Unhon valkealla savella peitän mennyttä miestä.
Et liene kuollut, muistoja peitän.
Sinun haalea varjosi peittyvi kuin muistot sinne.
Unohdusta tehdessä ei tarvita toista.
En kysele, en mieti.
Unho peittelee valkealla vaipalla sinut.
Älä tule tähän.
Unohtamiseen ei tarvita kyselyitä
eikä paikallaoloa.
On parasta, että olet vain hiljaa.
Liekö vaikea ties?
En kysy sinulta, itseltäni kysyn.
Yksinäiset ajatuksetko minulla lie?
Toinen unohdukseen tuleva saa osallistua,
minulle tuntematon.
Aika on tehnyt tehtävänsä.
Se murtaa voimakkaana läpi,
halusi tai ei. Tasoittaa ja peittää.
Ymmärrys. Sitä se kasvattaa.
Et liene kuollut, muistoja peitän.
Sinun haalea varjosi peittyvi kuin muistot sinne.
Unohdusta tehdessä ei tarvita toista.
En kysele, en mieti.
Unho peittelee valkealla vaipalla sinut.
Älä tule tähän.
Unohtamiseen ei tarvita kyselyitä
eikä paikallaoloa.
On parasta, että olet vain hiljaa.
Liekö vaikea ties?
En kysy sinulta, itseltäni kysyn.
Yksinäiset ajatuksetko minulla lie?
Toinen unohdukseen tuleva saa osallistua,
minulle tuntematon.
Aika on tehnyt tehtävänsä.
Se murtaa voimakkaana läpi,
halusi tai ei. Tasoittaa ja peittää.
Ymmärrys. Sitä se kasvattaa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Sulla on väärä taktiikka.
Ei kirjoittamalla asia unohdu. Ymmärrys voi toki kasvaa.
Aktiivisesta unohtamisesta en paljoa tiedä.
Viina, laulu ja muut ihmiset.
Hieno! Kiitos, kun kirjoitit.
Hyvää juhannusviikkoa sulle.
Joku vaan.
Kiitos kehusta ja kommentistasi.
Terveisin, aloittaja
Aika peittää haavat. Se on totta.
Sinä se jaksat vinkua.
Tähän voisi mainiosti sanoa että kuin myös :) Joskus miettii mistä teitä ilkiöitä oikein täällä riittää. Kuitenkaan et tiedä yhtään montako vinkua aloittaja on tehnyt vaiko vain yhden :) You know.
Wow! Hieno kirjoitus noin niin kuin tyylillisestikin. Mausteena kaikuja menneiltä vuosikymmeniltä tähän päivään tuotuna. Kiitos.
Mutta en omalla kohdallani allekirjoita sitä, että aika parantaisi. Ei se paranna. Vain läpitahkoaminen, haavoja repivä, parantaa.
Et sinä tiedä aloittajan aikajanasta yhtään mitään joten anna olla niin tietäväisten sanojen jäädä pois, moukkamaista olla tietävinään kun ei kumminkaan tiedä mitään. Ja lapsellinen kiittely aivan kuin olisi itse se vastaanottaja.
mistäs sä sitten näet ketkä tänne kirjottaa?
ei ed. mutta hei, älä viitti, et sä tiedä eikä muutkaan. eikähän se missään sanonutkaan mitään näkevänsä mut älliään saa hei käyttää jos sellasta yhtään omaa, säkin siinä.
Hohhoijaa immeiset.
Kiitos kehusta ja kommentista sinulle, joka tuossa kehuit runoani tyylillisesti myös. Runossani on vaikutteita myös kansallisromantiikan ajan runoudesta, ainakin mielessä säveltä sieltä, toisaalta tosin vielä tänäkin päivänä kansallisromantiikka näkyy ja kuuluu.
Olisin voinut jättää tänne kirjoittamattakin, ei minulla ollut välttämättä mitään varsinaista pakottavaa tarvetta siihen. Mutta kun mieleeni oli noussut sanoja runolle ja muutamassa päivässä ajatus runosta kypsyi, niin tulipa kirjoitettua tänne ylös. Ainakin kolme eri linjaa tuossa runossani on, yksi on romanttinen, toinen sanoma menneille, kolmas myös sanoma muille - heille, jotka kärvistelevät tällä hetkellä piinaavissa ja ärsyttävissä yksipuolisissa tunteiden ristiriitaisuuksissa.
Terveisin, aloittaja
J. KArjalainen: Mennyt mies