kaivattusi on? Voitko puhua hänelle luonnollisella tavallasi , vai joudutko paljonkin pinnistelee ja varomaan sanojasi jottei hän raivostuisi ja alkaisi tappelemaan kanssasi?
Kuinka huumorintajuisesti hän ottaa mielipiteitäsi joissa olette erimieltä? Saatko sanoa niitä vapautuneesti vai aiheutuuko siitä tappelu ?
Kuinka huumorintajuisesti hän ottaa mielipiteitäsi joissa olette erimieltä? Saatko sanoa niitä vapautuneesti vai aiheutuuko siitä tappelu ?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Huumori ei pitkälle vie silloin kun rajaa venytetään tarkoitushakuisesti. Edes hämäys ei pelaa.
Niin se on. Eikä tarvettakaan ottaa huumorilla.
Se varmaan vaihtelee. Erityisherkkänä voi loukkaantua aika pienestäkin, jos ei hyvä päivä.. Kuten itsekin.
Mies on varmaan herkempi kuin minä. En varmaan aina tietäisi mistä on aina milloinkin loukkaantunut.
Toivon että jos joskus löydän kumppanin itselleni hänellä on huumorintajua. Toivon että pystymme keskustelemaan kaikesta vapautuneesti ja luonnollisesti. Ei kumppanuudessa pidä joutua varomaan jatkuvasti sanojaan, toki varmasti tulee tilanteita jossa pitää puhua taiten. Huumoriahan on monenlaista ja en pidä esim. toisille nauramisesta tai mistään lapsellisesta kakkahuumorista, mutta onhan se huumori valtava voima oikein käytettynä. Pientä ilkikurisuuttakin saa olla.
Ja kyllä saatan ottaa vähän nokkiini, jos kipeään kohtaan osuu, mutta eiköhän siitäkin selvittäisi.
Eipä sitä kinaa normaali keskustelussa ole tullut mutta myös kyllä ei kestä yhtä hyvin sellaista kritiikkiä joka häneen kohdistuu.
Minä taasen otan huumorilla tai hyväksyen suuttumatta pidemmälle nätisti annettua kritiikkiä.
Esim. Minä annoin hänelle kritiikkiä valehtelusta vielä kunnioittavaan ystävälliseen sävyyn ja hän suuttui siitä. Jolloin mietin että voi poika parka missä pulassa olet kun minä oikeasti alan hermostumaan ja sitten kertomaan tästä aiheesta...
Hän taasen antoi kritiikkiä suoraan mitä hän esim. On naisten ryyppäämisestä ja mä otin asian nauraen ja ihan lunkisti vaikka kolahti suoraan itseeni. Mutta mä kun en koe tarvetta loukkaantua toisen mielipiteistä ja ajatuksista. Jokaisella saa niitä olla ja lupa niitä on ilmaista kunhan tekee sen nätisti.
Useimmiten kyllä epäilen et hänen tosikkuus johtuu siitä ettei hyvin tunne mua vielä. Jännittää ja on
Epävarma itsestään. Myöhemmin ehkä kun suhtautus itseensä lunkimmin niin
Ei ottais itteensä niin kauheen herkästi kaikkee turhaa vaan antais munkin olla omaa mieltäni vapaasti hyväksyen mut minuna ajatuksineni.
Toisaalta hänessä pilkahtaa välillä sitä puolta että osaa myös nauraa itselleen.
Huomasin myös et johtuen varmaan hänen itse luomasta tilanteesta jossa ei kaikesta voinut kumpikaan puhua vapautuneesti niin hänkin toisinaan jäykistyi joistain sanoistani joista huomasin et nyt otti sytämestä mut tyyppi ei voinut ilmasta sitä kun oli sepittänyt itselle sellaisen kommunikointi ansan.
Molemmilla on kuitenkin omat arat aiheet josta vitsin ja pilan vääntö ei naurata. Minua varsinkin osa viiltää kunnolla sydämestä ja kääntää sisuskalut nurin kun menneisyyden haamut alkaa kummitteleen liikaa
Kyllä hän on todella pitkävihainen tyyppi. Muistelee pahalla vuosikymmeniä sitten tapahtuneita asioita.
En tiedä. Minusta ei myöskn voi tietää, jos ei tunne hyvin. En näytä lähellekään aina fiiliksiä puolitutuille. Olen herkkä myös.