Otsikkopa selitti teeman. Olen äärettömän introvertti ja ujo vaikka olen yli kolmenkymmenen. Ulos meno tuntuu kuin koko maailman negatiivinen energia vaanisi päästäkseen kimppuuni. Onneksi hankin koiran, pakottaa lähtemään ulos. Parhaat vuodet piileskelin neljän seinän sisällä ja nyt on jäljellä enää toivo, ettei olisi liian myöhäistä alkaa nauttia elämästä. Hyvä päivä vain voi kääntyä hirveäksi ihan pienistäkin asioista.
Kesä ahdistaa taas
Anonyymi
11<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ihan turhaan jännität omaa yksinäisyyttä :)
Yksinäisiä oli kait joka seitsämäs. Eli vajaa miljoona suomessa. Kuulut siihen joukoon ja ole ylpeä siitä :)
juurikin näin, yksinäisiä on paljon, ja ennemmin on yksin kuin huonossa parisuhteessa sitäpaitsi niin kun tiedetään, parisuhteessakin tuntee jotkut, , olenkuulut on joilakin tosi yksinäistä sisällötöntä kurjaa elämää.
Kolmekymppisenä sinulla on aikaa vielä vaikka mihin!
Itse tajusin 27-vuotiaana, etten tule löytämään itselleni sopivaa kumppania, ehkä koskaan. Aikaa ei ole loputtomiin. Äkkiä se aika on mennyt, nyt olen jo 51-vuotias. Ei sen puoleen, ei se toinen ihminen elämää sen onnellisemmaksi tee. Joskus jopa päinvastoin. Yksinäisyys koetaan jotenkin negatiiviseksi, vaikka loppujen lopuksi mehän olemme aina yksin tietyllä tavalla. Kukaan ei koskaan pääse sinun ajatuksiisi, vain harva pääsee edes lähelle ja ymmärtää edes osan, miten ajattelet ja millainen olet.
Mä taasen yritän välttää liiallista introverttiyttä elämässäni, ja oon huomannut
etten ihan tyylipuhtaasti pysty olemaan välinpitämätön erakko, kyllä mä
löydän itseni lukemasta tarinoita ihmiskohtaloista ja historian hurjista käänteistä.
Ja mä taas tykkään kesästä, miehenä voin tiirailla hyväkroppaisia naisia
uimarannoilla ja jalkakäytävillä kulkemassa olkapäät, vatsa, sääret ja varpaat
paljaina, en mitenkään pervon ominaisuudessa naisia tiiraile, vaan estetiikan
vuoksi, jos vastaantuleva nainen miellyttää silmää. Kesällä parhainta on
se kun voi kulkea metsäpoluilla ja kaikkialla vihertää ja voi uida luonnonvesissä.
Tämän paremmin en osaa selittää kesän syvintä olemusta.
Hyvä ei ole eristäytyä tyystin ympäröivästä maailmasta, ehkä joku
saattaa kelpuuttaakin sinut seuraansa, vaikka välttelijöitä olisi liuta,
joille seurasi ei vain kelpaa, ja sinä siitä masennut, ettei kelpaa. Totta
kai se kouraisee syvältä, jos joka suunnalta tulee ''ei kiitos'' vastauksia
seuranhakupyyntöihisi. Naiset varsinkin herkästi sortuvat tuohon
''ei kiitos, ei nyt'' lausuntoon miesten seuranhakupyyntöihin. Ja myös
lehdistöllä on osuutensa tähän asiaan, kuinka kiivaasti uutisoivat
ahdisteluista ja raiskauksista, joissa mies on ollut päätekijänä ja tyttö
taikka nainen uhrina.
Niin kuin sanonta sanoo: Jokainen taaplaa tyylillään.
Samanlainen yksinäinen mitätön kesä tulossa niin kuin aina, ei jaksa enää odottaa tai toivoakkaan paremmasta niin kyllästynyt tähän yksinäisyyteen jo.
Oletko itse yrittänyt tehdä jotain sen yksinäisyyden poistamiseksi?
Olen, mutta ei tässä iässä enää mitään tapahdu, olen niin masentunutkin että en enää välitä mistään mitään vaan odotan pois lähtöä.
Jokainen päivä yhtä ja samaa vuodesta toiseen, ei mitään järkeä enää elää.
Ei kannata tutustuttaa ihmisiä toisiinsa, koska jos he menevät naimisiin ja huomaavat vihaavansa toisiaan, he tulevat syyttämään sinua ;)
Mutta joo, kyllä hymy kaunistaa, ja suoruus puheissa auttaa parisuhteisiin.
Sama juttu, yhtä helvettiä etenkin tämä kesä yksinäiselle ja naisettomalle vuodesta toiseen.
KilttiMies89
Selipaatilla seilataan vaan täkin kesä.