Olen yrittänyt tarkastella KePun politiikkaa täällä useammaltakin eri kantilta. Nyt on jälleen vuorossa yksi syväsukellus keskustalaisen politiikan sielunmaisemaan. Vertailen myös hieman Keskustan politiikan hahmottamistapaa SDP:n vastaavaan tapaa nähdä yhteiskunta.
Olen aiemmin väittänyt, että Keskusta lähestyy yhteiskunnallisia ongelmia aluepainotteisesta näkökulmasta. Pidä koko Suomi asuttuna -näkemys pirstoutuu tarkemmassa analyysissa useisiin osoihin. Näitä ovat pidä Savo asuttuna, pidä Lappi asuttuna, pidä Kainuu asuttuna jne. Keskustan aluepolitiikka saa ikään kuin sisältönsä vasta alueilta päin tarkasteltuna. Tätä ilmiötä voi nimittää nurkkapatriotismiksi.
Poliittisessa toiminnassa tämä on näkynyt erityisesti budjettipolitiikassa. Keskustan kansanedustajat ovat yrittäneet pitää parhaansa mukaan huolta siitä, että rahaa virtaa suhteellisesti vähintäänkin yhtä paljon heidän äänestäjiensä asuinalueille kuin muuallekin. Tällaisessa politiikassa rahankäyttökohteet keksitään sitten mieluiten vaikka vasta jälkikäteen. Etukäteen niitä täytyy pohtia vain sen vuoksi, että löytyisi edes jonkinmoisen tarkastelun kestäviä perusteita rahanjaolle. Tällaista politiikkaa on osuvasti kutsuttu siltarumpupolitiikaksi. Jos ei muuta keksitä, niin voidaan ainakin rakentaa ojan yli siltoja.
Tällaisen alueilta päin katsotun politiikan suuria nimiä ovat esim. Mauri Pekkarinen ja Seppo Kääriäinen. Toinen katsoo, että Keski-Suomi saa ja toinen, että Savo saa.
Tällaisia aluepoliitikkoja ei kiinosta järin paljon sellaiset kysymykset kuin mikä on koko maan kannalta katsottuna rationaalisinta tai millaiset toimintaedellytykset esim. jollakin hajasijoitusratkaisulla on. Tarkasteluperspektiivi on siis nurkkapatrioottinen, ei kansallinen.
Tässä on perustavaa laatua oleva ero esim. juuri SDP:n politiikkaan. SDP näkee palkansaajapuolueena kansalliset edut aina ennen alueellisia etuja. SDP:ssä on alettu erityisesti Lipposen aikana ymmärtää, että palkansaajien etu on se, että Suomeen syntyy mahdollisimman paljon kannattavaa yritystoimintaa, joka voisi pitkäkestoisesti työllistää ihmisiä. Aikoinaan punamultahallituksissa SDP:n näkemys oli enemmän samankaltainen kuin Keskustan. Sekin tarkasteli asiaa yksioikoisesti alhaalta ylöspäin jakaen KePun kanssa surutta vielä jopa ansaitsematontakin rahaa sulle mulle -periaatteella. Lipposen puheenjohtakaudella SDP:n ymmärrys sille, että palkansaajienkien etu on kannattava yritystoiminta, on lisääntynyt.
Keskustalaisen politiikan maailma on kietoutunut maatalouteen ja sen ympärille rakentuvaan yksioikoiseen maaseudun kehittämiseen. Maataloustuilla on ohjattu tätä niin, että kaikkinainen kannattamaton bulkkituotanto kukoistaa ja yrittää sitoa maaseudun staattiseen tilaan. Tähän on johtanut se näkemys, että rahojen jako omalle alueelle pitää varmistaa aina ensin. Dynaamisempi tapa olisi ollut se, että olisi pyritty erilaisilla innovaatioilla kehittämän maaseutua ja sitä kautta perustelemaan tarkoituksenmukaisesti rahavirtojen kulkua. Erinomainen esimerkki oikeasuuntaisesti ajattelusta on ollut Oulun seudun kehitys. Onni on ollut se, että Pohjois-Suomen kaupungit eivät ole ihan kaikki jääneet keskustalaisen pikkupolitikoinnin pauloihin.
Presidentti Kekkonen oli presidenttikaudellaan keskustalaisen aluepainotteisen näkemyksen yläpuolella. Hän osasi irrottautua tuosta kepuleille ominaisesta nurkkapatriotismista. Kekkonen katsoi aluepolitiikka ylhäältä alaspäin, mikä oli jo erinomainen kehitys. Kekkonen ei sitonut aluekehitystä maatalouden ympärille kuten kepujoukko keskimäärin.
Sen sijaan Kekkonen näki maaseudunkin kehittämisen kannalta tärkeäksi valtiojohtoisen suurteollisuuden hajasijoittamisen. Toinen Kekkosen innovaatio oli taloudellisen toiminnan sitomisen lisääminen lähialueyhteistyöhön NL:n kanssa. Tästä olivat esimerkkinä Saimaan kanava ja NL:n puolen teollisuukombinaattien rakentaminen. Luultavasti Kekkoselle oli tässä suhteessä pitemmällekin meneivä ajatuksia, mutta neukkujen suunnaton jäykkyys näissä kysymyksissä ei tuonut kovin nopeita tuloksia. Ehkä Kekkosella oli ajatus rakennuttaa venäläisillä rajan taakse paljon sellaista taloudellista toimintaa, joka poikisi hyötyä erityisesti itäiseen Suomeen. Kekkosella oli vaan ilmeisen virheellinen käsitys NL:n talouden tulevasta kehityksestä. Hänhän uskoi ilmeisen vakaasti ja vakavasti NL:n lujaan taloudelliseen nousuun ja siihen, että neuvostokansalaisten kurjuus oli vai väliaikaista johtuen valtavista panostuksista asejärjestelmiin ja kv. imperialismiin.
Keskustalainen maan kehitysvisio on hyvin staattinen, kun tarkastellaan meennyttä historiaa. Muutosvastarinta ja nurkkakuntainen aluepainotus on kaiken ohi meneviä asioita. Dynaaminen kehitys on Kepulle täysin vieras osa-alue. Poikkeuksena tästä on ollut melkeinpä vain presidentti Kekkonen ja Esko Aho ylipuhuessaan kepulaisia EU:hun. Esko Ahon toiminnassa maan etu alkoi mennä alueiden ja Keskustan kannattajien edun edelle. Muilla suurilla puolueilla tarkastelunäkökulmana on aina ollut koko maan etu.
Keskusta vallankäyttäjän muussa kuin kunnallispolitiikassa on kaikkea muuta kuin harmiton tapaus. Keskusta on vuosien varrella aiheuttanut suurta vahinkoa maalle "rahat ensin, perustelut ja ideat sitten" -politiikallaan. Tässä on kärjistettynä ollut se idea, että annetaan rahaa maanviljelijöille ja metsureille ja odotetaan, että he sillä kehittävät tietoteknisiä insinöörituotteita.
Hyvin tyypillistä on ollut kepulaiset valtion virastojen hajasijoitussuunnitelmat. Ensin on päätetty, että tietty määrä ihmisiä sijoitetaan muualle. Sitten eri alueiden välillä on alkanut kova kilvoittelu siitä, mitä kukin saa ryöstetyksi. Kukaan ei ole vaivautunut miettimään sen sijaan sitä, miten näiden virastojen toimintaedellytykset taataan uudessa ympäristössä ja onko se ylipäänsä mahdollista. Kun tämä kepulainen näkemys paljastui, koko paketin rakentelu meni uusiksi, kun muiden tahojen kriittinen järki toistaiseksi voitti.
Keskusta on erilaisten alueellisten näkemysten puolue. On miedän alue ja teidän alue. Kokonaisuutta ei usein monikaan kepulainen välitä katsoa. Ei välitä eikä halua, koska kokonaisuuden katsominen eli metsän näkeminen puilta saattaisi olla vastoin aluepoliittisia tavoitteita. Tämän vuoksi Keskusta suosii hyvin tehotonta, kannattamatonta, päällekkäistä ja staattista toimintaa.
Olen aiemmin väittänyt, että Keskusta lähestyy yhteiskunnallisia ongelmia aluepainotteisesta näkökulmasta. Pidä koko Suomi asuttuna -näkemys pirstoutuu tarkemmassa analyysissa useisiin osoihin. Näitä ovat pidä Savo asuttuna, pidä Lappi asuttuna, pidä Kainuu asuttuna jne. Keskustan aluepolitiikka saa ikään kuin sisältönsä vasta alueilta päin tarkasteltuna. Tätä ilmiötä voi nimittää nurkkapatriotismiksi.
Poliittisessa toiminnassa tämä on näkynyt erityisesti budjettipolitiikassa. Keskustan kansanedustajat ovat yrittäneet pitää parhaansa mukaan huolta siitä, että rahaa virtaa suhteellisesti vähintäänkin yhtä paljon heidän äänestäjiensä asuinalueille kuin muuallekin. Tällaisessa politiikassa rahankäyttökohteet keksitään sitten mieluiten vaikka vasta jälkikäteen. Etukäteen niitä täytyy pohtia vain sen vuoksi, että löytyisi edes jonkinmoisen tarkastelun kestäviä perusteita rahanjaolle. Tällaista politiikkaa on osuvasti kutsuttu siltarumpupolitiikaksi. Jos ei muuta keksitä, niin voidaan ainakin rakentaa ojan yli siltoja.
Tällaisen alueilta päin katsotun politiikan suuria nimiä ovat esim. Mauri Pekkarinen ja Seppo Kääriäinen. Toinen katsoo, että Keski-Suomi saa ja toinen, että Savo saa.
Tällaisia aluepoliitikkoja ei kiinosta järin paljon sellaiset kysymykset kuin mikä on koko maan kannalta katsottuna rationaalisinta tai millaiset toimintaedellytykset esim. jollakin hajasijoitusratkaisulla on. Tarkasteluperspektiivi on siis nurkkapatrioottinen, ei kansallinen.
Tässä on perustavaa laatua oleva ero esim. juuri SDP:n politiikkaan. SDP näkee palkansaajapuolueena kansalliset edut aina ennen alueellisia etuja. SDP:ssä on alettu erityisesti Lipposen aikana ymmärtää, että palkansaajien etu on se, että Suomeen syntyy mahdollisimman paljon kannattavaa yritystoimintaa, joka voisi pitkäkestoisesti työllistää ihmisiä. Aikoinaan punamultahallituksissa SDP:n näkemys oli enemmän samankaltainen kuin Keskustan. Sekin tarkasteli asiaa yksioikoisesti alhaalta ylöspäin jakaen KePun kanssa surutta vielä jopa ansaitsematontakin rahaa sulle mulle -periaatteella. Lipposen puheenjohtakaudella SDP:n ymmärrys sille, että palkansaajienkien etu on kannattava yritystoiminta, on lisääntynyt.
Keskustalaisen politiikan maailma on kietoutunut maatalouteen ja sen ympärille rakentuvaan yksioikoiseen maaseudun kehittämiseen. Maataloustuilla on ohjattu tätä niin, että kaikkinainen kannattamaton bulkkituotanto kukoistaa ja yrittää sitoa maaseudun staattiseen tilaan. Tähän on johtanut se näkemys, että rahojen jako omalle alueelle pitää varmistaa aina ensin. Dynaamisempi tapa olisi ollut se, että olisi pyritty erilaisilla innovaatioilla kehittämän maaseutua ja sitä kautta perustelemaan tarkoituksenmukaisesti rahavirtojen kulkua. Erinomainen esimerkki oikeasuuntaisesti ajattelusta on ollut Oulun seudun kehitys. Onni on ollut se, että Pohjois-Suomen kaupungit eivät ole ihan kaikki jääneet keskustalaisen pikkupolitikoinnin pauloihin.
Presidentti Kekkonen oli presidenttikaudellaan keskustalaisen aluepainotteisen näkemyksen yläpuolella. Hän osasi irrottautua tuosta kepuleille ominaisesta nurkkapatriotismista. Kekkonen katsoi aluepolitiikka ylhäältä alaspäin, mikä oli jo erinomainen kehitys. Kekkonen ei sitonut aluekehitystä maatalouden ympärille kuten kepujoukko keskimäärin.
Sen sijaan Kekkonen näki maaseudunkin kehittämisen kannalta tärkeäksi valtiojohtoisen suurteollisuuden hajasijoittamisen. Toinen Kekkosen innovaatio oli taloudellisen toiminnan sitomisen lisääminen lähialueyhteistyöhön NL:n kanssa. Tästä olivat esimerkkinä Saimaan kanava ja NL:n puolen teollisuukombinaattien rakentaminen. Luultavasti Kekkoselle oli tässä suhteessä pitemmällekin meneivä ajatuksia, mutta neukkujen suunnaton jäykkyys näissä kysymyksissä ei tuonut kovin nopeita tuloksia. Ehkä Kekkosella oli ajatus rakennuttaa venäläisillä rajan taakse paljon sellaista taloudellista toimintaa, joka poikisi hyötyä erityisesti itäiseen Suomeen. Kekkosella oli vaan ilmeisen virheellinen käsitys NL:n talouden tulevasta kehityksestä. Hänhän uskoi ilmeisen vakaasti ja vakavasti NL:n lujaan taloudelliseen nousuun ja siihen, että neuvostokansalaisten kurjuus oli vai väliaikaista johtuen valtavista panostuksista asejärjestelmiin ja kv. imperialismiin.
Keskustalainen maan kehitysvisio on hyvin staattinen, kun tarkastellaan meennyttä historiaa. Muutosvastarinta ja nurkkakuntainen aluepainotus on kaiken ohi meneviä asioita. Dynaaminen kehitys on Kepulle täysin vieras osa-alue. Poikkeuksena tästä on ollut melkeinpä vain presidentti Kekkonen ja Esko Aho ylipuhuessaan kepulaisia EU:hun. Esko Ahon toiminnassa maan etu alkoi mennä alueiden ja Keskustan kannattajien edun edelle. Muilla suurilla puolueilla tarkastelunäkökulmana on aina ollut koko maan etu.
Keskusta vallankäyttäjän muussa kuin kunnallispolitiikassa on kaikkea muuta kuin harmiton tapaus. Keskusta on vuosien varrella aiheuttanut suurta vahinkoa maalle "rahat ensin, perustelut ja ideat sitten" -politiikallaan. Tässä on kärjistettynä ollut se idea, että annetaan rahaa maanviljelijöille ja metsureille ja odotetaan, että he sillä kehittävät tietoteknisiä insinöörituotteita.
Hyvin tyypillistä on ollut kepulaiset valtion virastojen hajasijoitussuunnitelmat. Ensin on päätetty, että tietty määrä ihmisiä sijoitetaan muualle. Sitten eri alueiden välillä on alkanut kova kilvoittelu siitä, mitä kukin saa ryöstetyksi. Kukaan ei ole vaivautunut miettimään sen sijaan sitä, miten näiden virastojen toimintaedellytykset taataan uudessa ympäristössä ja onko se ylipäänsä mahdollista. Kun tämä kepulainen näkemys paljastui, koko paketin rakentelu meni uusiksi, kun muiden tahojen kriittinen järki toistaiseksi voitti.
Keskusta on erilaisten alueellisten näkemysten puolue. On miedän alue ja teidän alue. Kokonaisuutta ei usein monikaan kepulainen välitä katsoa. Ei välitä eikä halua, koska kokonaisuuden katsominen eli metsän näkeminen puilta saattaisi olla vastoin aluepoliittisia tavoitteita. Tämän vuoksi Keskusta suosii hyvin tehotonta, kannattamatonta, päällekkäistä ja staattista toimintaa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Vaimoni sairastui. Päätöksen sairaspäivärahasta oli tehnyt Kelan toimisto Sotkamossa.
On mielestäni hienoa, että nykyisen sähköisen tiedonsiirron keinoja käytetään näin hyväksi. Ei tarvitse pakottaa ihmisiä muuttamaan työn perässä toiseen päähän Suomea tekemään rutiiniluonteisia asioita.
Enemmän tällaista töiden alueellistamista, sanon minä. Punokoot ihmisten keskittäjät nyrkkiään omissa taskuissaan ihan rauhassa.
"Keskustan kansanedustajat ovat yrittäneet pitää parhaansa mukaan huolta siitä, että rahaa virtaa suhteellisesti vähintäänkin yhtä paljon heidän äänestäjiensä asuinalueille kuin muuallekin."
Ajavatko demarit sitten sitä, että työpaikat ja rahat pois demarikunnista? Kuten nyt on käynyt?
Olet käsittänyt asian väärin. Yritin kertoa siitä, miten KePu tarkastelee asioita nurkkakuntaisesta aluepoliittisesta ajattelusta käsin. Muut miettivät asiaa koko maan edun kannalta. Kotka on hyvä esimerkki. Jos pitäisi ratkaista kehitetäänkö Kotkan satamatoimintaa vai perustetaanko uusi satama Merijärvelle tai Sallaan, keskustalaiset ottaisivat nämä jälkimmäiset mahdollisuudet tosissaan, jos se toisi näihin kepukuntiin rahaa.
Rahainvestointien peruste pitäisi olla järkevä investointiperuste eikä jokin tasasuuruinen kahmaisu sinne tänne.
"Jos pitäisi ratkaista kehitetäänkö Kotkan satamatoimintaa vai perustetaanko uusi satama Merijärvelle tai Sallaan, keskustalaiset ottaisivat nämä jälkimmäiset mahdollisuudet tosissaan, jos se toisi näihin kepukuntiin rahaa."
Sitä ei haluttu kehittää vaan perustaa uusi Helsinkiin. Koko maan etua ajatellen tietysti.
On vain niin, että Kotkan Mussalossa on Suomen uusin ja suurin yksittäinen satama. Se on sitä myös Helsingin Vuosaaren valmistuttua vuonna 2008.
Hyvä niin. Vuosaaren satama on kuitenkin Helsinkiläistä siltarumpu-politiikkaa parhaimmillaan.
Se oli avaajan sukellus oman
sielunmaisemassa vallitsevaan kaottiseen sekamelskaan.
Taasen menivät Mielipuoliladolla puurot ja vellit- ts.Kepulikiimat ja kuukautisvuodot perusteellisesti sekaisin.Valitettavasti.
Onko sulla "Jo vain" alkanut kevätväsymys painaa, kun ladot taas mielipuolisena heiluvat silmissäsi.
"...Presidentti Kekkonen oli presidenttikaudellaan keskustalaisen aluepainotteisen näkemyksen yläpuolella..."
Pääministeri Vanhanen on tuossa mielessä Kekkosen kaltainen. Hän ei ole pääkaupunkiseutulainen siltarumpupoliitikko. Hänen perspektiivinsä on laajempi.
>>SDP näkee palkansaajapuolueena kansalliset edut aina ennen alueellisia etuja. SDP:ssä on alettu erityisesti Lipposen aikana ymmärtää, että palkansaajien etu on se, että Suomeen syntyy mahdollisimman paljon kannattavaa yritystoimintaa, joka voisi pitkäkestoisesti työllistää ihmisiä. >Keskusta on erilaisten alueellisten näkemysten puolue. On miedän alue ja teidän alue. Kokonaisuutta ei usein monikaan kepulainen välitä katsoa. Ei välitä eikä halua, koska kokonaisuuden katsominen eli metsän näkeminen puilta saattaisi olla vastoin aluepoliittisia tavoitteita. Tämän vuoksi Keskusta suosii hyvin tehotonta, kannattamatonta, päällekkäistä ja staattista toimintaa.