jo liki vuoden raittius takan ja tosa tiistaina jotenkin tuli mentyä alkoon kun on samasa kuin ruokakauppa,no kun pääsin kotia niin korkki auki,mutta ennekuin kerkesin ottaa yhtään niin joku tuli,tiedä sitten mikä mutta kaadoin viinan pois.eipä viiti pilata raittiutta kun hyväsä alussa,ennen olisin takuu varmasti vetäny pään täyteen
meinas lipsahtaa
mike
11683
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
hienoa! älä anna pirulle pikkusormea!!!
Noin helposti se voi lipsahtaa.............."niin joku tuli".Voisitko palautta mieleen sen jonkun.Kuvailla sitä tunnetta,mitä ajattelit ennen ku tajusit mitä olit tekemässä.Vai onkohan aivot lukossa/lakossa?Olen kuullut juttuja kun joku on seisonut alkon jonossa ja vasta siinä heränyt ja peräytynyt.
Ensinnäkin onnittelut mikelle ja terveiset Pirkanmaalta. Olen hiihtolomailemassa ja siksi en ole vieraillut vähään aikaan palstalla. Mutta miken kokemus sai minut tarttumaan kynään, koska hän veti aiheen esiin, josta olen paljon käynyt "luennoimassa".
Kun tarkastelee retkahduksen, repsahduksen mekanismia, se ei olekaan niin ihmeellinen, miltä päältäpäin saattaisi näyttää. Ulkopuolisesta saattaa tuntua käsittämättömältä, että alkoholisti, joka on ollut raittiina kuukausia kenties vuosiakin, saattaa yhtäkkiä heittää kaiken raittiina saavuttamansa yli laidan ja ryhtyy hukuttamaan itseään alkoholilla.
Syy tähän on kuitenkin hyvin yksinkertainen. Ihmiset sanovat helposti, että alkoholisteissa on jotain erikoista: he näyttävät voivan hyvin ja kuitenkin milloin tahansa saattavat palata entisiin tapoihinsa. Heistä ei koskaan voi olla varma. Ylläoleva ei pidä paikkaansa!
-Alkoholisti on sairas henkilö, joka toipumisohjelman avulla alkaa voida hyvin. Toisin sanoen alkoholismisairaus on saatu pysäytettyä. Tämän jälkeen hän ei ole yhtään enempää ennalta arvaamaton kuin esimerkiksi DIABETESTÄ sairastavakaan. Haluan siis tehdä kaikille selväksi, että alkoholistit ovat tavallisia ihmisolentoja. Kun käsitämme ylläolevan, voimme välttää älykkäästi kaikki retkahtamisvaarat.
Sekä ammatti- että maallikkopiireissä on tendenssinä leimata kaikki se, mitä alkoholisti tekee, alkoholistiseksi käyttäytymiseksi. Totuus on usein kuitenkin toinen: alkoholistiseksi piirteeksi väitetyt ominaisuudet ovat ns. normaalien ihmisten piirteitä. Tunne-elämän ja hengellisen elämän ongelmat luokitellaan alkoholismin oireiksi pelkästään sen vuoksi, että alkoholisteilla niitä on, vaikka samoja ongelmia esiintyy ns. normaaleillakin ihmisillä. Itse asiassa ne ovat ihmisyyden ongelmia!
MONIMUTKAINEN MYSTEERIO
Tietenkin alkoholisteilla on taipumus pitää itseään erilaisina ja erikoisina, joilla on ainutkertaiset taipumukset ja reaktiot. Monet psykiatrit, lääkärit ja terapeutit vievät saman ajatuksen äärimmilleen alkoholistien analysoinnissa ja hoidossa. Joskus he tekevät monimutkaisen mysteerion tilanteesta, joka on tavattu ihmisillä, joivatpa he alkoholia tai maitoa.
- Selvää on, että alkoholismi kuten kaikki muutkin sairaudet ilmenevät ko. sairaudelle ominaisella tavalla.
- Alkoholismissa on monia erityispiirteitä, mitkä poikkeavat muista sairauksista. Samalla kertaa monet oireet ja alkoholistin käyttäytyminen ovat lähes tai täysin samanlaisia kuin muissa sairauksissa.
OHJEET JA RESEPTI
Retkahdus merkitsee taudin akuuttia uusiutumista!
Se on taudin uusiutuminen sen jälkeen, kun alkoholisti on lopettanut juomisen ja aloittanut toipumisohjelman parissa työskentelyn.
Retkahdukset sattuvat tavallisesti alkoholistin toipumisohjelman alkuaikoihin, jolloin tämä ei ole ennättänyt oppia tarpeeksi "tekniikkaa" eikä toipumisohjelma ole ehtinyt antaa hänelle tukevaa maaperää, millä seistä!
Mutta retkahduksia saattaa sattua senkin jälkeen, kun alkoholisti on ollut "ohjelmassa" useita kuukausia tai jopa vuosia. Ennen kaikkea pitkän raittiuden katkaiseva käyttäytyminen on samanlaista kuin muidenkin sairauksien normaaleilla uhreilla.
Kukaan ei hätkähdä sitä tosiasiaa, että sairauden uusiutuminen ei ole harvinaista tuberkuloosista toipuneelle. Mutta hätkähdyttävää ovat tosiasiat: syyt sairauden uusitumiseen ovat samat kuin mitkä johtavat alkoholistin raittiuden katkeamiseen! Näin se tapahtuu:
- Kun tuberkuloosipotilas on riittävästi toipunut päästäkseen parantolasta kotiin, lääkäri antaa tarkat ohjeet siitä, miten potilaan on meneteltävä kotiin päästyään:
- Hänen tulee noudattaa monia yksityiskohtaisia ohjeita ja neuvoja.
- Useiden kuukausien ehkäpä vuosien ajan potilas noudattaa neuvoja, mutta kun hänen voimansa palaavat, hän tuntee itsensä parantuneeksi ja tulee huolimattomaksi.
- Vähäiset poikkeamat hoito-ohjeista eivät näytä vaikuttavan mitään ja kohta poikkeamat kasvavat, kunnes potilas sairastuu uudelleen. Sama tragedia voidaan paikallistaa sydäninfarktipotilailla - infarktin jälkeen potilaalle määrätään tarkat hoito-ohjeet. Pelästyneenä potilas luonnollisesti seuraa ohjeita tunnollisesti pitkän aikaa. Lopulta tulee kuitenkin se päivä, jolloin hän alkaa laiminlyödä hoito-ohjeita kohtalokkain seurauksin.
- Sekä sydän- että tuberkuloosipotilaan tapauksessa sairauden uusiutumista edelsi väärä ajattelutapa: kummassakin tapauksessa potilas JÄRKEILI ITSENSÄ ULOS SAIRAUTEENSA LIITTYVÄSTÄ VAARASTA. Hän tahallaan unohti TOSIASIAT, jotka liittyivät hänen sairauteensa. Hänestä tuli ITSEVARMA ja hän päätti olla noudattamatta annettuja ohjeita. Juuri tämä tapahtuu raittiille alkoholistille: HÄN JÄTTÄÄ NOUDATTAMATTA ANNETTUJA HOITO-OHJEITA. Ilmeisesti hän päättää ottaa ryypyn jo jonkin aikaa ennen kuin hän tekee sen. HÄN ALKAA AJATELLA VÄÄRIN ENNEN KUIN HÄN LÄHTEE SIVURAITEELLE, MIKÄ JOHTAA RETKAHTAMISEEN.
- Ei ole mitään järkeä syyttää alkoholistista käyttäytymistä yhtä vähän kuin toisen sydänkohtauksen saanutta "sydänsairauskäyttäytymisestä".
- Alkoholistin retkahdus ei ole oire psykoottisesta tilasta. Siinä ei ole mitään merkillistä lainkaan.
- Potilas EI YKSINKERTAISESTI NOUDATTANUT ANNETTUJA OHJEITA!
- Alkoholistille AA tarjoaa ohjeet, joilla on myönteinen, vahvistava vaikutus tunne-elämään, mikä on alkoholistille tärkeää.
- Alkoholisti, joka oppii jonkin verran AA-tekniikkaa, mutta hylkää toipumisohjelman, väsyy helposti noudattamaan tekniikkaa - ei siksi, että on alkoholisti, vaan siksi, että on ihmisolento!
- Säännöt ja määräykset ärsyttävät melkein ketä tahansa, koska ne ovat estäviä, kieltäviä ja negatiivisia. AA:n toipumisohjelma on päinvastoin myönteinen ja vahvistaa alkoholistin tunne-elämää sekä herättää halun seurata ohjeita vapaaehtoisesti.
- Joka tapauksessa alkoholistin psyyke ei ole niin poikkeava kuin eräät yrittävät väittää. Sairaudella on kylläkin tiettyjä fyysisiä eroja ja alkoholistilla on tietyn tyyppisiä ongelmia. Mutta monissa tapauksissa ei ole järkeä puhua enempää alkoholistisesta mielestä kuin että puhuttaisiin sydänpotilasmielestä tai tuberkuloosimielestä.
Luulen, että voimme auttaa alkoholistia paremmin, jos ensiksi havaitsemme, että alkoholisti on ensisijaisesti ihmisolento, jolla on tavallinen ihmisluonne.
Pirkanmaalla, maaliskuussa 2005, teidän silkworth
kiitos tietoiskusta! Allekirjoitan sen täysin. Oma ymmärrykseni on, että
- juomisen lopettaminen on erittäin helppoa, minäkin olen tehnyt sen kymmeniä ellei peräti satoja kertoja
- raittiina oleminen on erittäin helppoa, sen kun on ottamatta sitä ensimmäistä huikkaa
- raittiina olemisen haluaminen, so. eläminen niin että ei tarvitse mitään päihteitä, on se varsinainen haaste.
Retkahdukset eivät "tapahdu", retkahdus on prosessi, joka on alkanut jo paljon ennen kuin korkki narahtaa.
Omalla raittiudellani kuusi ensimmäistä viikkoa olivat vaikeita retkahduksen pelon takia. Olin tottunut siihen, että viimeistään kolmantena kuivana päivänä juomishimo iskee, ja odotin koko ajan sen hyökkäävän. Sitten kuulin kansainvälisessä AA-ryhmässä viisauden, joka poisti pelon: niin kauan kuin elän AA-ohjelman mukaisesti eli olen luovuttanut tahtoni ja elämäni itseäni korkeammalle voimalle, minun ei tarvitse pelätä retkahtamista. Minun tehtäväni on siis vain pitää huolta siitä, että elän ohjelmamme mukaisesti päivä kerrallaan.
Nyt reilun kahden vuoden jälkeen uskallan sanoa, että mistään tässä elämäntavassa ei ole tarvinnut kieltäytyä. Tämä on ollut äärettömän hauskaa ja antoisaa. Vaikeitakin aikoja on ollut, kun on pitänyt kohdata niitä asioita mitä elämä itse kullekin tuo tullessaan (rahavaikeuksia, perheriitoja...), mutta ne ovat osa kaikkien elämää.
AA-kirjallisuudessakin on kohta, jossa sanotaan että "emme ole synkkää joukkoa". Tietysti synkkiäkin kuivilla kärvistelijöitä aina silloin tällöin näkee, mutta yleisesti ottaen raittiina oleminen on kyllä paljon muuta kuin kuivistelemista! :-)
Sinänsä mielenkiintoinen kirjoitus.Ja olen samaa meltä,normaali ihmisiä nuo alkoholistit näyttävät olevan.
Mutta.Minua tuo "retkahdus" tai "repsahdus" sana aina suorastaan vit**aa.
Tarvitseeko ko. tapahtumaa edes analysoida sen tarkemmin.Kyseessähän on tapahtuma,jossa tavoitellaan lyhytaikaista miellyttävää kokemusta,makua,tunnetta.Siis kaikkea mitä nyt nautintoaineilla tavoitellaan.Ja lyhytaikaisten halujen perässä juokseminen on inhimmillistä.Miksi se pitää mystifioida joillain repsahduksilla tai retkahduksilla?-ilmeisesti siksi,että alkoholistisella henkilöllä seurannaisvaikutukset voivat olla kovat.Mutta seurannaisvaikutuksista puhuttaessahan tilanne koetaan aina ikäänkuin jälkiviisaana etukäteen "tästä ei seuraa hyvää,vaikka se tekee hyvää,tiedän miten tässä käy"-tyyliin.Mielestäni tuokaan ei ole inhimmillistä.Näen vain meidät ihmiset omissa pienissä ympyröissään toteuttamassa niitä asioita jotka sattuvat pieniin päihimme(on joillain isojakin) pälkähtämään eri halujen ja viettien seurauksena.En niinkään pitkän tähtäimen suunnitelmaa toteuttavina robotteina.
Eli odottaako alkoholisti itseltään/odotetaanko alkoholisteilta yli-inhimmillisyyttä?
Onko jatkuvassa yli-inhimmillisyyden tarpeessa eläminen elämää?Elämisen arvoista?Voiko olla joku taho,mikä voi oikeutetusti tuomita jatkuvassa lyhytaikaisesta nautinnosta lyhytaikaiseen nautintoon liihottavan elämän?
Mielestäni ei voi.Ja siten vihani "repsahdus" sanaa kohtaan on oikeutettu,mikäli sivullinen SEN sanan ottaa käyttöön toisesta ihmisestä puhuessaan.
kukin taaplaa tavallaan. Jos joku ikään kuin lähtökohtaisesti salliikin itselleen retkahdukset niin ei minulla ole siihen mitään sanottavaa. Ymmärsin kuitenkin alkuperäisen viestin niin, että kirjoittajalle retkahdus olisi ollut iso asia ja siksi on upeaa, että hän selvisi juomatta.
Retkahduksen dynamiikka on asia, jota on tutkittu ja jonka on todettu noudattavan kutakuinkin samaa kaavaa kaikkien kohdalla. Relapsin käsite kuuluu riippuvuusongelman keskeiseen käsitteistöön, eli mistään sen mystisemmästä asiasta ei ole kysymys.
Omalla kohdallani retkahdusten "salliminen" ei ole mahdollista siitä yksinkertaisesti syystä, että mahdollisesti jo seuraava juomaputki voisi tarkoittaa hengenlähtöä. Täällä keskustelupalstalla en tarkemmin halua selvittää miten ja miksi, riittää kun itse muistan.
No en minä tässä tuomiota pelännytkään.Ei asia sinänsä minua koskekaan.Aihe 'retkahdus' on vain niin mielenkiintoinen.Yksi monista mielenkiintoisista ilmiöistä elämässä.
Oikeastaan pointtini oli sanan retkahdus käsitteleminen,ja eri asioiden suhteuttaminen koko elämään.
Eli siis en vain ymmärrä lyhyellä jänteellä ajateltuna,miten itselle mahdollisesti nautintoa tuottavaa asiaa voidaan pitää minään retkahduksena,mikäli se tuottaa sitä nautintoa.
Siis toki käsitän esimerkiksi sinun tapauksen,että parempi olla ottamatta(mikäli halu jatkaa elämää löytyy) sitä yhtä,mikäli on henki vaarassa.
Olen ollut ristiretkellä tuon "retkahdus" probleemin maailmassa jo pitkään,vuosikausia.Mikä määrittää retkahduksen?-jotkut korkeammat arvotko?Ihmisen itse asettamatko,vai julkisen mielipiteen?
Vai onko oikeastaan kyse itsevalheesta,jolla pidetään pitkäntähtäimen suunnitelmaa(esim alkoholistilla terveys) yllä,antaen sille kenties nautintoa/hallaa tekevälle tekijälle demonisoitu retkahdus nimi?
No,tää on niin teoreettista höpinää,ja ihmisten elämän arvot niin erilaisia.....
Humoristisesti voisi todeta ortodoksinkin syövän lihaa,mutta pääsiäisen alla syödessään lihaa hän "retkahtaa",vaikka mikään ei oikeasti ole muuttnut.Hän on syönyt ihan sitä samaa mitä ennenkin,saavuttaaksen saman tyydytksen,jonka hän saavuttaa muutoinkin syödessään...
Eihän niissä mitään vikaa olisikaan jos olisi koko ajan hauskaa ja retkahdus kestäisi vaikkapa yhden päivän.
Mutta minä ainakin tarkoitan retkahduksella pitkän raittiin kauden jälkeen juomista ja ainakaan minun kohdallani ei ole kyse yhdestä vaivaisesta päivästä vaan n kahdesta viikosta ja hauskaa hetkeä siinä juurikaan ei ole.
Takaraivossa nousuhumalan aikana takoo koko ajan ajatus miten tästä pääsisi eroon jälleen kerran, vitutukseen otetaan vähän lisää ja tulee antaa mennä -meininki.Hirvittävä huoli, jos viinat loppuu kesken, kuka hakee lisää, loppuuko rahat, mitä sitten... pakko vetää nuppi niin täyteen kuin mahdollista, ettei tarvitse ajatella.
Jos tarkkana on itsensä kanssa ja muistelee juitsuja, jotka ovat edeltäneet useimpia retkahduksia, niin huomaa joitakin säännönmukaisuuksia ja mahdolliseen retkahdukseen voi puuttua jo ennen Alkon kassaakin.
PS en varmaankaan olisi pystynyt samaan, kuin keskustelun aloittaja. Huh huh.
olen vilpittömän iloinen puolestasi!
Onnea!:-)
nostan todella hattua! itse en pystyisi moiseen ainakaan täl hetkel.