua tapailukulttuuriin ja katsoa sitten josko joku kolahtaisi hiukka ennemmin. Eri asia, jos on jo johonkin ihastunut/takastunut suhteensa aikana. Monet kun jo varsin tyynenä elää kuolleissa liitoissa ihan lastenkin vuoksi. Ei kantsi yleistää asioita. Ihmiset on asioissa niin eri vaiheissa.
Ihastua ja rakastua voi liiton aikana, mutta te eroavat ottakaan huomioon se johon olette ihastuneet, ettei ihminen halua siihen erosotkuunne mukaan millään tavoin, ennen kuin olette itsenne ja eksänne kanssa sinut asioista. Ihastuminen voi olla myös yksipuolista, eikä kanna suhteeseen saakka, kuten on käynyt tuolle SeNaiselle, että se on vain voima päästä irti entisestä ja on auttanut näkemään oman liiton puuttellisuuden.
Sivusta. Tää oli pirullinen kommentti mikä saa mut miettimään palstalaisten pahoinvointia.
Tsemppiä eroamassa olevalle.
Täällä on kyllä yksisilmäistä ja todellakin pahoinvoivaa porukkaa kuten edellinen tuossa ilmaisi. Ihmiset on erilaisia, tilanteet on erilaisia. Kommentit, että joku ihmunen on vain keino päästä eroon vanhaata suhteesta on aika loukkaavaa monia kohtaan. Ja ootteko miettineet, että pahimmillaan ihastus johonkin väärään ihmiseen, joka vaikka alkaa tylyttämään sinua voi hidaataa, estää ja saada sinut jopa pelkäämään eroa. Ero kun on aina repivä, vaikka olisi tarpeellinenkin. Ihminen todellakin tarvitsee tukea ja tsemppiä erotilanteessakin, jopa senkin vuoksi että ero olisi sopuisampi. Ite ainakin en ota pahalla, jos vaan voin jotakuta eron hetkilä auttaa.
Onpas tällä ollut kiivasta keskustelua. Moni aika vahvasti projisoi omia kokemuksiaan elämääni tietämättä minun elämäni kokonaisuutta. Vaikka täällä saatan jotain asioita toistaa, ei se ole kuin osa tarinasta.
Olen eroa prosessoinut n. 3 vuotta, ja nimenomaan nuorimman takia tässä vielä olen. Yritetty on ihan riittävästi ja tunteet on jo kuohunneet sen mitä on tarvinnut ja täällä olen nyt kirjoittanut asiaa uudestaan ja uudestaan ulos. Koska tunnetaso on (molemmilla) aika laimea, ei tässä ole isoja riitoja oletettavissa. ”Puolisoni” tahtoisi jatkaa, mutten usko tunteiden ja minun olevan se syy.
Olen joskus eronnut niin, että tunteiden käsittely on vielä kesken, ja se on tilanteena ihan erilainen. Niissä tapauksissa olin 1-1.5v ilman mitään suhteita tai edes treffailua. Nyt tuohon ei ole tarvetta.
Minusta on ihan turha miettiä haluaako joku minut vai ei. Jos syvempi kiinnostus on, ei silloin erokaan ole este. Näin varsinkin omassa ikäluokassa kun elämänkokemusta jo useimmilla on. Hän on tosin vähän nuorempi, mutta monessa asiassa yllättävän kypsä ja olen siinä kuvassa että haluaa tavallista perhe-elämää (tulkintani). Ihmiset on erilaisia. Ja voihan olla, ettei hän edes ole kiinnostunut ”silleen” riippumatta statuksestani. Sen näkee vain elämällä. En tarvitse miestä, ketä tahansa tai miestä millä hinnalla hyvänsä.
Sinänsä, jos hän haluaisi vain rakastajattaren, en ymmärrä mitä pahaa siinäkään on. Pitkän selibaatin jälkeen se voisi olla jopa virkistävää 😉 Ei rakkauden ole välttämättä ole oltava sitovaa, kunhan tilanne on molemmille aidosti ok. Ilman molempien jonkunlaisia tunteita en tuohonkaan kuvioon lähtisi. Lähtökohtana kuitenkin perinteinen suhde on se mistä haaveilen, mutta kun vanhaksi kasvaa muuttuu mustavalkoisuus väreiksi. En näe tätä enkä muitakaan asioita enää niin ehdottomina.
Jos se toinen haluaa vain rakastajan ja sinä suhteen niin silloin homma ei kyllä toimi. Suhteita on erilaisia ja erityyppisiä ja niissä ihmiset varmaan tarvittaessa tekee kompromisseja, mutta rakastajan rooli ei kuulosta tekstisi pohjalta ailtä mitä haluat. Kun puhuit kiivaasta keskustelusta niin itseäni huvitti mm.kun tuo senainen kirjoitti niin moni tuntui tietävän, että hän on juuri eronnut, eron käsittely kesken ja vielä lapsiakin. Huhhuijaa näitä juttuja täällä.
Toivottavasti ei ole leikkiä. Vaikee heittää omaa sydäntä peliin, jos kaikki paljastuuki julmaksi peliksi. Älä kuitenkaan kuole.
Mitä tehdään tälle asialle?
Oletko kertonut hänelle että tunnet noin voimakkaasti?
Oletko sanonut hänelle mitään tunteistasi? Mä kuolen omaan ikävääni, on niin kova kaipuu joka päivä. Ole rohkea ja tee jotain, kokeile onneasi. Mä tekisin niin jos olisin rohkea. Tällaisena heikkona sitä vain ikävöi ja päivät kuluvat hukkaan. Rakastaminen sattuu.
Jotain vihjettä on annettu. Kyllä.
Mitä vihjeitä?
Kerro hänelle.
Missähän käsityksessä se toinen on? Ja onko yhteystietoja? Kannattaa ottaa yhteyttä, jos noin kova ikävä on.
Kyllä vain on jo kiire oi kaksoisliekkini. Juu ei ole leikkiä, vaan totisinta totta.
Minun on vaikea samaistua kirjoittajan ajatusmaailmaan. En tunne mitään ketään kohtaan. En odota näkeväni ketään.
Miksi sitten kommentoit? Onhan maailma täynnä asioita, jotka eivät koske itseä.
Noh...Mitä tehdään asialle? Miten etenet?
Eipäs vaan mä kuolen ikävään. Nähdään vasta kuukauden kuluttua. No onneks ees silloin ❣️
Et sä siihen kuole, en minäkään ole vielä kuollut eikä myöskään hyvät tunteeni miestä kohtaan, vaikka on useampi kuukausi tässä välissä, että ollaan nähty.