Kolahdit niin kovaa.
Tunteita on edelleen ja tulee olemaan
Anonyymi
57<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 57
Vanhimmat
Kuin myös kolahdit kovaa.
Minuun kolahti eräs mies aikanaan kovaa.
Samoin eräs nainen
Seurustelitteko koskaan?
Emme, ei sellaista.
Juttelitte.
Seurusteltiin
T: sivusta joku
Juttelimme.
Ei tietenkään. Ei kai tänne silloin kirjoitella. Sivusta
Milloin seurustelitte?
Unissa
Niissäkin, mutta myös oikeassa elämässä. Siitä on tosin jo vuosia.
Pari vuotta sitten.
Jos kyse oli oikein seurustelusta, on siitä kohdallani pidempi aika. Reilu pari vuotta on viime tapaamisesta.
Minulla ja hänellä on hieman vajaa kaksi vuotta viime tapaamisesta. Kaipaus pilkahtelee usein vieläkin.
Milloin tapasit, ajankohta? Kuu?
Niin hänkin. Kohta on lomat ja ei nähdä hetkeen. Ei tää silti helpota.. Mies vain pyörii mielessä.
Kolahdit kovaa mies! ❤Oli kivoja hetkiä kevään aikana. Nyt tuntuu siltä, että sinua ei enää kiinnosta. Välttelet kaikin keinoin. Ei nähdä enää koskaan, et tule lähistöllekkään. Täytyy yrittää unohtaa, muuten tulen ikävästä hulluksi.😢😀
Tuo nauru hymiö tuli vahingossa, ei pitänyt tulla tähän. Ei naurata yhtään....
Millaisia hetkiä?
Tervehdyksiä, hymyjä, jutteluhetkiä...
Mihinkä näkeminen perustunut? Sattumaan, mihin.
Oletko varattu?
Suurimmalta osalta varmaan sattumaan ehkä
En ole
Kuks kysyi ja keltä
Viimeksi?
Viikkoja😢
Mitä silloin tapahtui?
Juteltiin
Mitä. Tuollaista ei voi aina sanoa.
Tervehtiminen, hymy ja juttelu, ei noilla kuuhun mennä.
Kuukausia
Molemminpuolisesti kävi noin.
kolahtelen aika kovaa, se on normaalia kun on tämmöinen hutilus ja tohelo.
Hehe, täällä sama juttu :D
Joo, mulla on tälläne iso vesipää. Koitan aina mennä sisälle rakennuksiin ja katoksiin mutta joku osa päästä aina kolahtelee johonki nurkkiin.
Vaikka kävelis keskellä katua niin pään reuna saattaa vilpattaa toisella puolen reunaa ja kolahdella katu toloppaan.
Mun pään kanssa liikkuminen onsama ku koittais rekkaa parkkeerata posliinikauppaan, pakosti aina joku hajoaa ja kolisee.
No kylläpäs on palstalaisilla kolahdellut!
Miksi sitten et sanonut mitään, kun oli mahdollisuus?
Ja silti et valinnut mua?
Niin sinäkin kolahdit. En ymmärrä miten tähän päädyttiin.
Elämä yllättää, todella.
No niinpä tekee.
Jotenkin kummallisesti tähän päädyttiin, mutta mihin jatketaan? Mulle jäi tästä kolahduksesta sellainen vamma, ettei se helpolla parane. Näkyy melkein ulospäin, niin vaikea teeskennellä että ei tässä mitään.
Minun taas on melko helppo teeskennellä, että ei tässä mitään, teeskentelinhän melko pitkään jo noin ennen tunteiden tunnustamista, siihen oli erittäin hyvä epäitsekäs syy.
Tiedän sen mihin haluaisin jatkaa. Oikea kysymys mihin pitäisi löytää vastaus on miten.
Tule käymään tänään, jutellaan livenä.
En minä yllättäen tupsahda. Jos tulee jotain elonmerkkiä siitä suunnasta niin sitten asia on eri.
Tuu vaan ja ota vähän viintä mukaan. ;)
Aika pikaisesti tulenkin jos vaan jotain sieltä kuuluu.
Virtaako täällä nillität. Laita sitä saatanan viestiä äläkä täällä ruikuta. Itse puhalsit pelin poikki ja nyt täällä nillität.
Kunpa olisin kolahtanut yhteen naiseen noin kovaa.
Yksi mies kolahti joskus kauan sitten minuun, ei kovaa, vaan pehmeästi, mutta ihan helvetin lujasti.
Oliko se kuitenkin tämän vuoden puolella?
Taisi tulla MustelMiakin...
Myös sinä Miea kolahdit kovaa..
Eräs mies, ihana, kolahti viime syksynä, elämän tarkoitus katosi.
Olen aivan varma, että molemmilla on kolahtanut yhtä kovasti.