Hei kaksoset kertokaahan nyt mistä on kyse. Olen seurustellut yli vuoden kaksosnaisen kanssa ja ongelmana on, että en koe saavani riittävästi hellyyttä. Tuntuu aika ikävältä sitä kinua ja olenkin lopettanut aloitteellisuuden tässä asiassa, vaikka janoan hellyyttä. Kumppanini ostaa minulle lahjoja, lahjoja, loputtomasti lahjoja. Toki tämä on ihanaa, mutta kaipaan muutakin. En usko, että kyse olisi rakkauden puutteesta, olemme vain niin erilaisia. Hänellä tuntuu olevan niin monta asiaa mielessä ja aikaa menee hötkyilyyn ja paikasta toiseen siirtymiseen niin paljon ja ohjelma on niin tiivistä, että hän ei juuri "ehdi" vaan istuskella ja tuojotella minua silmiin. Jos teen aloitteen, hän kyllä vastaa siihen, mutta ikään kuin hätäisesti. Jos olemme nukkumaan käymässä, saan yleensä hänen täyden huomionsa, mutta se vaatii muiden ärsykkeiden poistamista.
Olemme keskustelleet asiasta useasti ja hän on jopa itkenyt ja sanonut arvanneensa, ettei hän pidemmän päälle riitä minulle. Tällainen marttyyri- asenne on melkoisen epärakentava ongelmanratkaisun kannalta. Tilanteen se tietysti laukaisee, kun lohdutan häntä ja tolkutan, että riität tietysti.
Mitä mieltä olette kaksoset ja muutkin?
Olemme keskustelleet asiasta useasti ja hän on jopa itkenyt ja sanonut arvanneensa, ettei hän pidemmän päälle riitä minulle. Tällainen marttyyri- asenne on melkoisen epärakentava ongelmanratkaisun kannalta. Tilanteen se tietysti laukaisee, kun lohdutan häntä ja tolkutan, että riität tietysti.
Mitä mieltä olette kaksoset ja muutkin?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Itse olen kaksosnainen enkä voisi elää päivääkään ilman hellyyttä parisuhteessa (mikä sinänsä sekin on pitemmän päälle rasittavaa toista osapuolta ajatellen), joten myös meitä on näköjään moneen junaan.
Jos kaksonen on aina käyttäytynyt noin (alkuhuumaa lukuunottamatta), niin tuntuu, ettei hän kyllä siitä muutu. Hänellä on tapansa näyttää rakkautensa ja sinulla tapasi. Tässä tapauksessa voisitte yrittää keksiä jonkun molempia osapuolia tyydyttävän ratkaisun tai sitten yrität vain kestää hänen tapansa tehdä asioita. Toista ei saa muutettua pidemmän päälle.
Luulisin että itsekin vaivaudun vain paikallaan olosta; suurinta rakkautta on mielestäni tehdä ja touhuta yhdessä toisten kanssa ja jakaa erilaisia tuntemuksia ja juttuja hänen seurassaan....
Taidamme nähdä rakkauden jotenkin eri lailla?
t. Tita
Kyl se niin tahtoo olla, että vaikka kuinka toista rakastaa, niin ei sitä millään ehdi kauaa istuskelemaan ja tuijottelemaan silmiin; Elämä on muutenkin niin lyhyt ja on miljoona asiaa, mitä olis ihana ehtiä touhuumaan! Tällaisia me kaksosnaiset ollaan :)
Kuten "Hrm" sanoi, niin me osoitetaan rakkautemme mieluusti yhdessä puuhaamalla, matkustelemalla, ruuanlaitolla jne, jne... Eikä me tästä miksikään silmiin tuijottelijaksi muututa! Onneksi oma mieheni pitää lähinnä huvittavana tätä Duracel-pupumaista hötkyilyäni paikasta ja asiasta toiseen :))
Nii-in, minustakin suurinta rakkautta on elää toisen kanssa kumppanina. Ei siinä tarvita silmiintuijottelua, vaikka itse siitä pidänkin.
Jos toisen kanssa haluaa olla, siinä se onkin. Jos haluat enemmän kosketusta, sano se hänelle. Itse vaikka väkijoukossa tykkään vaan vähän kosketella miestäni: se kertoo, että me olemme pari ja jaamme jotain salaista keskenämme. Vaaka muuten hänkin :)
Se on kyllä ihan totta että me kaksoset (ei toki kaikki) olemme vaikeita kumppaneita, minulla on tosi vaikeaa saada itseäni antamaan hellyyttä puolisolleni. En tiedä mistä ongelma juontaa juurensa. Yritä kertoa hänelle mitä kaipaat ja jaksa pyytää halia jne.
Mäkin haluaisin että voitais vaan olla poikaystävän kanssa välillä ja halailla ja just tuijotella toisiamme silmiin ja se vois silitellä mun hiuksia. Se on just kaksonen ja kokoajan menossa eikä pysty olla kauaa paikallaan. Mä taas oon kalat ja haluisin enemmän romantiikkaa ja hellyyttä. Muistan yhden kala-pojan kuka taas oli sellainen, että makoiltiin vaan ja se silitti mun päätä ja oli ihanaa. Mutta mä rakastan kuitenkin mun kaksos-poikaystävää, ollaan seurusteltu aika kauan, mutta inhottaa että ollaan kuitenkin niin erilaisia...
itse olen kaksostyttö, ja voisin omistautua sängyssä loikoiluun ja halailuun, mutta puolisoni on eri maata. Että kyllä meitä helliäkin kaksosia on.
seurustelin, tai siis olin avoliitossa yli kaksi vuotta vaaka-naisen kanssa ja ongelmana oli, etten tuntenut saavani riittävästi hellyyttä. Siis tuota, suurin osa mitä kuvaat omasta suhteestsi, oli meidän suhteessamme. päinvastoin tosin, sillä minä olin se kaksonen.
herää vain kysymys, jotta onko se niinkään siitä horoskoopista kiinni? enemmänkin ehkä siitä miten toinen itsensä kokee. jos on "tyypillinen tuuliviirikaksonen" voi jopa tuntea huonoa omatuntoa rakastettuansa kohtaan, kun kokee itse ettei ehdi huomioida ja siksi ostelee lahjoja, jotta toinen tajuaisi, että tiedän ja tunnistan olemassaolosi ja rakastan, mutta en vain ole muistanut muistaa sinua.
ihan vain tulisi sellainen mieleen, että miten on kumppanisi oman itsetunnon ja itsensä kokemisen laita, jos riittämättömyyden tunne kipua pintaan asiasta keskustellessanne?
vai onko se vain reaktio jonka hän osaa? kuten usein vanhemmat, kun lapsensa joutuu varaan, reagoivat huolestuneisuutensa suuttumalla koska se tuntuu ainoalta keinolta purkaa oma ahdistuneisuus ja huoli. ja siis väärä keino tietnkin. mutta josko hän sitten reagoi tavallaan, koska "tietää ettei ole ollut tarpeeksi huomioiva" ?
kaiken kaikkiaan hankala sanoa, ihmissuhteen kun koostuvat miljoonasta ja triljoonasta pienestä asiasta. toivotan onnea ja toivon että kaksosesi löytää itsensä, sitä kautta viimeistään asioiden pitäisi ratketa.
Kaksosnaisena voin sanoa että meki tarvitaan hellyyttä,, (ja paljo..)
mulla on itellä kaksosmies.. ja sen ihanampaa tyyppiä saa hakea.. =)
ja sen lahjojen ostamisenki mä ymmärrän,, itekki tulee joka kissanristiäisissä ostaa jotain mun omalle kullalle.. On tullu itekki saatua nalleja jne.. yritä ite tuplata omat ideas,, jospa sitten alkais tapahtua=)
minäkin olen kaksosnaien ja tyypillinen tuuliviiriluonne. en osaa kertoa vastausta siihen mikä tekee tunteiden ilmaisusta niin vaikeeta, mutta minulle se on todella haastavaa. pidän siitä, että minua huomiodaan ja minulle osoitetaan rakkauden tunnustuksia, mutta kun minun olisi syytä aukaista suu niin monasti se jää kyllä kiinni. ei sillä ettenkö tuntisi rakkautta en vain osaa sanoa sitä. Olen myös luonteeltani kiireinen ja aikamoinen sählä, kaverinikin sanovat, että jokainen päivä on niin ennelta arvaamaton ettei voi kun jännityksellä odottaa mitä huominen tuo tullessaa. koittakaa jaksaa, se että kaksonen ei ilmaise mieluisalla tavalla tunteitaa ei tarkoita ettei hänellä olisi niitä! Sinä voit kuitenkin olla juuri se oikea hänen pääkopassaan vaikka ei olisi sitä koskaan kertonutkaan.
Kaksosella on oma tapansa näyttää tunteensa..juuri nuo lahjat! Ehkä sinun kannattaisi puhua asiasta kunnolla tämän kaksosen kanssa. Itse kaksosena tiedän, että moneen paikkaan yritän ratketa ja asioita vatvon koko ajan. Mutta ole huoleti, on meilläkin aikoja, jolloin haluamma huomiota ja hellyyttä. Ilta on hyvää aikaa osoittaa ja saada hellyyttä, koska silloin (ehkä) unohdamme muun maailman menon. Tosin olemme koko ajan menossa ja ajatukset juoksevat paikasta toiseen... Yritä todella puhua asiasta, mutta muista, että tämä "touhottaminen" on osa luonnettamme.
En tiedä mikä on vikana kun en tunne kaksosnaistasi, mutta itse olen kaksonen ja mulle ainakin tuli mieleen että kyllä mä osaan näyttää välittäväni, mutta joskus en pysty siihen koska pelkään että se tuntuu toisesta tekopyhältä ja sellaiselta pakonomaiselta. Musta on parempi osottaa välittävänsä sillon kun toinen sitä vähiten odottaa, jotta se todella ymmärtäisi että välitän ja se jäisi sen mieleen. Jos koko ajan kiehnää jonkun ympärillä, ei aina välttämättä sitten itse saa sitä huomiota. Näin ainakin musta tuntuu :)Mä kaksosena myönnän että olen vaikea ihminen, mutta yleensä jos asioista puhutaan niin ne selviää.