Olen huomannut

Kirjoitat asiaa!
Ja pahimmat ihmisttyypit ovat pesytyneet ikävä pastan hämäriin.
Anakun iloinen ihminen tulee tänne ikävöi toista, niin eikö jostain ikävä pastan syvereistä sukella joku päänsä pirulle antanu ihmispoloinen saaatanan kätyri
tule pilaamaan etsinnän ja solvaa ikävöimään tullutta ihmistä.
Ja pastan valvojat suosivat kysesiä pirulle päänsä menttäneitä kun jättävä kyseise paska poitamatta. On suorastaan sikamaista puoltaa kyseistä ihmistyppiä, jotka vain pilaavat asialliset aloitukset.
Kusipäisyys asuu näiden ihmisten sydämissä ja hellä on paatunut sydän.
He eivä usko oikeaan rakkauteen vaan katsova paska pornoa joka antaa aivan vaaran kuvan oikeasta parisuhde seksistä.

Jotkut voivat ollakin tuollaisia. Hankalaa sitten, jos ovat valtasuhteessa noihin kadehdittaviin. Surullusta ja säälittävääkin toimintaa. Korjaisivat ennemmin omat asiansa kuntoon.

Nimenomaan näin. Etenkin täällä palstalla. Kauhee mustamaalaus ja nimittely. Onneksi irtokura lähtee takinliepeistä pesemällä, eikä sen kummemmin tartu.

Samalla nämä ripulikasat poistattavat asiallisia aloituksia ja viestejä. Kerran huomasin että joku nimi oli poistatettu, koetin laittaa pyynnön koska omakin nimi oli ketjussa. Ei poistettu. Ei vaikuta kovin tasa-arvoiselta tämä moderointi.

Suomi on ainoa maa, missä ollaan kateellisia jopa sairauksista.

Palstalla on sääntö että vain trolli saa kaivata trolli kaivattujaan ja kirjoittaa kauniisti. Trolli kehuu aina vain omia kirjoituksiaan ja kyselee itseltään vihjeitä trolli kaivattuihin liittyen

Jos täällä jollain hyvä olo, hyvä itsetunto ja terve rakkaus ja arvostus itseensä trolli tulee sen tuhoaan. Tietämättä kirjoittajasta yhtään mitään. Narsistiksi tullaan haukkumaan ja itseriittoiseksi

Mä yritin hypätä junan alle 20.6.2013 jonka jälkeen netistä heti sinä iltana itkien yritin hakea apua itselleni. Löytäen silloin tämän palstan ensi kertoja.

Olin onneton vain 1 h sitten seisten junan edessä hypäten viime hetkillä pois alta ja tulin tänne apua hakemaan etten sitä tee. En kirjoittanut itsemurhasta mutta kirjoitin vaikeudesta luottaa niin ensimmäisenä päälleni hyökkäsi joku haukkumaan Tarjaksi joka taas hakee huomioo ja yrittää saada avioliitossa olevaa miestä


Mut haukuttiin niin pahoin et meinasin lähteä uusiksi heti junaradalle. Puristin myös sellaista lääkepurkkia kädessäni joka pysäyttää sydämen yliannosteltuna.

Myöhemmin kun terapiassa sain itsetuntoa takaisin ja iloisena kirjoitin siitä täällä miten pidän itsestäni.. minulle tuli joku 10 viestin verran haukkuun narsistiksi joka on itseriittoinen...

Se sattui

Niitä varmaankin tapahtuu aina aamuyöllä kun on kaljat juotu loppuun ja ärsyttää, kun minä en ole huomannut tuollaisia paljonkaan. Itse olen yleensä nukkumassa noina aikoina.

Kalojen ja muidenkin eläinten ajatukset... huvittavan näköistä kun joku kärpänen on päässyt parvekkeen lasituksen läpi sisälle, nyt yrittää päästä takaisin luontoon ottamalla vauhtia ja puskemalla päin lasia kun ei pysty ymmärtämään että miksi siitä näkee läpi mutta ei pääse?`Ampiaiset tekevät kovaa samanlaista juttua joskus.

Pitää varmaan päästää tuo Kärpänen ulos kohta, jos pörrää ja törmää aina vain uudestaan :)

Täällä, jos rakastaa ääneen ja pyyteettömästi ja jaksaa odottaa hiljalleen onko aika kypsä, täällä saa ryöpyn niskaansa. Olen ainakin itse liiankin naiivi siinä, että uskon rakkauteen ja siihen, että kun molemmilla on tahtoa, muu on järjestettävissä. Ja myös olen sitä mieltä, ettei suhteessa heti luovuteta.

Esimerkkinä naiiviudesta on, toisen pitkän parisuhteeni (9.5v). 2-3v kohdalla puolisolla alkoi keskivaikea masennus. Olihan se h-vettiä, mutta olin sitä mieltä ei toista jätetä sairastumisen takia ja tuen minkä voin. Asia helpottui ja 2 terveen vuoden jälkeen uskalsin ajatella lapsia. Ex-puoliso olisi halunnut niitä jo alussa. Toisen lapsen syntyessä riski realisoitui. Toinen sekosi täysin (mt), hassasi oman omaisuutensa lähes kokonaan, omani oli vaarassa asunnon takia ja saman aikaan avioliitossa oli haaremi itäeurooppalaisia naisia. Hän myös sai pelottavia raivareita milloin mistäkin (ei voinut ennakoida). Kivaa! Jäin totaali-yh:ksi kahden alle 3v kanssa. Elämä tuntui pitkästä aikaan todella helpolta.

Olin tietoisesti 1.5v täysin erossa miehistä, jotta en ottaisi huonoa huonon tilalle. Ja tiesin myös tarvitsevani aikaa prosessoida asiaa. Kun aloin käydä taas joissain, nykyinen löytyi suhteellisen nopeasti. Hän teki aloitteen. En lähtenyt suhteisiin/tapailuun tuon puolen vuoden aikana, jos ei tuntunut oikealta. Hänessä osui älykkyys, ja osasi pohtia asioita ja parantaa maailmaa (osaa nytkin, mutta ei häntä enää kiinnosta kun ei itse saa siitä mitään). Nyt jälkikäteen mietin, että alitajuisesti varmaa etsin vastakohtaa edelliselle suhteelle. No sen sain. Valitettavasti olen intuitiivinen tunneihminen ja en voi olla onnellinen, jos joudun elämään asialähtöisessä suhteessa ilman tunteita ja läheisyyttä ilman haaveita ja unelmia tulevasta (intuitiivinen vs. tosiasiallinen luonne). Toisen pitkän suhteen kanssa olin naiivi, ja ajattelin ettei kumppanin parisuhdekokemattomuus ole este (kyseessä oli nelikymppinen), enkä halua ihmistä tuomita sen takia. Syynsä siihen toki on.

Joskus kaikki mulle heti voi olla tuhoisa lähestymistapa, joskus pitää punnita asioita. Jos ilman harkintaa rynnii sinne tänne, voi sotku olla aikamoinen. Myös väistyvää kumppania pitää kunnioittaa ja hänelle ei saa aiheuttaa kohtuutonta tuskaa.

Kun rakastuu, se voi tapahtua myös pyyteettömästi ilman vastarakkautta. Vaikka rakkaus on yksipuolista, on silti totta (ainakin yksipuolisesti). Eikä rakastanut välttämättä luule toisenkin olevan rakastunut, vaan pelkästään toivoo niin olevan. Epävarmuus ja muu monimutkaisuus tekee sen että sitä odottaa rauhassa miten tilanne edistyy, jos edistyy.

Jos on oikeasti elänyt läpi myös vaikeita asioita, voi hyvin pieni asia olla hyvinkin merkityksellinen. Käsi kättä vasten, tai silmistä loistava ilo. Elämä on.