Minkälaiset labra-arvot on anorektikoilla ?

No johan on. Täällä kovasti laihdutellaan ja monet tytöt kyselee miten tekisivät itsestään anorektikon. Tuohon tilaanko haluavat itsensä. Tällä palstalla ei osata neuvoa noin vaikeassa terveydentilassa olevaa järkevästi. Se on nyt mentävä lääkärin juttusille.

Lääkärille sinun on tietysti mentävä ja olet ilmeisesti ollutkin, koska veriarvosi on tiedossa. Erikoislääkäri on tarpeen nyt. Sisätautilääkäri tai anoreksiaan perehtynyt.

Alaikäiset anorektikot eivät tajua leikkivänsä kuoleman kanssa.

Syö ainakin paljon proteiineja.

Minä olen krooninen anorektikko. Olen sairastanut enemmän tai vähemmän lapsesta asti, ja nyt olen aikuinen.
Pahimpana sairausjaksona jolloin jo kuolemaa odotettiin, veriarvoni olivat kaikki täysin pielessä. eniten lääkäreitä huoletti kalium-natrium tasapaino, koska se vaikuttaa sydämeen. Olen 168 cm pitkä, ja painoin laihimmillani 37 kg. Ja tavoitteeni oli päästä 28 kiloon. Se oli pakkomielle, sairauden aiheuttama sairas ajatus.
Sairastan edelleen, vaikka painoni onkin korjaantunut paljon. Edelleenkään en voi syödä kuten normaalit ihmiset, mutta sentään syön! Näläntunne on kadonnut, vatsa kutistunut enkä voi syödä kuin hyvin vähän kerrallaan. Pahimpana sairausaikana menetin hiukseni, nyt minulla on pitkä tukka. Osteoporoosin sain hankittua, ja luustokartoituksen mukaan luustoni oli yli 80-vuotiaan tasolla. Senkin olen saanut paranemaan, mutta minulla on ollut viisi luunmurtumaa. Oikea ranne korjattu rautalevyllä ja ruuveilla. Nykyään pystyn elämään normaalia elämää ja nauttimaan siitä. Syvimmilläni ollessani elämä oli helvettiä. Ensin sairaus on ystävä, kun olet koukussa heräät helvetissä.
En näe anoreksiassa mitään loistokasta, enkä itse omalla kohdallani koskaan laihduttanut ollakseni kaunis tai muun ulkonäköseikan takia. Sairastuin, koska olen joutunut lapsena en tiedä kuinka pienestä 7-vuotiaaseen seksuaalisesti hyväksikäytetyksi perheenjäsenen taholta. Anoreksia oli ainoa tapa saada jonkinlainen kontrolli, sairas sellainen mutta kontrolli kuitenkin. Olen ikäni elänyt ahdistuksessa ja kaaoksessa, kun kontrolloin syömistä minulla oli jotain josta pitää kiinni. Muuten tunsin hajoavani. Se siis tavallaan piti minua koossa!
Olen saanut hyvää hoitoa ulkomailla, Suomessa syömishäiriöiden hoito on retuperällä eikä siihen edes panosteta. Jos en olisi päässyt Norjaan, olisin kuollut. Asun edelleen täällä, enkä aio Suomeen palata. Tämä on sairaus joka aiheuttaa valtavasti kärsimystä ja tuskaa, sekä sairastuneelle itselleen, myös hänen läheisilleen. Itse en voi koskaan antaa anteeksi itselleni aiheuttamaani tuskaa, vaikka tiedänkin että pohjimmiltaan syyllinen en ole minä vaan sairaus ja se joka sai minut sairastumaan.

Voiko anorektikko ikinä tulla fyysisesti normaaliterveeksi enää ?
Mikä sen kuoleman aiheuttaa jos kuitenkin yrittää syödä niin paljon kuin kykenee ?

Hei, miten sitte Norjaan pääsit, siis ihan yksityiselle klinikalle vai? Siskostani olen huolissani, hän on aikuinen ja todella huonossa kunnossa. Sairastanut kaksikymppisestä asti. Lääkärit ei osaaauttaa. Hän haluaisi kuulemma lihota mutta ei pysty syömään.