Kriitikoiden arvostama ja palkitsema, Kari Hotakaisen teokseen perustuva elokuva Juoksuhaudantie on hyvä kotimainen elokuva. Se sisältää mustia, tai pitäisikö sanoa synkkiä, koomisia elementtejä, mutta se on myös traaginen tarina suomalaisperheen hajoamisesta.
Ikean varastomies Matti Virtanen (Eero Aho) on elokuvan päähahmo, kotirintamamieheksi itseään kutsuva perheenisä, joka menettää otteensa todellisuuteen. Elämä kotona hellan ja vaimon Helenan välissä (Tiina Lymi) syö parisuhdetta, ja arkielämään kyllästyvä vaimo provosoi Matin lyömään tätä. Kauhuissaan Helena karkaa pois perheen tyttären Sinin kanssa (Ella Aho).
Matti hajoaa henkisesti. Hän alkaa etsimään sairaanloisesti unelmiensa taloa perheelleen jonka on jo menettänyt. Mies löytää alueen josta löytyy rintamamiestaloja, ja saa pakkomielekseen ostaa sieltä rakennuksen. Samalla hän alkaa piinaamaan kiinteistövälittäjää (loistava Kari Väänänen), joka ei suostu kirveelläkään tekemään kauppoja Matin ehdoilla. Loppua kohden Matti kerää ongelmia puoleensa jo niin paljon, että poliisikin joutuu puuttumaan peliin...
Juoksuhaudantietä tuli odotettua vuokraversioksi kauan, joten odotuksetkin olivat korkealla. Kun lopulta näin tämän paljon puhutun tekeleen, olo oli kovin helpottunut. Elokuvan minimalistinen kuvaustapa, yksinkertaiset ja pelkistetyt ihmistarinat tuntuivat kuitenkin perin todellisilta.
Matti Virtasen tarina ei unohdu heti elokuvan jälkeen, joka kertoo varsin onnistuneesta tarinanluonnista. Koska en ole Hotakaisen kirjallisuustuotoksiin tutustunut, en voi valitettavasti vertailla elokuvaa kirjoihin. Mutta sehän ei olekaan pointti - tämä on elokuva-arvostelu!
Ainoat miinuspuolet tulevat dvd:n heikolle ääniraidalle (miksi melkein kaikissa suomileffoissa tämä puoli on hakoteillä) ja osalle sivunäyttelijöistä, jotka tuntuivat olevan kuin kadulta palkattuja.
Suosittelen avoimesti - Juoksuhaudantie vie mukanaan.
**** / *****
Ikean varastomies Matti Virtanen (Eero Aho) on elokuvan päähahmo, kotirintamamieheksi itseään kutsuva perheenisä, joka menettää otteensa todellisuuteen. Elämä kotona hellan ja vaimon Helenan välissä (Tiina Lymi) syö parisuhdetta, ja arkielämään kyllästyvä vaimo provosoi Matin lyömään tätä. Kauhuissaan Helena karkaa pois perheen tyttären Sinin kanssa (Ella Aho).
Matti hajoaa henkisesti. Hän alkaa etsimään sairaanloisesti unelmiensa taloa perheelleen jonka on jo menettänyt. Mies löytää alueen josta löytyy rintamamiestaloja, ja saa pakkomielekseen ostaa sieltä rakennuksen. Samalla hän alkaa piinaamaan kiinteistövälittäjää (loistava Kari Väänänen), joka ei suostu kirveelläkään tekemään kauppoja Matin ehdoilla. Loppua kohden Matti kerää ongelmia puoleensa jo niin paljon, että poliisikin joutuu puuttumaan peliin...
Juoksuhaudantietä tuli odotettua vuokraversioksi kauan, joten odotuksetkin olivat korkealla. Kun lopulta näin tämän paljon puhutun tekeleen, olo oli kovin helpottunut. Elokuvan minimalistinen kuvaustapa, yksinkertaiset ja pelkistetyt ihmistarinat tuntuivat kuitenkin perin todellisilta.
Matti Virtasen tarina ei unohdu heti elokuvan jälkeen, joka kertoo varsin onnistuneesta tarinanluonnista. Koska en ole Hotakaisen kirjallisuustuotoksiin tutustunut, en voi valitettavasti vertailla elokuvaa kirjoihin. Mutta sehän ei olekaan pointti - tämä on elokuva-arvostelu!
Ainoat miinuspuolet tulevat dvd:n heikolle ääniraidalle (miksi melkein kaikissa suomileffoissa tämä puoli on hakoteillä) ja osalle sivunäyttelijöistä, jotka tuntuivat olevan kuin kadulta palkattuja.
Suosittelen avoimesti - Juoksuhaudantie vie mukanaan.
**** / *****
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kirjaan verrattuna tarina on huomattavasti synkempi.Kunnioitettava asia,että Veikko Aaltonen on tehnyt omanlaisensa elokuvan,eikä ole lähtenyt suoraan kuvittamaan Kari Hotakaisen tekstiä.Hotakaisen teksti on siitä oikullista,että paperilla se toimii erinomaisesti,mutta näyteltynä se ei oikein istu luontevasti näyttelijöiden suihin.Erityiskiitoksen elokuva ansaitse siitä,että siinä on selkeä loppu,toisin kuin kirjassa.Kirjan loppukohta tosin on hyvin avoin,joten se on vain eräs tulkinta kirjan lopusta.
Yhdyn sinun arvosteluun. Pitkästä aikaan tuli katsottua hyvä kotimainen elokuva ja kyllä tämä juoksuhaudantie hakkasi Pölösen kynnenleikkuut. Elokuvassa tuli hyvin esille juuri sinun mainitsemat elementit, mutta myös uusi Suomalainen kotirintamamies. Tummia sävyjä ja ripaus mustaahuumoria. No hyvin näytelty ja ohjattu paketti.
meikäläisen antamat Tähdet 4/5