Moni luulee, ettei vl-ympyröisä vois syrjääntyä. Kaikilla on ystäviä ja yksinäisyyttä ei koeta. Ei se näin aina mene. Meillä yksinäisillä vl-yhteisössä elo ei ole aina simppeliä. Iso rauhanyhdistyksen eteinen. Joka puolella iloista puheensorinaa ja naurua. Porukka on ilmeisen iloista ja sosiaalista. Seassa kuitenkin aina jokunen yksinäinen. He hukkuvat muiden sekaan, eikä niitä huomata. Paitsi seurapenkissä. On anonyymeja verkkarihemmoja, laukkuliisoja jne. Ne tiedetään vain ulkoisista piirteistä, muttei kukaan heitä tunne. Itsekin olin tällainen vuosia. Kuulin, että minä olin etupenkin setämies (lempinimi muutettu, ettei mua tunnistettaisi). Tällä nimellä mua oli tavattu kutsua takana päin.
Ry oli hankala paikka mulle. Salissa etuosa oli turvallisin, koska tunne suuren joukon keskellä oli pienempi. Tajuamattani kaikki takana olijat oppivat oppi tietää mut. Juttelemaan ei kuitenkaan tultu. Aloin kuuntelee seurat netistä. Syrjäydyin ja aloin kuuntelee seurat netistä. Kuvioihin tuli vähitellen alkoholi. Nettiseuroja kuuntelen yhä, mutta puiston penkkiä ja lähikauppaa pidemmälle en ole kulkenut aika kausiin. Alkoholia kuluu jo liikaakin, vaikka välillä vähättelenkin ongelmaa. Suurin ongelma on se, ettei vl:n pitäisi edes juoda. Olen alkoholisti ja omin avuin en tästä aineesta irti pääse. Ajoittaiset antabuskuuritkaan eivät ole tuottaneet tulosta. Toisaalta aika lailla sama juoda, kun sosiaaliset ympyrätkin rajoittuvat lähinnä puistonpenkin ympärille. Joidenkin mielestä en ole enää vl. Itse en aina tiedä itsekään, olenko vaiko en. Toisaalta, en valinnut kohtaloani. Voin siis periaatteessa olla uskomassa, vaikka mulla onkin tällainen pahe. Nettiseuroja kuuntelen säännöllisesti.
Ry oli hankala paikka mulle. Salissa etuosa oli turvallisin, koska tunne suuren joukon keskellä oli pienempi. Tajuamattani kaikki takana olijat oppivat oppi tietää mut. Juttelemaan ei kuitenkaan tultu. Aloin kuuntelee seurat netistä. Syrjäydyin ja aloin kuuntelee seurat netistä. Kuvioihin tuli vähitellen alkoholi. Nettiseuroja kuuntelen yhä, mutta puiston penkkiä ja lähikauppaa pidemmälle en ole kulkenut aika kausiin. Alkoholia kuluu jo liikaakin, vaikka välillä vähättelenkin ongelmaa. Suurin ongelma on se, ettei vl:n pitäisi edes juoda. Olen alkoholisti ja omin avuin en tästä aineesta irti pääse. Ajoittaiset antabuskuuritkaan eivät ole tuottaneet tulosta. Toisaalta aika lailla sama juoda, kun sosiaaliset ympyrätkin rajoittuvat lähinnä puistonpenkin ympärille. Joidenkin mielestä en ole enää vl. Itse en aina tiedä itsekään, olenko vaiko en. Toisaalta, en valinnut kohtaloani. Voin siis periaatteessa olla uskomassa, vaikka mulla onkin tällainen pahe. Nettiseuroja kuuntelen säännöllisesti.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Suomessakin on tuhansia yksinäisiä jotka vähiten luisuu alkoholismiin.
Onko lähellä turvallisia henkilöitä joiden kanssa jutella.
Kannattaa mennä lähimpään AA kerhoon sieltä monet ovat saaneet oikeata ymmärrystä ja apua.
https://www.aa.fi/
He ajoissa apua. Rukoilen puolestasi.
Onks uskiksille omia AA- kerhoja?
Vois sen viinan vaihtaa Jeesuksen vereen.
Meillä vanhoillislestadiolaisilla on parantamisen paikka siinä, että oikein tietoisesti lähestyisimme seuroissa yksinäisinä olevia. Ei riitä, jos vain itsellä on kavereita ja mukavaa, yhteinen rakkaus kehottaa tekemään toiselle hyvää. Tunnistan aloittajan kokeman tilanteen. Ketään ei torjuta pois, mutta ei lähestytäkään ja takana päin voidaan puhua hänestä. Ei aina pahaa puhuta, mutta ei kuitenkaan kukaan välitä riittävästi ryhtyäkseen todella tutustumaan yksinäiseen henkilöön.
Hae asiantuntija-apua alkoholiongelmaasi! Älä jätä uskoa, uskomisen asia on paljon suurempi asia kuin vain seurapenkissä istuminen. Älä anna ajattelemattomien ihmisten vaikuttaa niin, että hylkäät oman uskosi.
Meidän siionissa eräs yksinäinen oli ollut pitkään pois. Emme ees huomanneet, että tämä ennen hyvin vakinainen ei ole enää vuosiin käynyt. Sittemmin hän tuli pitkän tauon jälkeen seuroihin ja totesi: mikään ei ole muuttunut. Täällä saa rauhassa olla yksinäinen, eikä kukaan edes huomaa, vaikka yksinäisen paikka olisi ollut vuosia tyhjä. Eikä yksinäisen paluutakaan kukaan huomaa. Hän päätti, että jatkossa kuuntelee seurat netissä, mutta lisäsi toki perään, että voiko tämä olla edes Jumalan lasten joukko, jos yksinäisiä lampaita ei edes huomata?
Voiko tämä olla edes Jumalan lasten joukko, jos yksinäisiä lampaita ei edes huomata?
Samaa kysynny itekki omassa mielessä,Ja miten moni lienee tätä kysynny.
Lestadiuksen aikaan viinan perkele sai lähdön kun ihminen sai kuulla Jumalan Sanaa. Toivon sinullekin samanlaista kääntymystä.
Älä veli hyvä kiroile.