Koko ikäsi etsit sitä tunnetta mistä kaikki kaverisi ja naisten typerät lehdet kirjoittaa. Vihdoin pitkällisten yksinäisten vuosien jälkeen uskottelet sen löytäneesi. Astut parisuhteeseen, mikä muuttuu kaverisuhteeksi kun toteatte että vain tarvitsitte toisianne.
Ero ohjaa sinut muuttamaan ja hakeutumaan työhön, mikä sitoo sinut paikalle, missä vihdoin kohtaat sen ...jonkin, minkä luulit olleen vain hourupuheita. Kohtaat ihmisen, joka saa sinussa esiin kaikki parhaimmat ja pahimmat puolesi vaikket edes tunne häntä. Uskot jo suurempiin voimiin, niin pahasti tiput polvillesi.
Kun vihdoin kohtaat sen joka saa sinut uskomaan että jokaiselle on se yksi, niin mitä teet. Pakenet, välttelet tätä. Esität mahdollisimman paskamaista, ettei vaan ihastu sinuun, koska tiedät että jos tämä toteutuu, sen loppuminen joskus sattuu ja kovaa.
Pelko.
Ero ohjaa sinut muuttamaan ja hakeutumaan työhön, mikä sitoo sinut paikalle, missä vihdoin kohtaat sen ...jonkin, minkä luulit olleen vain hourupuheita. Kohtaat ihmisen, joka saa sinussa esiin kaikki parhaimmat ja pahimmat puolesi vaikket edes tunne häntä. Uskot jo suurempiin voimiin, niin pahasti tiput polvillesi.
Kun vihdoin kohtaat sen joka saa sinut uskomaan että jokaiselle on se yksi, niin mitä teet. Pakenet, välttelet tätä. Esität mahdollisimman paskamaista, ettei vaan ihastu sinuun, koska tiedät että jos tämä toteutuu, sen loppuminen joskus sattuu ja kovaa.
Pelko.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Näin juuri.
Väärä tulkinta! Eihän tulevaa pelätä tarvitse...
Se mikä tapahtuu vielä elämässäni, sillä lienee syy/tarkoitus!
Rakkautta en välttele varsinaisesti, sillä uskon jo että, aitoa/oikeaa on harvassa.
En ole valmis parisuhteeseen, näillä koetuilla kokemuksilla olisin hullu jos käteni liittäisin jonkun tuntemattoman kanssa yhteen!
Liioin muut ihmiset eivät määrää siitä että, hakeudunko/otanko työtä vastaan jossain vaiheessa elämääni/tulevaisuudessa.
Päätän tästä ja muistakin asioista itse/itsenäisesti.
Eikä minun tarvitse esittää yhtään mitään, paskamainen en ole mielestäni ollut koskaan edes pahimmalle vihamiehelleni. ( Jokaisella lienee näitä toivottomia idiootteja elämän tiellä/matkan varrella, joista on vain hemmetin hankala päästä eroon). On hannua on jussia, miehiä jotka pelaavat elämässään omilla säännöillään ja luulevat että, kaikki ei paljastu koskaan.
Kuinka täällä palstalla onkaan jauhettu unohtumattomasta harha-askeleesta vai miksi sanoisin tapahtumaa, jossa kahden ihmisen vartalot eivät edes sipaiseeet toisiaan. Ihmiset/ maailma näyttää olevan niin pilaantunut että aivan kaikesta etsitään pahaa. Mitään aitoa tunnetta/rakkautta ei ole olemassa kahden vieraan ihmisen välillä, tämän olen jo ajat sitten oivaltanut ja oppinut kantapään kautta.
Katkeruus, pahansuopaisuus ja armoton turha kateus on ihmisen ase vahingoittaa toista ihmistä. Jokaiselle ihmiselle on ehkä se yksi oikea elämänkumppani, mutta vaikka olisikin. Uskon että, harvat täällä kohtaavat elämänsä aikana todellista rakkautta ja itselleen sopivaa ihmistä. Rakkaudesta ei koskaan tulisi joutua taistelemaan, sillä elämä/hyvinvointi kuuluu jokaiselle ihmiselle täällä.
Mahdollisiman paskamaista minun ei tarvitse liioin esittää täällä elämässä kellekkään, riittää kun olen oma itseni ja koska minulla sattuu olemaan tämä lahja.
Oi kuinka iloitsen, nautin sekä kärsin toisinaan tästä siunatusta lahjastani.
Et siis määrää elämästäni, etkä päätä siitä että, mitä sinä tapahtuu!
PS: Olisiko jo aika ottaa selvää/tutustua ihmiseen ja tehdä aivan toisenlainen tilannearvio ihmisestä, joka on sinulle vieras.
Hemmetti. Olipas hyvä kirjoitus.
Tosi surullista. Pelko on tosi huono tekosyy, etsi oikea syy. En usko tuohon. Jos oikeasti rakastat, niin se tekee rohkeaksi.