Siis näissä hommissa kun pitäisi tehdä aloite tai tutustua johonkin.
Tuntuu että jäädyn, mutta en silti jäädy vaan tuntuu että puhun toisen päälle ja jaarittelen niitä näitä.
Ajattelen ihan sekopäisiä asioita ja en kykene keskittymään olennaiseen.
Kesällä mietin että olisipa löytynyt joku naishenkilö ja erään naisen kanssa on helppo jutella, mutta jopa hänen kanssaan tai liekö sitten jostain tunteista johtuen minusta tulee lähes eri ihminen.
Nauran jo itselleni miten typerältä varmasti vaikutan, hävettää jo valmiiksi ja sitten pitäisi muka yrittää aloitettakin tehdä.
Tuntuu että jäädyn, mutta en silti jäädy vaan tuntuu että puhun toisen päälle ja jaarittelen niitä näitä.
Ajattelen ihan sekopäisiä asioita ja en kykene keskittymään olennaiseen.
Kesällä mietin että olisipa löytynyt joku naishenkilö ja erään naisen kanssa on helppo jutella, mutta jopa hänen kanssaan tai liekö sitten jostain tunteista johtuen minusta tulee lähes eri ihminen.
Nauran jo itselleni miten typerältä varmasti vaikutan, hävettää jo valmiiksi ja sitten pitäisi muka yrittää aloitettakin tehdä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Sun täytyy ensin oppia hyväksymään oma persoonasi, niin sitten aloitekin onnistuu. Jos olet hiukan ujo ja jännität, älä yritä epätoivon vimmalla peittää sitä. Mieluummin otat sen huumorin kannalta ja kerrot, että tällainen polvihousupoika mä välillä olen, että nytkin pelottaa niin himskatisti. Ei täällä kukaan täydellinen ole ja jotain roolia vetävät on niitä pahimpia. Ja vähän arat ei yleensä ole niitä itteänsä täynnä olevia k-päitä. Kyllä se siitä, semppiä!
Joo, mutta kun en ole luontaisesti sellainen. En ujo ja jännityksen olen ohittanut aiemmin aina helposti. Tehdnyt rohkeitakin aloitteita jne.
Mutta pettymykset ihmissuhteissa ja kokemukset elämässä ovat johtaneet minut tähän. En osaa edes olla luontainen vaan tuntuu että menetän lähes kaiken kontrollin itsestäni.
No tuota. Kannattaisiko ihan kaveripohjalta ensin ja et mieti mitään ihmeellistä. Tietty se lihanhimo voi sotkee sun konseptit ja siinä se kontrolli vasta menee. Tuo on kyllä tietty, jos on kauan ollut ilman ja näin kesällä se luonto niin sanoakseni herää itse kullakin. Musta tuntuu, että mulla kans pettymykset ja ylipäätänsä kaikenlaiset kokemukset on muuttanut mua ja omaa käyttäytymistä.
Ei oikein jaksais uskoa enää mihinkään hyvään ja vituttaa enin osa ihmisistä.
Sehän on vain sulonen piirre ihmisessä.
Liian täydellisesti käyttäytyviä ihmisiä on välillä liikaakin.
Heräsin johonkin ja täällä ollaan.
Ap: anna armoa itsellesi! Kaikille et voi olla oikea, mutta joku on taatusti juuri sinua varten olemassa. Sille oikealle jännitys on ihan sama. Hänkin luultavasti jännittää, ihan samasta syystä. Aloitteen voi tehdä myös tekstarilla/viestillä ja ja aloittaa neutraalisti. Nyt ihan yksinkertaisesti voi kysyä” lähtisitkö xxx” ”Tekisin sulle ruokaa/keittiöni kahvit” ”viihdyn sun kanssa hyvin”’. Tuon voi ymmärtää kaveripyynnöksi, mutta kaksin tapaaminen on kuitenkin askel eteenpäin ja sitten voi silittää kättä tai suudella, jos tilanne antaa myöten. Tai mihin asti nyt uskallus sitten riittää. Kauniita unia, meen jatkamaan unia mee säkin ;-)
Kiitos teille vastaajille kannustuksesta. Hienoja viestejä jokaiselta.
Niinhän se on että kun on jotain arvokasta lähellä niin sitä enemmän se jännittää ja ei voi tietää miten oma mieli siihen reagoi.