Monta kertaa on tullu tätä mietittyy, miks juuri mulla irtoo hiukset päästä ja muut saa ne pitää.. no onhan meitä toki muitaki mut oma tilanne on aina musertavin, vaikka kohtalotovereita on niin loppupeleissä se ei tuskaa paljoa lohduta, jonka kaljuuntuminen aiheuttaa.
Vasta nuorena ihmisenä olen todella katkera tästä sairaudesta, jonka huono geeniperimä on mulle aiheuttanu. Tuntuu et viimeset viis vuotta mitä oon asian kanssa tapellu on ollu maanpäällinen helvetti joka on syöny uskomattoman paljon uskoa, rahaa ja henkisiä voimavaroja.
Miksi, miksi, miksi.. myös ympäristö kysyy miksi? miksi stressaat, ei siihen kuole? Mikset sä hyväksy vaan? miksi miksi miksi? Vittu ku lääketiede ei oo löytäny vielä' aukotonta keinoa hoitaa tätä asiaa, mul on kummatki lääkkeet, sekä finasteridi että minoksidiili mut neki on vaan asian siirtoo pitemmälle, viallisia geenejä ne ei korjaa.
Ohhoh joka päivä toivoo sitä ettei enää ikinä tarttis miettiä tätä asiaa, jos sais elää taas elämänsä hyvin ja keskittää kaikki voimavaransa oleelliseen niin se olis unelma.. mut ei, tää näyttää olevan kohtalo josta ei selviä ku kovalla rahalla eikä sillonkaan ihan täysin vielä, lääkehoidot kun ei kuolleita hiuksia palauta ja hiustensiirrossaki oleellista on varaosien määrä millä tilannetta korjataan.. miksi? miksi tällänen hirvittävän inhimillisen tradegian aiheuttava sairaus pitää olla olemassa? miksi? Miksi helvetissä meidän pitää kärsiä eikä me saada elää täyttä elämää kuten meidän hyvähiuksiset lajikumppanit? miksi? mitä niin pahaa me ollaan tehty et me ansaitaan näin kohtuuton, hitaasti hulluuteen hivuttava sairaus? miksi?
Miks ylipäätään elämän pitää olla niin vitun epäoikeudenmukasta? Miksi? miksi? miksi?
voi ku näihin kaikkiin löytys vielä vastaus joskus, ehkä mun kohalla on jo sillon myöhästä mut ettei toisten, eteenki nuorien tarvis enää kärsii, ite tiedän miltä tuntuu ku hiukset alkaa lähtemään 16-vuotiaana.. ehkä mun kannattaa vielä jatkaa taisteluu vaikka väsyttääki, 5 vuotta asian kanssa tapelleena ja joka ikinen päivä sitä miettineenä tiedän miten tää syö, miten tää tekee ihmisestä jotain sellasta mitä sen ei pitäs olla.
Vasta nuorena ihmisenä olen todella katkera tästä sairaudesta, jonka huono geeniperimä on mulle aiheuttanu. Tuntuu et viimeset viis vuotta mitä oon asian kanssa tapellu on ollu maanpäällinen helvetti joka on syöny uskomattoman paljon uskoa, rahaa ja henkisiä voimavaroja.
Miksi, miksi, miksi.. myös ympäristö kysyy miksi? miksi stressaat, ei siihen kuole? Mikset sä hyväksy vaan? miksi miksi miksi? Vittu ku lääketiede ei oo löytäny vielä' aukotonta keinoa hoitaa tätä asiaa, mul on kummatki lääkkeet, sekä finasteridi että minoksidiili mut neki on vaan asian siirtoo pitemmälle, viallisia geenejä ne ei korjaa.
Ohhoh joka päivä toivoo sitä ettei enää ikinä tarttis miettiä tätä asiaa, jos sais elää taas elämänsä hyvin ja keskittää kaikki voimavaransa oleelliseen niin se olis unelma.. mut ei, tää näyttää olevan kohtalo josta ei selviä ku kovalla rahalla eikä sillonkaan ihan täysin vielä, lääkehoidot kun ei kuolleita hiuksia palauta ja hiustensiirrossaki oleellista on varaosien määrä millä tilannetta korjataan.. miksi? miksi tällänen hirvittävän inhimillisen tradegian aiheuttava sairaus pitää olla olemassa? miksi? Miksi helvetissä meidän pitää kärsiä eikä me saada elää täyttä elämää kuten meidän hyvähiuksiset lajikumppanit? miksi? mitä niin pahaa me ollaan tehty et me ansaitaan näin kohtuuton, hitaasti hulluuteen hivuttava sairaus? miksi?
Miks ylipäätään elämän pitää olla niin vitun epäoikeudenmukasta? Miksi? miksi? miksi?
voi ku näihin kaikkiin löytys vielä vastaus joskus, ehkä mun kohalla on jo sillon myöhästä mut ettei toisten, eteenki nuorien tarvis enää kärsii, ite tiedän miltä tuntuu ku hiukset alkaa lähtemään 16-vuotiaana.. ehkä mun kannattaa vielä jatkaa taisteluu vaikka väsyttääki, 5 vuotta asian kanssa tapelleena ja joka ikinen päivä sitä miettineenä tiedän miten tää syö, miten tää tekee ihmisestä jotain sellasta mitä sen ei pitäs olla.
Vastaukset 21
Vanhimmat
On sulla suuret murheet. 'vilpitön' osanottoni.
Ja sulla se elämä varmaan on joo sellasta et on varaa ja sarkastisesti kompetenssia arvostella ja vähätellä muiden ihmisten todellisia huolia? Vittu mikä idiootti!
Mitä ikävää kaljussa on? Aina siisti, ei tarvii asetella hiuksiaan tuntikausia niin kuin jotkut karvapäät tekevät. Tyylikäs. Ihmetyttää tuollaiset ruikuttajat.
Ja sulle kans, mitä vittua vähättelet toisia ruikuttajiks joilla on aitoja huolia ja ahdistavia murheita? Tuskin tarviit ees mach kolmosta ku hiiva poistaa sulta hiukset päästä samalla ku saa sun aivotoiminnan täysin lakkaamaan et pitää toisia arvostella ruikuttajiksi! Pidä vittu se nahkanen munapääs ihan omana tietonas mutta älä tuu tänne vähättelemään muita joilla on todellisia ongelmia, sunlaisia ihmisiä tää maailma ei kyl kans tarvitse ollenkaan.
Se nyt on ihan helvetin paljon kiinni kasvoista ja pään muodosta miten se kalju toimii, vai sopiiko kalju todella mielestäsi hyvin kaikille näkemillesi miehille?
Kaljut miehet ovat seksikkaita, siis jos ovat sinut itsensa kanssa eivatka peittele kaljuuttaan tai muuten teesketele jotain! Jos hiukset alkavat harventua, antaa harventua, ja silla sipuli! ei ainakaan naisia asia haittaa, ainoastaan silloin, kun huomaa, etta mies asiaa peittelee.
Eli paa pystyyn ja jos ei tunnu liian hurjalta idealta, kokeile tayskaljua! itse olin aikoinaan erittain rakastunut eraaseen tayskaljuun nuorehkoon mieheen, ei se ole hiuksista kiinni!
paa pystyyn, ihan oikeasti...
Otapa iisisti, sä ihan selvästi suggeroit itseäsi, jotta tilanteesi vaikuttaisi vielä pahemmalta. Nuorena tottakai sattuu, mutta kolmekymppisenä sä olet sinut asian kanssa. Sun itsevarmuutesi ja miehisyytesi syntyy ihan muista asioista.
Neuvo! Keskitä voimavarasi johonkin muuhun, johonkin sinulle tärkeään. Yritä olla hyvä jossain, tai vaikka parissa asiassa. Se tuo itsevarmuutta, se luo jopa uuden imagosi, kun huomaat osaavasi uusia asioita ja vie ajatuksiasi vähitellen pois hiusongelmasta.
Katso vaikka itseensä luottavia kaljuja. Näyttääkö vaikka elokuvaohjaaja Markku Pölösen itsetunto heikolta, tai sen räppärin, Elastisen vai mikä lie, tai poliitikko Osmo Soininvaaran? Se olisi täysin epäuskottava, ihan pekkarinen, jos sillä olisi hiukset!
Aika on sinun puolellasi eikä sinua vastaan!
Joopa joo, että kolmekymppisenä hiukset on jo unohtunut mielestä. Kokemuksesta voin sanoa, että kalju vituttaa edelleen ihan yhtä paljon kuin kaksikymppisenä.
Kaljuuteni ei vituta, eikä koskaan ole vituttanut. Se on ongelma muille, ei minulle.
Kyllä se kalju varmasti edelleen vituttaa, mutta luulisi että kaljuuntumisen kurjuuden osaa suhteuttaa jo hiukan paremmin kuin 2-kymppisenä.
Itse aloin kaljuuntua n. 18-vuotiaana ja kyllähän se milen maahan veti ja vaikutti väkisinkin itsetuntoon. Nyt ikä alkaa lähentelemään 30v ja hiukset ovat entsitä harvemmat mutta on oppinut elämästä jo sen verran että miehen kiinnostavuus riippuu paljon muustakin kuin hiuksista. Itse olen kaljuuntumisen lisäksi vielä lyhytkin ja silti naisseuraa tuntuu löytyvän.
Alkuperäiselle kirjoittajalla vinkiksi että itsesääli ja jatkuva valitus ei ole kovin kiehtova piirre ihmisessä. Hetken jaksaa sääliä toista mutta ainainen valitus alkaa vain vituttamaan eikä johda loppujen lopuksi mihinkään. Jos hiukset lähtevät niin täytyy pärjätä ilman. Älä perusta itsetuntoasi pelkkien hiuksiesi varaan kun kerran olet paljon muutakin.
Mulla on sama juttu, hiukset alko lähtee jo siinä 17 kesäsenä, nyt oon 24. Oishan se siistiä kun ois sellane tukka kuin oli esimerkiksi Morrisonilla, mutta kun ei niin ei. Oon kans ajatellut että miksi tälläinen kaljuus juttu on olemassa, oliko kivikauden ja siitä aiemmillakin ihmisroduilla jo tälläinen vaiva ja olikohan tällä joku merkityskin vai onko tämä yksinkertaisesti joku geenivirhe joka pääsi leviämään. Se mitä ihmisyyteen tulee niin ei kyllä todellakaan ole kiinni tukasta vaan kaikesta siitä mitä teet ja vaikutat muiden elämään, olihan ne meidän isätkin kaljuja ja me kuitenkin tänne synnyttiin :)..sitä en kyllä tiedä onko tällä elämällä mitään tarkotusta noin muutenkaan mutta eletään ja nautitaan tulevasta kesästä. Tsemppiä sulle
Eiköhän kyseessä ole yksinkertaisesti perinnöllinen sairaus, joka on kehittynyt joskus ammoisina aikoina. Todennäköisesti hyvin ammoisina, koska apinoillakin kaljuuntumista esiintyy...
Toisaalta sulla alkaa olla muoti puolellas! Katselin vanhoja mainoksia 70-luvulta, niissä miehillä on hyvin paksut hiukset ja muuten ovat erittäin laihoja ja jotenkin hentoja. Nykyään mainoksissa näkee paljon miehiä, joiden hiukset on ajettu pois ja he ovat vartaloltaan huomattavasti rotevampia. Näin on muoti muuttunut. Ihan aitojakin kaljuja niissä näkee, esim. ydessä Fortumin mainoksessa. Mutta kenenkään ei tietenkään tarvitse muistuttaa mainoksia, niiden maailmankuva on ihan epätodellinen (vähintääkin!)!
Kyllähän se vituttaa että hiukset lähtee mutta kun on pakko päästä siitä yli. Itse syöny 7kk finasteridia ja en hirveesti jaksa ajatella edes tätä minun kohtaloa enää. Saan hoitoa ja ehkä 5v "lisäaikaa" ja olen siihen tyytyväinen Koetetaan nyt suomenpojat ryhdistäytyä . Hoitokeinoja on ja tulee lisää pitäkää se nyt mielessä. Ihmismieleen pystyy vaikuttamaan muuttamalla omaa ajattelua. Keskittykää siihen että saatte jonkun sorttisen mielenrauhan sit olette jo kaljuuntumisestanne niskan päällä. Älkää perkeleessä tuhlatko aikaanne asian pohdiskeluun. Olen varma että 5v päästä olen onnellinen tasapainoinen raipas ja tarmokas työssä käyvä mies hiusteni huonosta laadusta huolimatta. Ku sais nyt ekaks nämä maisterin paperit perkele.
Tekstisi olisi voinut olla minun kirjoittamani - joskus kymmenen vuotta sitten. Nyt, 27-vuotiaana, kaljuuntumiseen ja muihinkin "iän" tuomiin riesoihin suhtautuu jo vähän kevyemmin. Ei kaljuuntuminen ehkä sittenkään ole maailmanloppu.
Käytä nyt markkinoilla olevia lääkkeitä uusia odotellessa. Olisit iloinen, että hyviä lääkkeitä on kuitenkin saatavilla. Jos olisit syntynyt kymmenen vuotta aiemmin, saattaisi hiussiirto tai tupee olla kohdallasi ainoa toimiva vaihtoehto. Rog/Gef/Niz -trio toimii kuitenkin ihan hyvin, ja luultavasti sinäkin saat käyttää kampaa vielä vuosien ellei vuosikymmenien ajan. Eiköhän lopullinen ratkaisu tähän ongelmaan keksitä ihan piakkoin, maailmanlaajuisesta kiusasta kun on kuitenkin kysymys.
Star Trekit, Fifth Elementit ja muut tulevaisuutta kuvaavat jutut tosin puhuvat päinvastaista... kupolit kiiltävät ihan huolella... :o)
Tuuheampaa tulevaisuutta meille kaikille !
Vaikka toimiva hoito keksittäisiinkin, ei se tarkoita, että välttämättä kaikki miehet haluaisivat sitä käyttää (ja tuskin ainakaan alkuvaiheessa olisi monella varaakaan).
Voihan olla niinkin, että joskus tulevaisuudessa kaljut alkavat olla niin vähissä, että kaljujen arvostus tavallaan nousee. Eikä sitäkään voi tietää, miten muotisuuntaukset aina kulloinkin menee.
Eli ihan varmasti satojen vuosien päästäkin on luonnostaan kaljuja miehiä.
Itse aloin kaljuuntua 16vuoden paikkeilla. Eihän siinä muuta mutta näyttää vitun tyhmältä kun ei partakaan vielä kasva. Saatanan ihmisgeenit ottaa kyllä hiukset kiireellä, mutta naamakarvoja täytyy odotella.
Aloin joskus 18v kaljuuntua, ja nyt 21v ja ohimot paistaa! Onneks osaan peittää letin geelillä, mut esim. uimaan mennessä tai muuten laittamattomana näytän ihan vitun typerältä, kun muuten naama kuin 16 kesäsellä!. Nooh, toivottavasti päällä oleva fin/niz/minox-kuuri puree :/
...tai sitten ei.
Tiedän tuon tunteen. Viime syksy meni manatessa tätä helvetin kaljuuntumisjuttua. Piti vain siirtää ajatusta siihen, että ehkäpä nuo lääkkeet auttaa. Ainakin pysäyttää hetkeksi jos ei kasvata uusia.
Ei ollut toisaalta yllätys itselleni, että kalju tulee jossakin vaiheessa, mutta 20-kymppisenä tuntuu hieman liian aikaiselta. Harmittaa varsinkin, kun isoveljellä, joka 5 on vuotta vanhempi, ei ole samanlaista tilannetta, päin vastoin, ehkäpä tuuhein tukka mitä oon nähnyt. Ei sillä, että hänellekään sitä toivoisin, mutta ehkäpä jummarratte jujun. Mieluummin oisin ottanut semmoosen 5-10 vuotta lisäaikaa, kun työssäkäyvänä perheen(kalju)päänä voisi huoletta lapsien kera naureskella omalle nupille. Nyt on vielä pikkaisen liian aikaista.
Ja sinulle, kerron nyt. Kyseessä on todellakin ongelma, en aio sitä vähätellä. Itse kuvittelin olevani tarpeeksi rationaalinen hylätäkseni kaikkien tunteiden vaikutukset itsessäni. Luulin pystyväni asettamaan tunteet oman itseni ulkopuolelle. Luulin pystyväni surun hetkellä tarkastelemaan itseäni transsendentaalisen objektiivisesti: "miksi suren?" "Mitä syytä minulla on todella surea?" Vielä kun lisään tähän ajatuksen koko olemassaolon, eksistenssin, todellisesta merkityksettömyydestä, jolloin kannattanee olettaa minun hyväksyvän relativismin, ja samalla myös nihilismin, eli kaiken olevaisen tarkoituksettomuuden.
Sitten. Hiukset lähtee. Voihan perkules. Ja tämäkö huoli minua NYT vaivaa, kun vielä kuvittelin olevani pinnallisuuden tuolla puolen. Ehkäpä se johtui myös siitä, että olen aina ollut sopivan hyvännäköinen, en mikään karismaattinen komistus, mutta semmoinen söpön höpsö hössöttäjä. Ei ole tarvinnut huolehtia ulkonäöstä, nyt sitten tarvitsee: hiuksista. Voi jumankekka, minua ei vaivaa olevaisen turhuus, sartrelainen angsti, vaikka toisaalta postmoderni vapautumisen tunne omasta rakentuneisuudesta ja samalla sääntöjen olemattomuudesta ilahduttaa mieltäni, yksi asia vaivaa tätä ilahtuneisuuden ja angstin välimaailmaa. Kaljuuntuminen.
Nyt. Kaikille teille, jotka haukuitte ketjun aloittajaa. Kyllä, kaljuuntuminen voi olla todellinen tragedia. Voitteko TE väittää hänelle, mikä on ongelma ja mikä ei. Kuolema: sekö on kaljuuntumista pahempi? Huh, nytpä kysyn, miksi? Minua ei vaivaa kuolema, tosin en sitä innolla odotakaan. Sen sijaan, minua vaivaa kaljuuntuminen. Hmmm... En väittäisi olevani turhamainen, väittäisin olevani... Ongelman omaava.
Itse aloin kaljuuntua alle parikymppisenä.nyt olen nelikymppinen ja päälaki ei ole aivan paljas, mutta hiukset ovat hennot ja vaaleat, joten ne näyttävät ettei niitä olisikaan. Hiukseni lähtivät aluksi hiljalleen, mutta niiden lähtö oli otsalta selvästi havaittavissa koko ajan. Muutaman viime vuoden aikana loputkin päälaen hiukset ovat haalistuneet ja ohentuneet eli jos ne leikkaisi pois, ne eivät todennäköisesti kasvaisi. Olen minäkin näitä asioita miettinyt, vaikken siitä ole suurempaa ongelmaa tehnytkään.Tietenkin olisin mielelläni hiukset päässä, ehkä vähän kaljuuntuneena olisin kuitenkin parhaimman näköinen.
Vaimoni tapasin 22-vuotiaana. Hänen isällään ja veljillään on tuuheat hiukset, varsinkin appiukolla, vaikka hän on jo yli 70. Isäni on kalju, mutta setävainajallani oli paksu tukka. Hän kuoli yli 15 vuotta sitten, joten ei siitä hänelle mitään iloa ole.
Mikä kaljuuntumisessa on ongelma? Pelkäättekö, ettette pärjää ns. sinkkumarkkinoilla? Pilkataanko teitä? Vittuiluun on vastattava samalla mitalla. Kaljun voi jopa peittää tupeella, mutta mitä voi tehdä perseennäköiselle naamalle? Voisi olla, että itsekin ajattelisin samoin, jos en olisi löytänyt aikoinaan kaunista vaimoa. Nyt naimisissa olevana ja kauniin naisen aviomiehenä, monet naiset suorastaan tyrkyttäytyvät seuraani. Ravintolassa ei vaimoni tarvitse kuin mennä wc:ssä käymään, heti on joku nainen tekemässä tuttavuutta eli vientiä olisi.
En tiedä, miksi kirjoitin tämän, mutta kun tämän verran sain aikaan, en viitsi olla lähettämättä tätä eteenpäin.
Itsellä on osittain samansuuntaisia ajatuksia tästä kaljuuntumisesta.
Jokaisella lienee ristinsä kannettavana, tämä on meidän ristimme.