Jos on ajatellut toista jo vuoden päivät, jokaikinen päivä, ja hänen ajattelu tuntuu edelleen sydämen ja vatsan pohjassa, niin onko tämä jo rakkautta?
Ajattelin jo viime kesänä että varmasti kesäloman aikana tunteet hälvenee.
No ei hälvennyt ja eivät hälvene vieläkään vaikka tässä on joutunut olosuhteiden pakosta etääntymään enemmän kuin vain lomien ajaksi.
Ajattelin jo viime kesänä että varmasti kesäloman aikana tunteet hälvenee.
No ei hälvennyt ja eivät hälvene vieläkään vaikka tässä on joutunut olosuhteiden pakosta etääntymään enemmän kuin vain lomien ajaksi.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Kuulostaa rakkaudelta. 😊❤
Kirjoitat juurikin niin kuin minäkin tunnen!
Ihana kamala ihastuminen!
Nimenomaan ❣️
Meinaatko tehdä jotain asian eteen omassa tilanteessasi?
En näe häntä .
Ai et ollenkaan ikinä missään?
Koska näitte viimeksi?
Voisitko ottaa häneen viestillä yhteyttä kumminkin vai onko sekin mahdotonta?
Se on sattuman kauppaa tällä hetkellä.
Siis hänen näkeminen piti kirjoittamani.
Ei mahdotonta mutta moraali mietityttää.
Molemmat tai toinen on varattu?
Molemmat.
Juurikin se siinä mietityttää minuakin.
Kunpa ei oltais.
Ja pelkäänpä että vain itse olen liian hullaantunut . Hänellä ei varmaan aavistusta tästä tunteestani. Emme tunne toisiamme kovin hyvin.
Loppukeväällä.
Loppukevät oli myös kun olen hänet viimeksi nähnyt.
Oletko itse ajatellut jotenkin toimia asiassa ?
Kuulostaa enemmän sitkeältä ihastukselta, kuin rakkaudelta.
Niin ehkä, tai sitten rakastuminen?
Tosi sitkeä ihastuminen eikä helpota vaikka aikaa kuluu.
"voit mennä paneen ketä haluat", kaikuu korvissani...
Että unohda!
Paneminen ei liity rakkauteen välttämättä, eikös rakastelu oo rakkauden tekoja.
Kyllä sä olet nyt pahasti pihkassa johonkuhun. Ei siihen auta, kuin kohdata tunteiden kohde ja antaa palaa.
Jos olet n, niin ajattelin ihan samoin.
Ajaudutaanko vain erilleen ja jätetään meidän kortti katsomatta?
Eikös alotus ollut naiselta? Eikös jokainen päätä omasta puolestaan mitä tekee.
Missä on sanottu, että on naiselta?
Ei missään. Mutta oli naiselta. Naiselle.
Ei tuo ole rakkautta. Toisesta hullaantumista joka hyvin pitkälle perustuu omaan kuvitteluun.
Sitten kun on eletty yhdessä, nähty toisen hyvät ja huonot hetket, omat hyvät ja huonot hetket, yhteiset hyvät ja huonot hetket, kun kuvitelmia ei enää ole, siinä on todellisuus. Ja siinä toteutuu rakkaus.
Tiesitkö että kaikki ei ole mustavalkosta niinku iso osa massasta luulee ja kaikki eivät ole samanlaisia, itse ainakin katson naista ihan jo aluksi ihan omana ittenään, vijkoineen ja hyvine puolineen kelpaa, muutenkin sais olla pikkasen enemmän kärsivällisyyttä tutustua ihmiseen rauhassa ja jos toisen kans tuntuu hyvältä ja tulee juttuun niin omalla painolla, puhuu suoraan asiat oli kyse mistä tahansa niin hyvin menee, voin ihan elämänkokemuksella sanoa ja sillä kokemuksella mitä nyt on ollu huonompia kokemuksia pitkään naisista kun on sattunut kohalle enemmän niitä jotka leimaa ja stereotypisoi vaikkei edes tunne vielä ja muutenkin pitäs olla joku itse täydellisyys, myöhemmin osa nuista tajunnut että menipä helevetin hyvä mies ohi ja koittanut saada uuttaa mahista, en ole sitä antanut koska käytös oli törkeää ja ristiriitasta alusta asti. Sitten saa kuulla että selän takana levitellään valheita kun ei kestetä sitä että oli väärässä saatika edes myöntäis sitä tai kasvotusten puhuis.
Kyllä kelpaa nainen joka on oma aito ittensä kaunistelematta ei mikään nainen joka vetää roolia ja jolle pitää esittää jotain muuta ku on.
Ehkä sit rakastuminen "vaan" jos ei rakkautta...?
Entä jos on samaan taloon tullut nelisen vuotta sitten... Ja ihastumista ollut jo 3,5 vuotta, eikä hälvene vaikka ne lomakaudet on pitkät eikä muutenkaan koko ajan näe. Mitä se sitten on. Varmaan sitä mitä joku sanoi, oman pään kuvitelmia. Vaikka toisesta huokuisi sama.
Ehkäpä molemmat vain ovat ujoja, tyytyvät osaansa ja katseisiin.
Kuinka olen toivonut että tämä menisi ohi mutta syvässä tuntuu olevan.