Niin se vain on, että voin jatkuvasti huonosti, koska suren elämääni ilman sinua. Ajattelen menneisyyttä menetettyinä vuosina, ja sitä, mitä se olisi voinut olla kanssasi. Monet tulevat vuodet tuntuvat kauheilta. Joudunko elämään nekin sinusta erillään? Tämä hetki on jatkuvaa haaveilua siitä, minkälaista onni olisi elää vierelläsi. Mitä nyt tässä tunteistani kuvaan on aivan totta. Elämäni on lähes painajaista. Älä siis ihmettele jos en jaksa olla reipas, iloinen ja tyytyväinen. Mutta tätä sinä et tajua, et ehkä koskaan. Sinua ei liikuta. M>N
Ilman sinua voin pahoin
Anonyymi
39<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 39
Vanhimmat
Komppaan sua. Tästä naisesta tuntuu ihan samalta yhden miehen suhteen. Mutta minkäs teet kun varattu on.
Onneksi en ole kenestäkään noin riippuvainen, että se vaikuttaisi mielialoihini.
Sit sä et ole koskaan ollut yksipuolisesti rakastunut.
En kai sitten. Enkä olekaan.
Täällä on myös eräästä miehestä samat ajatukset..❤
Pitää varmaan minua jotenkin outona..😢
Miksi pitäisi outona? Käytöksesi voi tunteiden vuoksi olla hämmentävää, mutta tuskin hän outona pitää.
Niin monellekin samassa tilanteessa kysymys kuuluu että onko parempi kituuttaa elämänsä ehtooseen asti ja olla yrittämättä, vai kerätä rohkeus ja selvittää. Itsehän sitä päätöksen tekee,ei kukaan muu. Tietenkin asia on monimutkaisempi jos on niin että molemmat olette varattuja tai hän on varattu.
Jää ne riidatkin ja tappelut kokematta.
Itsellä tuo sama on ollut, vaikka vuosia jo näkemättä. En usko kovin monella olevan sama tilanne.
Mistä päättelet, että noin on? Oletteko keskustelleet hänen kanssaan aiheesta? Itsellänikin samanlainen tilanne. Voin todella huonosti.
Mistä aloittaja tietää että kyseinen nainen ei välitä? Ja minkä (etu-) nimiselle naiselle menee tämä aloitus?
Kyllä minua liikuttaa, usko pois. Sinun on nyt vain koottava itsesi ja otettava selvää hänestä, ellet ole sitä vielä tehnyt. Muuten et tuosta pääse eteenpäin. Minullakin samanlaisia ajatuksia eräästä miehestä, joten tiedän tuon raastavan tunteen, kun kaipaa toista, eikä voi tehdä mitään. Lopulta on tehtävä jotain päästäkseen eteenpäin, siihen tulokseen olen tullut.
Mennyttä ei kannata surra, mutta tulevaisuuteen voit vaikuttaa. Tänään
Se kun vuodesta toiseen joka päivä yrität vaikuttaa tulevaisuuteen ja se menee aina vain huonompaan. Ei enää kannata. Se ei ole koskaan tuottanut tulosta. Pelkkää paskaa.
Suomessa ei ihminen ei voi olla onnellinen.
Niinpä niin ja ketään ei voi omistaa😃
Mä suosittelisin pohtimaan elämää ihan yleisestikin tuossa tilanteessa!
Paranna elämänlaatuasi, tutustu itseesi ja ala selvittämään asioita mitkä tekee sinut tyytyväiseksi ja onnelliseksi elämässä, toisen ihmisen/parisuhteen kautta ajateltu tuleva onnellisuus ei kanna hirveän pitkälle, koska olet jo omissa mielikuvissasi luonut asiasta itsellesi jotakin, mitä ei ehkä edes nykyisyys tai tulevaisuus kohtaisi/vastaisi laisinkaan sitä unelmaa mikä sun ajatuksissa on
Kun olet oppinut olemaan myös tyytyväinen/onnellinen itsesi kanssa ”yksin”, on paljon helpompaa myös onnistua luomaan hyvä parisuhde, jopa sen unelmien kohteen kanssa
Jotkut ne ei vain ymmärrä. Ei täällä ketään mitään parisuhteita hae vaan haluavat niistä eroon. Haluavat olla yksin täydellisen itsensä kanssa. Ei ketään kiinnosta mitkään vitun keksityt matokuurit ja huumatut pupillit.
Sitten vielä sekopäissään kuvitellaan joidenkin nauttivan siitä. Nyt järki käteen hei. Ei kukaan halua mitään sellaista oikeasti. Ei ihminen voi olla onnellinen vaikka mitä tekisi jos siinä jokin kusipää-porukka säätää vierellä toivoen vain paskaa!
Kiitos hyvästä ohjeistuksesta kaikille klo 10.18 viestin lähettäjä. Tulevan parisuhteen kannalta on äärimmäisen tärkeää opetella olemaan onnellinen myös yksin. Vain siten voi ylipäätään rakastaa itseään ja siten pyyteettömästi myös muita. Valitettavan moni ajattelee, että onnellisuus riippuu siitä puuttuvasta kumppanista. Rakkaus ja onnellisuus on meissä kaikissa, mutta se on valitettavasti jokaisen meistä itsensä löydettävä. Hyvä alku sille on löytää vaikka aluksi kolme asiaa päivittäin, joista on onnellinen, kiitollinen tai jotka saavat hyvän mielen.(Poislukien päihteet. Niiden mahdollisesti tuoma hyvä olo ei ole aitoa ja vaikutuksen jälkeinen paha olo on entistä pahempi.)
Aluksi voi olla vaikeaa löytää edes kolmea asiaa päivittäin, mutta kun sitä sinnikkäästi jatkaa, löytyy asioita yhä enemmän ja melko nopeasti oppii näkemään maailman eri tavalla. Onnellisemmalla tavalla. ❤
No minne ne vuodet hujahti, mitä teit asian eteen niiden kuluessa vai teitkö mitään,
olitko yhteydessä häneen, vaihdoitteko ajatuksia, jos ette niin miten mitään voisikaan olla. Ei kukaan luoksesi tule sillä että kirjoitat tänne jotakin.
Kaikkien eniten ihmetyttää lopun syyllistäminen, miksi laitat kaiken hänen syykseen.
Kaikkein enitenhän merkitsee oma käytöksesi ja jos se on ollut samansuuntaista niin ei tarvitse ihmetellä asiain tilaa. Pitää muistaa että kaikki lähtee aina itsestä, omasta olemisesta toista kohtaan.
Kannattaa huomioida tämä ; voihan olla että hän taas voi pahoin sinun jatkuvasta syyttämisestäsi. Tämähän ei ollut ensimmäinen kerta kun teit näin.
Ainahan kannattaa syyttää toista kaikesta, oli aihetta tai ei, tuntuuhan se varmaan kivemmalta kuin aatella rehellisesti että oisko itessäkin jotain syytä johonkin. Kukin tavallaan.
Miksi nyt mitään suret kun aikoinaan itse katkaisit yhteyden.
Mitenkäs minä sen muka katkaisin?
Sinä pystyt mihin tahansa. Sun täytyy vain luottaa itseesi.
Koitappas positiivisen kautta ja unohda syyttely.
Näin osa osoittaa välittämistään, eli ei ole kykyä empatiaan. Kaikki eivät saa positiivisuuden avulla mitään vaikka kuinka yrittää. Sinä sanot sellaiselle, että ole vain positiivinen. Joo. Tosi huolehtivaa suhtautumista. Tosielämässä jotkut ovat syyllisiä ihmisten pahoinvointiin, niin se vain on. Toinen kysymys on se, että myös kärsinyt osapuoli voi olla aiheuttanut pahoinvointia toisille ja itselleen. Mutta se ei poista muiden vastuuta omista valinnoistaan, jotka sitten heijastuvat heikoimmilla elämän edellytyksillä varustettuihin ihmisiin.
Ilkeys toista kohtaan on aina väärin, etkä sinä siinä tiedä yhtään sen kummemmin kuin me muutkaan onko aloittajalla pienintäkään syytä syyllistää kohdehenkilöä.
Aloitus kertoo myös kirjoittajan empatian puutteesta.
Vaikutat katkaralta ja syyttelijältä. Eiköhän se ole ihan oma vikasi, ei kenenkään muun syy.
Pahoinvointi on laaja käsite ja sitä voi aiheuttaa myös itse sitä ehkä huomaamattakaan.
Kas tässä ole hyvä: 🚽🗑🛍 oksennuspaikkoja tarpeeseesi.
Muista pitää ämpäri sängyn vierellä ettei tuu kauheeta sotkua.
Minä voin pahoin jo muutenkin.
Ihan konkreettisesti, ei kuvainnollisesti.
Eihän tuossa mitään syyllistetty. Siinähän aloittaja vain puhui omista tunteistaan mitä hän kokee ilman kaivattuaan. Ei siinä esim. uhkailtu ja kiristetty, että tekee itselleen jotain, jos ei saa kaivattuaan. Itelki vähän samoja olotiloja, koska tahtoisi edes tietää, että olisko juttu täysin mahdoton. Paha olo tulee siitä, kun ei saa varmuudella tietää, kun ei saa jutella toisen kanssa asiasta.
Kyllä minusta syyllistettiin koska ap sanoo että et tajua, ehkä koskaan eikä sinua liikuta. Se on kyllä selvää syyllistämistä. Parempi olisi sitten aloittajan avata suunsa ja puhua asia halki sen ihmisen kanssa eikä kirjoittaa ikävästi nettiin. Kyllä juttelemaan pääsee jos haluaa mutta monella on niin että tämä on helppo tapa, ei tarvitse nähdä yhtään vaivaa.
Minkä-nimiselle naiselle aloitus?
Piikkihän se löytyy aina kauniidenkin sanojen takaa. Kuinkas muuten.
Tuolla asenteella voi ajaa toisen pois luotaan, halutessaan voi keskustella asioista ilman turhaa dramatiikkaa ja pientä piikittelyä.