nyt vaan masentaa nii h*lvetisti. mul ei oo kaverei. Olin miten vaan nii aina mä oken se joka saa kaiken p*skan niskalleen, ja puhutaan mitä vaan ja jopa vääristellään sekä suurennellaan asioita selän takana. En älyä miten voin olla niin tyhmä, että tuolkaiset idiootit saa mut ongittuu aina kösiinsä. Oon ja mua kehutaan muutenkin miten kiltti, huomaavainen, fiksu, mukava olen. En siis älyä miksi kukaan haluaisi satuttaa mua. Koti-asiat hyvin, mutta sukulaiset ovat mitä ovat. Suurentelevar, paisuttelevat ja puhuvat p*skaa selän takan, ja voisivat hankkia elämän itselleen. Papan nykyne on se pääjehu siel, joka tekee kaikesta suurta ja ihmeellistä p*skaa. Ainoastaan papan nykyisen akan olemiset ja lasten, ja lastenlasten olemiset kiinnostqa ja ollaan heti menissa vaikka keskellä yötä puolialasti sinne kun jostian jollakin vihlasee. Mun ja mutsin tapauksessq, kun äidin oma äiti onnkuollut ja me tarvittas apua niin sitten kaikki menee niin hankalaksi. Ollaan vaihdettu yksi toinen tyyppi mutsin lähi-omaiseksi, koska itse olen vasta 14v ja eriasia itse olla oman vnahemman lähi-omainen kun on täysi-iköinen, 18v.
Mua tuijotetaan kadulla, ja kehutaan aina joka duuntaan ja se alkaa ahdistaa... pukeudun siistehin normi-vaatteisiin, viakkakin en viimeisempiin muoti- ja merkki-vaatteisiin, en meikkaa paljoa ja aika hsein en mitään. Käyn joka pöivä sen lerran päivässä suihkussa, ja köytän saippuaa, hoito-ainetta ja shampoita, ajan joskus kainalot, sääret ja alapään. Laitan dödöä... pidän ihostani huolta ja viakka kitä, ja silti saan tuijotusta perääni. Sellausta vöhän kuin mua oudoksuttais, ihmeteltäis, tms. Toki voin sitten olla kulkematta, mutta eihän se tekisi mun vaikealle masennukselle. Koulukin nyt toistaiiseksi loppu, kun kesäloma. Seuraavaksi menen 8lk, ja vaihdan pääkoukun puolelle jossa mulla on suurin osa tunneista. Tässä toisessa taas on kuitenkin pari muuta mun kiusaajaa, ja pelkään että pääkoulun puolella mua kiusataan vaan enemmän. Suurinosa meidän henkilökunnasta ei ole kivoja... onneksi rehtori on vaihtumassa yhteen tuttuun ala-asteen rehtoriin. Meillä on koulussa kuraattori, ja kävin syksyllä hänen luonaan juttelemassa. En kuitenkaan kokenut saavani mitään hyvää apua, mutta se ainoa hyvä puoli oli, että toistaiseksi tää viiltely loppus. Suurimman taakan sain pois. Mun on pakko myönrää, että kalastelin itseni pois hymyilemällä ja esittämällä että kaikki on hyvin. Hän vain neuvoi pitämään käsissä jääpaloja ainakun teki mieli viillellä, ja kokeilin... sitten hän rupesi kyselemään, ja väittämään että tuntuu samalta kuin viiltelisi. Snaoin, että ei tunnu siltä. Hän joka kerta kysyo kuulumisia, ja tuntui että hän ja olikin aika teenäinen ihminen, ja ei hänestä oikeasti ollut apua. Vanhempi yritti pyytää, että jos jotenkin viitsisi edes siinä auttaa että jotnekin päösisi oikein psykiatrille, tms juttelemaan. Vaan ei tälle yhdelle käynyt, vaan snaoi että koulukuraattorikin on muka saman tapainen asia. Annettiin siis asian olla. Tässä on hetken aikaa ollut, ja mennyt hyvin. Sitten pääsin pois, enkä oo enää käyny juttelemassa hänen kanssaan. Mulla alko tosiaan menee lievempään masennukseen siitä vaikeadta masennuksesta, mutta kävinkin kyllä suunta- sekä sekasin-chatissa juttelemassa ja ne helpotti myös aika palhon. Tässä on nyt lähi-aikoina muutenkin sattunut ja tapahtunut. Ei ole kauaan aikaa ku menetin yhden lemmikkini, joka oli sairas. N.3-4v sitten isäni menehtyi keuhkosyöpään. toki voisin uudelle opettajalle ensi vuona jutella, mutta tietäisin että hän juttelisi mun vnahemmalle. Ei siinä mitään , sillä olemme vanhempani kanssa avoimia ja pystymme kyllä kuttelemaan hänen kanssaan. Pelkään vaan, että hän kuluu tässä kaiken muun keskellä jo muutenkin loppuun. Sossustakaan ei saa helposti, eikä myöskäön kelastakaan apua vaikka emme elä heidän tuollaan eikä paljoa rampata siellä edes takas, muutakun näillä tiukilla hetkillä. Seurakuntakin on mikä on, ja sieltäkin saa rahallista tukea vaan rajallisen määrän.
Misrä saisin oikeasti apua? Onko kenties lääkäriltä mahdollisuus saada masennus-lääkkeita, via pitääkö kenties hankkiutua psykiatrille tas toteamaan viakea masennus niin sitten vasta muutamiennköynti kertojen jälkeen saa lääkkeet? Mitä se maksaa jos rupee käymään psykiatrilla, ja miten se on mahdolkista hoitaa jos menee joskus työ-harjoitteluun, tai töihin ja saat pientä palkaa ja syödäkkin, jne muut?
Mitä eri masennus-lääkkeitä on, hyviä ja haitta puolia tai niit oirei mitä voi tulla? Jne, tietoa jos viitsitte antaa. Ja mikö tärkein niin, onko siinä et jos syöt masennus-lääkkeitä niin joku aika jonka syör? Tarkotan siis, et jos syöt niitä ensin vaik 2kk, ja sit lopetat niitä pikku hilkaa ja testataan onko niistä apua ja onko enää tarvet, tms nille?
Sori kirjoitusvirheistä, jut masentaa nyt vaan nin, et en koht vaan enää jaksa...
Mä koitin mun mielestä tos päivä pari sit yhel palstalle avautuu, mut ei saanu ku pelkkää p*skaa vaan...
Mua tuijotetaan kadulla, ja kehutaan aina joka duuntaan ja se alkaa ahdistaa... pukeudun siistehin normi-vaatteisiin, viakkakin en viimeisempiin muoti- ja merkki-vaatteisiin, en meikkaa paljoa ja aika hsein en mitään. Käyn joka pöivä sen lerran päivässä suihkussa, ja köytän saippuaa, hoito-ainetta ja shampoita, ajan joskus kainalot, sääret ja alapään. Laitan dödöä... pidän ihostani huolta ja viakka kitä, ja silti saan tuijotusta perääni. Sellausta vöhän kuin mua oudoksuttais, ihmeteltäis, tms. Toki voin sitten olla kulkematta, mutta eihän se tekisi mun vaikealle masennukselle. Koulukin nyt toistaiiseksi loppu, kun kesäloma. Seuraavaksi menen 8lk, ja vaihdan pääkoukun puolelle jossa mulla on suurin osa tunneista. Tässä toisessa taas on kuitenkin pari muuta mun kiusaajaa, ja pelkään että pääkoulun puolella mua kiusataan vaan enemmän. Suurinosa meidän henkilökunnasta ei ole kivoja... onneksi rehtori on vaihtumassa yhteen tuttuun ala-asteen rehtoriin. Meillä on koulussa kuraattori, ja kävin syksyllä hänen luonaan juttelemassa. En kuitenkaan kokenut saavani mitään hyvää apua, mutta se ainoa hyvä puoli oli, että toistaiseksi tää viiltely loppus. Suurimman taakan sain pois. Mun on pakko myönrää, että kalastelin itseni pois hymyilemällä ja esittämällä että kaikki on hyvin. Hän vain neuvoi pitämään käsissä jääpaloja ainakun teki mieli viillellä, ja kokeilin... sitten hän rupesi kyselemään, ja väittämään että tuntuu samalta kuin viiltelisi. Snaoin, että ei tunnu siltä. Hän joka kerta kysyo kuulumisia, ja tuntui että hän ja olikin aika teenäinen ihminen, ja ei hänestä oikeasti ollut apua. Vanhempi yritti pyytää, että jos jotenkin viitsisi edes siinä auttaa että jotnekin päösisi oikein psykiatrille, tms juttelemaan. Vaan ei tälle yhdelle käynyt, vaan snaoi että koulukuraattorikin on muka saman tapainen asia. Annettiin siis asian olla. Tässä on hetken aikaa ollut, ja mennyt hyvin. Sitten pääsin pois, enkä oo enää käyny juttelemassa hänen kanssaan. Mulla alko tosiaan menee lievempään masennukseen siitä vaikeadta masennuksesta, mutta kävinkin kyllä suunta- sekä sekasin-chatissa juttelemassa ja ne helpotti myös aika palhon. Tässä on nyt lähi-aikoina muutenkin sattunut ja tapahtunut. Ei ole kauaan aikaa ku menetin yhden lemmikkini, joka oli sairas. N.3-4v sitten isäni menehtyi keuhkosyöpään. toki voisin uudelle opettajalle ensi vuona jutella, mutta tietäisin että hän juttelisi mun vnahemmalle. Ei siinä mitään , sillä olemme vanhempani kanssa avoimia ja pystymme kyllä kuttelemaan hänen kanssaan. Pelkään vaan, että hän kuluu tässä kaiken muun keskellä jo muutenkin loppuun. Sossustakaan ei saa helposti, eikä myöskäön kelastakaan apua vaikka emme elä heidän tuollaan eikä paljoa rampata siellä edes takas, muutakun näillä tiukilla hetkillä. Seurakuntakin on mikä on, ja sieltäkin saa rahallista tukea vaan rajallisen määrän.
Misrä saisin oikeasti apua? Onko kenties lääkäriltä mahdollisuus saada masennus-lääkkeita, via pitääkö kenties hankkiutua psykiatrille tas toteamaan viakea masennus niin sitten vasta muutamiennköynti kertojen jälkeen saa lääkkeet? Mitä se maksaa jos rupee käymään psykiatrilla, ja miten se on mahdolkista hoitaa jos menee joskus työ-harjoitteluun, tai töihin ja saat pientä palkaa ja syödäkkin, jne muut?
Mitä eri masennus-lääkkeitä on, hyviä ja haitta puolia tai niit oirei mitä voi tulla? Jne, tietoa jos viitsitte antaa. Ja mikö tärkein niin, onko siinä et jos syöt masennus-lääkkeitä niin joku aika jonka syör? Tarkotan siis, et jos syöt niitä ensin vaik 2kk, ja sit lopetat niitä pikku hilkaa ja testataan onko niistä apua ja onko enää tarvet, tms nille?
Sori kirjoitusvirheistä, jut masentaa nyt vaan nin, et en koht vaan enää jaksa...
Mä koitin mun mielestä tos päivä pari sit yhel palstalle avautuu, mut ei saanu ku pelkkää p*skaa vaan...
Vastaukset 34
Vanhimmat
Hei, mä siis kaipaan apua ja tukea, sekä neuvoja oikeesti. En halua jäädä tän asian kans yksin, vaikka on tunteita suurimmaksi osaksikin ollut sellaisia tyyliin, että aivan sama. Poliisi, en mieluummin sanoisi oloissa koska kuulostaa säälittävältä, mutta auttakaa oikeesti.
Aloittaja, joka tarvitsee apua.
* pliis.
Ihan oikeest, mullanon kuutenki itsetunto 0/💯...😭💔
Älä pliis viiltele itseäsi tai tee muutakaan pahaa itsellesi. Rakasta itseäsi ja ole hellä ja hyvä itsellesi. Ole hyvä kauniille kehollesi, ja ole hyvä kauniille mielellesi. . Jos koet että paha olosi johtuu ympäristöstäsi, niin mieti onko mahdollista vaikuttaa ympäristöösi, jos taas ei, niin ole armollinen ja hellä itsellesi, nauti itsestäsi, toisista ja elämästä! Ja koe voimaa siitä kuinka kaunis ja hyvä ihminen olet, ja ajattele kiusaajiasi jollain tavalla säälittävinä surkimuksina, koska selkärangallinen hyvinvoiva ihminen ei kiusaa syyttä toisia.
En todellakaan suosittele mielialalääkkeitä. Ne sotkee luonnollista rikasta kehoasi ja salpaa psykofyysisiä tuntemuksia seksuaalisesta kosketusherkkyydestä aina kaikenlaiseen ympärästöön liittyvään tunnelmien tuntemiseen ja nauttimiseen. Masennuslääkkeet tavallaan masentaa. Toki pahasti masentuntu ei koe tätä ongelmaa, jos hyppää lääkkeisiin pisteestä jossa ei muutenkaan koe kehonsa reserviä hyviin tuntemuksiin.
Mielialalääkkeisiin liittyy myös valtavasti riskejä. Itsestä tuli itsetuhonen yhden lääkkeen kanssa tyypillisten SSRI:n masentavien mekansimien takiva, enkä kokenu iloja niistä kaikista elämän pienistä rikastuttavista asioista mistä olin kokenut, eikä silloin 16 vuotiaan ollut kovin tiedostava ja tajunnut asiaa kunnolla kun vasta lopettua lääkkeen. Toinen SSRI-lääke, joka sekin salpasi kehon ja mielen tuntemuksia niinkuin kaikki mielialalääkkeet, mutta ei yhtä paljon, ja sen lisäksi aiheutti näennäistä tasapaksua huolettomuuden ja hyvän olon tunnetta, niin se taas aiheutti neljässä vuodessa niin kovan fysiologisen riippuvuuden, että kun lopulta onnistui lopettamaan sen, niin sen lopettaminen kesti kuukausia, ja senkin jälkeen olin puoli vuotta aivan sairaanloisessa tilassa kunnes se lääkkeen tekemä lamatila alko poistua. Luulin jo että elämä oli siinä, että lääke rikkoi mut, mutta aivokemiat lähtikin käyntiin puolen vuoden kuluttua ihan kunnolla, ja on jatkanut siitä palautumistaan, ja voin sanoa parantuneeni lääkehelvetistä.
Muuten, muisthan sekin, että elämä menee tosi nopeasti eteen päin, ja olet vaiheessa jossa rakennat elämää jota haluat, joten lohduttautu silläkin mitä joku päivä tulet olemaan tai millaista elämää tulet joku päivä elämään. Joten se ympäristö missä olet, ei ole ikuista vaan nopeasti ohi menevää, ja voit tulevaisuudessa aina vain enmmän itse vaikuttaa minkälainen elämäsi tulee olemaan, minkälaisia ihmisiä on ympärilläsi, missä asut, jne.
Terveelliset elämän tavat on tärkeä tuki ja psyykkisen hyvin voinnin peruspilari, sillä olemme psykofyysisiä, ja fysiologia on osa psyykettä. Eli pähkinän kuoressa merkittävimmät. Liiku moninaisesti, mielellään luonnossa! Nuku hyvin, ja kohtuullisen säännöllisessä rytmissä, ja syö terveellisesti!
No teist ei oo nyt mitää apua.
Siis huomaa ny hyvin ettei teillä ikinä ole ollut masennusta.
Lähde luontoon liikkumaan ja kuuntele itseäsi. Yksinkertanen lause, mutta voi sisältää hyvin paljon. Sinun kannattaisi todella miettiä noita asioita, tai antaa niille asiolle tilaisuutta, vaikka ne ei tuntuisikaan yhtään miltään, kuten esim. vaikka se fysiologisen puolen kautta aivokemioiden tukeminen. Tai puhutaanko vaikka tarpeiden tunnistamisesta, ja kun tarpeet on tunnistettu, niin lähetään miettimään millä niitä voisi täyttää tai edes auttaa täyttämistä. Masennus kuitenkin tulee jostakin, on se sitten henkisten tai psykofyysisten tarpeiden täyttymättä jäämisestä, tai jostain muusta. Ensinnäkkään masennuslääke ei korjaa näitä syitä yhtään mihinkään, vaikka luonnomaan huolettomaan tasapaksuun pilvilinnaan pääsisitkin. Ja ole tällön muuten siinäkin mielessä varovainen, että tämä oikealla lääkkellä saavutettava päihtymystila sai itseni laiminlyömään asioita mitä en muuten olisi laiminlyöny. Esim. koulusta erotus seurasi aika pian lääkkeen alottamisesta. Kun samalle se pehemntää oikeita toivottujakin tunnevasteita siinä missä epäterveitäkin ahdistuksia. Pahasti masentuneella käytännössä asio toki voi ilmetä aivan toisin, jos on niin pahasti masentuntu että ei mitäään jaksa ja mikään ei kiinnosta jne. tällöin lääkkeen vaikutukset näyttäytyy todennäkösesti kaikkein eniten edukseen, mutta voi silti olla pitkässä juoksussa se keinotekonen ja epäterve todellisuudessa tätä ihmistä ja sen ongelmia auttamaton asia, ja kääntyä päin vastoin vahingolliseksi. Riippuu paljon tilateista. Ja jos oikeasti todella on ihmisiä joilla masennus ei oikeasti tulisi mistään muusta kun jostain luonnollisesti parantumattomasta välittäjäaine häiriöstä, niin asian laidat toki on eri, mutta enpä tälläisten ihmisten olemassa olosta tiedä.
Masennuslääke helpottaa kipua kitä koet. Ja mulla on todella paljon syitä, josta tää mun masennus johtuu. Koulusta ei eroteta sua, vaikka spisit epilepsia lääkkeitä. Lääke ei ole syy erottaa sua työpaikasta vaan kyllä siihen täytyy olla painavampia syitä. Ja se mitä sulle onbtullu lääkkeistä, ei tule välttämättä muille. Ja juurihan olen selittänyt, kuinka en jaksa, jne ja olen vakavasti masentunut. Lääke auttaa sua paranemisessa, ihan totta. Kokemusta on paril tutultani joten tule vaikkapa itse kysymään heiltä enemmän asiadta koska itse et oikein tiedä.
Aloittaja
Ja se luonto ja liikkuminen ei auta, eikä yksinään märehtiminen mitään. Pitää vian saada oikeanöaista apua, ja mennä mieluiten jonkunnkanssa kun yksin märehtien.
Aloittaja
Noniin mutta sanotkin itse, että on paljon syitä mistä masennus johtuu. Sitä juuri tarkoitin, että eli on syy! Sitten on myös niitä tuntemattomia syitä, joita ei itse välttämättä tiedosta, joka hyvin tyypillistä. Siksi peräänkuulutunkin sitä itseensä tutustumista ja analysointia, että voisi mahdollisimman nopeasti tunnistaa nekin tarvevajaukset tai muut mitä ei ole tajunnut. Mikäli tälläisiä ei tiedettyjä syitä ylipäätään on. Mutta jos palataan niihin tunnistamiisi syihin masennuksellesi. Niin kuinka tarkaan olet perehtynyt mitä näille syille tai niiden vaikutuksille voisit tehdä? Joko konkreettisesti itse syylle, tai sitten sille syyn tekemälle vaikutukselle sinuun. Muuten siis kuin sillä lääkkellä.
En tietenkään tarkoittanut, että minut erotettiin lääkken käytön takia. Vaan minut erotettiin niiden poissaolojen takia mitkä syntyi lääkkeen aiheuttaman huolettoman hälläväliä tunteen takia yhdistettynä lääkkeen voimakkaaseen unetukseen, niin että heräämisistä ei tullut mitään, kun unetti niin pirusti. Cipralex (kunnes Escitalopram Actavis, joka täysin sama aine siis.) muutenkin aiheutti luonnollista paljon herkemmin tulevaa väsymistä ja voimakasta unetusta.
"Ja se mitä sulle onbtullu lääkkeistä, ei tule välttämättä muille."
Lääkkeen psykofyysisiä tuntemuksia salpaava vaikutus ainakin jossain määrin tulee kaikille, tai jos ei tule, niin sitten lääke ei vaikuta muutenkaan, joka sekin toki mahdollista. Minulla tosin se Seronil, ei vaikuttanut juuri muuten kuin haittoina, joten niinkin voi käydä että se tasapaksu pumpuli hyvänolon tunne jää tulematta, vaikka psykofyysisiä tuntemuksia salpaava vaikutus tuleekin.
Toki masentuneella, jolla itsessäänkin on jonkinlaista masennuksesta johtuvaa yleistä tunnottomuutta, mikä kai keskeisin masennuksen oire, niin tämä psykofyysisten tuntemusten, aistien jne laimentuminen ei välttämättä näyttäydy käytännössä ollenkaan lääkkeen syöjälle, ja jossain määrin lääkehöyryn tuoma parempi olo voi omalta osaltaa aktivoida yleisen kokemisen mielekkyyttä, vaikka kehoa, tuntemuksia ja eheyttä rajoittava luonnoton vaikutus koko ajan mukana kulkeekin.
Muuten haitat kuten edellä mainitunkin voimakkuus on toki yksilöllisiä ja myös SSRI-lääkkeestä riippuvia. Yksi yleistävä ohjenuora on, että mitä sensitiivisempi on, niin sitä herkempi on myös saamaan SSRI-lääkkeestä hermostoon liittyviä haittoja, kuten voimakkaan fysiologisen riippuvuuden.
Vaikka sellainen ilmiö olisikin olemmassa, niin en usko, että ainakaan suurimalla osalla paraneminen johtuisi jostain sellaisesta, että lääke ohjaisi jotain fysiologisesti oikeaa suuntaan päässä, ja että tämä asetus sitten jäisi päälle kun lääkkeen lopettaa, vaan kyllä ne muutokset on ollut muita, samaan aikaan kun on oltu sielä lääkepumpulissa, joka välillisesti voinut saada ihmisen tekemään näitä muutoksia elämässään, muutoksia jotka käynnistänyt erilaista eheyttävää fysiologisella tasolla ja henkisellä tasolla. En väitäkkään, että oikeasti vaikeasti masentuneella jonain epätoivosena viimesenä keinona ei voisi tälläistäkin kokeilla, kunhan ylipäätään lähdettäisiin siitä, että lääkärit tietäisi ja kertoisi riskeistä ja lääketieteen todellisesta tietotasosta kyseisistä lääkkeistä ja niiden käyttökohteesta aivoista ja psykofyysiestä kehosta. Jotta potilaalla olisi edes valmiuksia ottaa itse punnita asioita ja tehdä totuuteen perustuvia päätöksiä.
Sensitiivisyydellä tarkoitin siis hermoston sensitiivisyyttä.
Ja tosiaan haittoja voi olla hyvin monen erilaisia, ja toiset harvinaisempia kun toiset. Ja toiset virallisesti lääketieteen ja lääkevalmistajan tunnistamia tai tunnustamia ja toiset ei. Varsinaisten listattavien selvien haittojen lisäksi on myös lääkkeen epämääräisemmät epäedulliset ja kuormittavat vaikutukset kehoon, joista ei voida kovin helposti tietää.
Sä et oo masentunut, joten et tiiä tästä mitään. Hae enenmän tietoa ja hanki itelles vaikee masennus niin tiiät mitä tää on.
Aloittaja
Ketjun aloittaja on vakiotrolli näillä palstoilla. Helteen sekoittamakin ilmeisesti tällä hetkellä.
Anteeks mitä? Siis jos sä olisit mä, nii oikeest alkaisit parkua ihan v*tusti ton kommentin takia! Siis sä et tiiä musta mitään, etkä oo kikään vähöttekee kun oloa! Josnoisit mä hetkrnkään, et sanoisi tolleen. Itse varmaan olet aika sekvassa kunnossa, koska ei kukaan tuollleen vakavadti masentuneelle sanoisi. Tule sanomaan siis ennemmin päin naamaa, kuin täällä netissä.
Aloittaja
Heh heh.
Mitä hauskaa täs on? Mieti itte jos oisit mun asemassa miltä tuntuis. Toki kun itse et oo sairastanut, nii varmaa onki hauskaa siis!
Trol-lol.
Joskus vastailen trolleiltakin näyttäviin kirjoituksiin ihan siksi, että niitä lukevat monet, jotka eivät ole trolleja vaan sattuvat kuitenkin olemaan samantapaisessa tilanteessa, ja tarvitsevat todella apua. Nyt on niin läpinäkyvää tuo juttu, ettei sekään oikein motivoi.
Trol-lol.
Joskus vastailen trolleiltakin näyttäviin kirjoituksiin ihan siksi, että niitä lukevat monet, jotka eivät ole trolleja vaan sattuvat kuitenkin olemaan samantapaisessa tilanteessa, ja tarvitsevat todella apua. Nyt on niin läpinäkyvää tuo juttu, ettei sekään oikein motivoi.
tuli tuplasti vahingossa.
...tuli tuplasti vahingossa.
Te ette tiedä olenko trolli, ja voin sanoa etten ole. Jollei teillä ole muuta tekemistä kun tulla nauramaan, ja haukkumaan tämän kaiken kisäksi niin hankkikaa elämä ja älkäö tulko tähän keskusteluun, älkää vastailko ja vielä ennemmin älkää tulko tälle aihe-alueelle. en ole ainoa joka on avun tarpeessa, ja oikeasti on tosissaan.
Kyllä ne löytää sen edestään.
Ai, et oon trolli? Muutuppa mun asemaan nii ei et enää kertakaan sen jälkee ajattelis, et oon trolli.
Älä roiku netissä koko kesälomaa. Lähde ulos ja jätä kännykkä kotiin.
En oo roikku utkaan. Sitä paitsi ei se pelkkä kävely, ja kännykän jättäminen kotiin auta yhtään mitään tähän asiaan. Ihmisen kuuluu saada apua oli sit miten hankalaa vaan, joten ois syytä auttaa msentunutta. Mutta hetkonen... ai niin, ethän sä ole koskaan sairastanut vakavaa tia muutnekaan masennusta ja ollut ahdistunut niin thän sä tajualkaan ja voikkaan mua auttaa.
Ei oo mun vika jos ette oo auttamis-kykyisiä auttamisen haluaisia ihmisiä, joten älkää purkako omaa huonoa oloanne muhun.
Löytyisikö sieltä seurakunnan kautta joku keskusteluyhteys, jos kuraattori ei ollut hyvä?
Julkisen kautta voisit hakeutua ehkä (lääkärin kautta jne.) jotain terapioita kohti. Mutta ne on toisaalta pitkähköjä prosesseja. Siihen kannattaa varautua. Jos keskusteluapua kaipaa, niin silti ehkä yrittää.
Ei ehkä olisi hyvä myöskään liian kriittinen olla saatavia apuja kohtaan. Tarkoitan sitä auttajien "epäaitoutta" ja muuta sellaista. Toki joskus kohtaaminen ei vain toimi riittävän hyvin. Itse tiedät parhaiten - mutta älä luovuta liian helposti, koita ehkä välttää ihan liiallista kriittisyyttäkin, antaa mahdollisuus sille avulle ja itsesi kohtaamiselle. Jos ymmärrät mitä tarkoitan.
No meidän seurakunta on mikä on, ja nokottas muutenki käydä jossai seurakunnad. Ja muutenki oon vähä-varases perhees, noi mieluiten pitäs olla maksuton paikka tai tosi halpa paikka.
No en olekkaan. Itse haluan apua, mutta kun koulussa ei ole ketään aitoa ihmistä joka oikeasti antaisi sitä nimenomaan apua ja kunnollista tarvitsemaa. Ja jos seurakunnasta ei oo mihinkään, niin sekään ei ole mun vika. Ei oo mun vika, et en saa apua vaikka tarviin sitä ja haluaisin. Ja en voi sille mitään, että olemme köyhä yh-perhe ja sekin raha mikä mejisi terapiaan, psykoterapeutille menee kyllä ihan ruokaan ja muihin tarpeisiin. Että siinä toisten palkat ja kaikko pitäs maksaa. Huomaa, että tällä palstalla liikkuu juuri sinun kaltaisiasi ihmisiä jotka eivät ole olleet mun ja muiden mun kaltasten tilanteessa ollenkaan. Oletatte, että kaikki meistä ovat laiskoja, ovat liian kriittisiä, eivät kohtaa itseään, ja blaa blaa.
Syksyllä menet 8. luokalle. Olet murrosiässä. Lopeta tämä suomi24-terveyspalstalla valittaminen ja lähde harrastamaan jotakin ihan muuta!
Ööö...
1. Minkä ikäselle vain voi tulla vaikea masennus, ahdistus.
2. Murrosikä ei vaikuta siihen mitenkään, että mitkä muut asiat aiheuttavar sulle pahaa oloa ja ahdistusta.
3. Mene itse täältä pois valittamaan siitä, että missä mä olen, minkä ikönen, ja mikä mulla pn, koska mulla on täysi oikeus saada apua. Olise netistä, lääkäristä, ihan mistä vaan. Olisi sihun aika oppia harrastelemaan tutkia tietoja asioista, joisata sinä et tiedä yhtään mitään.
Mä haen muulta palstalta apua, ja häivyn toistaiseksi tältä palstalta kun täällä ihmiset ovat trolleja, väliinpitämättömiä, kiittämättömiä haukkujisa joiden kanssa ei pysty keskustelemaan, ri saamaan vertaistukea, ei mitään. Että kiitos vaan suuresti jokaiselle joka ei edes viitinyt auttaa mua.
OPETELKAA VAIKKA ASKEL KERRALLAAN OTTAMAAN ITSE VASTUU OMASTA SIELULLISESTA KUNNOSTANNE !
Älkää ulkoistako niin arvokasta asiaa muille. !