Haluaisin kuulla muiden ex-vanhoillislestadiolaisten mielipiteitä ko. uskonnosta. Itse olin vanhoillislestadiolaisen perheen lapsi. Noin 25-vuotiaana rohkenin viimein "kieltää uskoni". Minulle se on ollut täydellisen oikea valinta, vaikkei helppo valinta ollutkaan. Vahvan uskonnollisen kasvatuksen saanut joutuu kohtaamaan monenlaisia ongelmia erottuaan yhteisöstä, joka siihen asti on antanut selvät ohjeet elämän eri tilanteisiin. Uutta on jo sen asian tajuaminen, että ihminen on itse täysin vastuussa omasta elämästään -vastuuta ei voi sysätä Jumalalle tai sen varaan että "niin on tarkoitettu". Varmasti vaikeinta "uskonsa kieltäneelle" on eräänlainen arvotyhjiö, sen jälkeen kun elämä onkin omien valintojen summa. Väistämättä tuntee itsensä pettyneeksi esimerkiksi huomattuaan, että niillä elämän eväillä mitä on saanut lapsuuden kodista ei olekaan mitään käyttöä -vanhoillislestadiolaisen kasvatuksen opit kun miltei pääsääntöisesti pätevät vain yhteisön sisällä.
Tässä oli esimerkkejä niistä asioista jotka saattavat kohdata yhteisöstä lähteneen. Lähteminen ei ole helppo ratkaisu, mutta kyllä se kannatti! Voin nykyisin olla rauhassa oma itseni, tunnen itseni vapaaksi. Minun ei tarvitse pohtia turhia ja monimutkaisia uskonnollisia kysymyksiä. Minun ei tarvitse pelätä "syntiä". Kukaan ei arvostele elämääni tai tekemisiäni. Kukaan ei vahdi. En ole kenellekään tilivelvollinen. Minun ei tarvitse "kelvata" kenellekään. Saan olla sellainen kuin olen. Jos olet olemassa, Jumala, kiitos kun teit minusta vihdoin onneliisen ihmisen! Elämä on ihana lahja!
Tässä oli esimerkkejä niistä asioista jotka saattavat kohdata yhteisöstä lähteneen. Lähteminen ei ole helppo ratkaisu, mutta kyllä se kannatti! Voin nykyisin olla rauhassa oma itseni, tunnen itseni vapaaksi. Minun ei tarvitse pohtia turhia ja monimutkaisia uskonnollisia kysymyksiä. Minun ei tarvitse pelätä "syntiä". Kukaan ei arvostele elämääni tai tekemisiäni. Kukaan ei vahdi. En ole kenellekään tilivelvollinen. Minun ei tarvitse "kelvata" kenellekään. Saan olla sellainen kuin olen. Jos olet olemassa, Jumala, kiitos kun teit minusta vihdoin onneliisen ihmisen! Elämä on ihana lahja!
Vastaukset 64
Vanhimmat
Ne jotka minusta lähtevät eivät minusta olleetkaan, näinhän se Jeesus jotenkin joskus kommentoi. Uskon että olet Malena nyt onnellinen. Nyt kun olet vapaa ja onnellinen, niin kehottaisin sinua jossain vaiheessa tarkastelemaan raamattua ja samalla rukoilemaan taivaan isää että se näyttäisi sinulle oikean tien. Sillehän me emme voi mitään että kerran meidän on kuoltava ja kohdattava tosiasiat viimeistään silloin. Onnellisuus ei siinä enään auta. Onnellisuus on ihana asia mutta se ei vielä pelasta. Olen vilpittömästi iloinen jokaisesta joka on onnen kohdannut ja kokee kuinka elämä on ihana lahja. Sellaiset ihmiset loistavat ja kukoistavat ja usein näyttävät kauniimmaltakin ja viehättävimmältä ikään kuin lusteet nuokahtaneiden kaurojen keskellä.
"niillä elämän eväillä mitä on saanut lapsuuden kodista ei olekaan mitään käyttöä -vanhoillislestadiolaisen kasvatuksen opit kun miltei pääsääntöisesti pätevät vain yhteisön sisällä".
Ihminen kasvaa asenteisiin ja niitä ei muuta kuin suuri mielenjärkytys, joista esimerkkinä voi mainita meidän melkein kaikkien kokeman on rakastumisen. Onhan se rankkaa rakentaa identiteettinsä uudelleen aikuisena, sehän melkein kuin lakkaisi olemasta intiaani tai mustalainen.
Minä taas kehottaisin sinua rukoilemaan taivaan isää, että hän näyttäisi sinulle oikean tien. Täällä palstalla irvaillaan jatkuvasti sitä, miten katkeria eksät muka ovat. Tämä sinun viestisi on hyvä esimerkki todellisesta katkeruudesta.
Malenan viestistä paistaa kauas, että hän on oikean tien löytänyt. Sinulta se puuttuu.
"Oikean tien löytänyt?" Hänhän ei tunnu uskovan edes Jumalan olemassaoloon. Tietysti, ei sitä väkisellä tarvitse mihinkään uskoa, mutta...
//"Oikean tien löytänyt?" Hänhän ei tunnu uskovan edes Jumalan olemassaoloon.//
jossa kyseinen henkilö monen muun henkilön tavoin joutuu olemaan vl-herätysliikkeessä, on etäännyttänyt avaajan Jumalasta. Meni siis lapsi pesuveden mukana. Tässä nähdään, mitä vanhoillislestadiolaisuus saa aikaan.
Toivon ja uskon, että Jumala vielä ottaa avaajan omakseen.
Iloitsen keskustelijan avaajan kanssa hänen uudesta elämästään. Hänen valintansa on vaatinut suurta rohkeutta ja itsenäistä ajattelua.
Olen samaa mieltä Pekan kanssa, miten monissa uskontokunnissa heitetään lapsi pesuveden mukana. Mutta ihmisethän niitä vain pyörittävät ja tekevät yhteisöstä itsensä näköisen. Ns. vahvat ihmiset julistavat totuuttaan ja hiljaisemmat seuraavat perässä. Se on ihmisten yhteisö siinä missä muutkin yhteisöt.
Jos Jumala yleensä on olemassa ns. isähahmona, valtiaana ja lainsäätäjänä, hän ei ole määrännyt tapaa, miten me hänet kohtaamme. Hän ei ole kertonut meille oikeaa ja väärää, vaan ainoastaan me ihmiset olemme sen keksineet ollessamme matkalla johonkin päämäärään. Saadaksemme A:n, meidän on tehtävä tietyllä tavalla ja muut tavat ovat väärin jos haluamme päästä A:han. Vain ihmisillä on oikea ja väärä, vain uskonnoissa on on synti ja pelastus. Vain ns. pyhissä teksteissä kerrotaan Jumalan tahdosta, mutta nekin ovat ihmisten kirjoittamia. Heidän näkemyksiään, heidän kokemuksiaan.
Jumala voi olla myös jotakin sellaista mitä sanoilla ei voi ilmaista menettämättä Jumaluutta. Jumalan määrittely, nimeäminen ja "Hänen" toimintatapojensa kertominen tekee tästä voimasta rajatun, meistä erillisen ja pienen Jumalan.
Joidenkin mielestä ihminen on kadotukseen tuomittu, jos hän ei noudata ja ilmennä jonkin säännöstön tunnusmerkkejä. Joidenkin mielestä ihminen on aina läsnä Jumaluudessa vain yksinkertaisesti ollessaan olemassa. Jumaluudessa ei ole kysymys hylkäämisestä, kadotuksesta eikä pelastumisesta. On kysymys matkasta kauas ja jälleen matkasta takaisin. Sillä matkalla tasavertaisia ovat niin huorat, murhaajat, madonnat kuin pyhät miehetkin. Ketään ei suosita eikä ketään kirota. Kaikki ovat Pyhiä.
Ja sitten on paljon muitakin näkemyksiä. Olemme vapaita valitsemaan. Kenenkään näkemys ei ole parempi, on vain joukko erilaisia näkemyksiä.
Itse olen entinen VL. Lapsuuden uskosta poiskasvaminen ei tuottanut minkäänlaisia ongelmia. Olen erittäin hyvissä väleissä edelleen vanhempiini ja sisaruksiini. Lopetin kulkemasta seuroissa 17 vuotiaana, eikä kukaan sitä yrittänyt estää. Oikeastaan olen hyvin kiitollinen siitä, että sain kasvaa turvallisessa ympäristössä ja kristillisessä perheessä. Sain hyvän pohjan elämääni.
En ole enää VL, mutta pohjaan vahvasti arvomaailmaani edelleen kristilliseen kasvatukseen, toisen huomioonottamiseen, anteeksiantamiseen,isänmaallisuuteen ja rehellisyyteen.
Nämä kaikki olen perinyt VANHOILLISLESTADIOLAISESTA KODISTA.
Olen kiitollinen siitä, että sain kasvaa siinä ympäristössä.
Olen siis aloittajan kanssa täysin eri mieltä asiasta. Sain hyvän perinnön ja hienot arvot kannettavakseni, vaikka en VL enää olekkaan.
Kyllä hän on löytänyt oikean tien. Joka sanasta kaikuu se, kuinka vapaa hän on. Jumala taas on olemassa, jos on. Oikealla tiellä voi olla, vaikka suhde Jumalaan ei olisi uskontojen vaatimusten mukainen.
Syvällistä ja oivaltavaa ajattelua, kiitos Tanja.
Tekstissäsi on harvinaista avarakatseisuutta ja näkemyksellisyyttä, oli lämmittävää lukea sitä. Erityisesti rivit joissa pohdit jumaluuden olemusta ovat upeita.
Tekee mieli kommentoida yhtä kohtaa. Sanot:
"Kenenkään näkemys ei ole parempi, on vain joukko erilaisia näkemyksiä."
Juuri niin, näkemysten moniääninen kuoro kertoo ihmisyydestä ja ikuisuuden kaipauksesta.
"On monta uskoa päällä maan
ja toinen toistansa kiittää..." (Eino Leino)
Moniäänisyys kuuluu vapaaseen ja demokraattiseen yhteiskuntaan, rohkaiskaamme sitä ja antakaamme kaikkien kukkien kukkia. Uskontojen ja erilaisten katsomusten runsaus on rikkautta.
Mutta se ei ole yhdentekevää, miten ihmiset toimivat arjessa erilaisissa yhteisöissä ja organisaatioissa toisiaan kohtaan. Sillä, miten yhteisö kohtelee heikoimpiaan, mitataan sen eettisyys. Suvaitsevaisuus,keskinäinen kunnioitus ja vastuullisuus ovat universaaleja arvoja.
"Min verran meissä on lempeä,
sen verran meissä on iäistä,
ja sen verran meistä myös jäljelle jää,
kun päättyvi päivä tää."
Esimerkiksi tuolla Hoitokokousinfo-ketjussa ovat SRK-yhteisössä rauhassa uskovaisina eläneet ihmiset avoimesti ja uskottavasti kertoneet kokeneensa rauhanyhdistyksissä painostusta ja mielivaltaa. Puhdistusprosesseista monin tavoin kärsineiden ihmisten kokemus on aito ja kertoo hätkähdyttäviä asioita siitä mihin yhteisön ehdoton valta saattaa ikävimmillään johtaa. SRK on kuitenkin jatkuvasti väheksynyt ja vaikutusvaltaista asemaansa hyödyntäen sivuuttanut nämä tosiasiat.
Tämä on surullista eikä valitettavasti anna korkeaa kuvaa SRK:n yhteiskuntavastuullisuudesta. Se on itse osa avointa suomalaista yhteiskuntaa, jossa olemme yhdessä hyvksyneet tietyt perusperiaatteet, jotka sitovat kaikkia yhteiskunnan yksilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä.
Menneisyyden erehdysten tunnustaminen ja loukatuilta anteeksipyytäminen osoittaa aina yhteisön vahvuutta. Se on myös ainoa mahdollinen tie kestävään luottamukseen.
Paula E.
Minusta on hienoa lukea ihmisistä, joilla on riittävästi rohkeutta elää omaa elämäänsä ja tehdä omat päätöksensä. Lestadiolaisten kaltaisessa, suoranaisen väkivaltaisessa ja tukahduttavassa äärilahkossa eläminen on siihen kasvaneelle taatusti se helpoin tie. Poislähteminen ei varmasti ole ollut helppoa. Hyvä, että kaltaisesi ihmiset uskaltavat kirjoittaa tänne. Annatte varmasti rohkeutta ja toivoa voimakkaan henkisen terrorin alla kamppaileville epäileville.
Jos ymmärsin oikein, olet ottanut vastuun elämästäsi ja tajunnut, että jumalat eivät ole riittävä tapa selittää maailmaa ja tuntemattomia ilmiöitä. Mikä sai sinut alunperin epäilemään lahkon pakkosyöttämää "totuutta"?
Lämmin kiitos elämänmakuisesta viestistäsi!
Täsmälleen samoin olen itse kokenut. Juuri tuo henkilökohtainen vastuukysymys on ollut myös minulle kaikkein painavin asia, sellainen omantunnon kysymys. Se lopulta ratkaisi sen että pääsin oikealle tielle.
Vastuutaan ihminen ei voi eikä saakaan sysätä kenellekään toisella eikä millekään yhteisölle. Jokainen kysyy itseltään: kuka ja mikä minä olen, ja olenko rehellisesti ja todella tämän SRK:n tulkinnan takana. Olenko oikeasti tuota mieltä. Olenko valmis menemään mukaan tuohon.
Kyse on sellaisista elämän perusratkaisuista, joihin ihmisen identitetti nojaa. Kyse on sellaisista asioista kuten maailmankatsomus ja maailmankuva, suhde elämään ja kuolemaan, sukupuolisuuteen, naiseuteen ja mieheyteen, tietoon, tiedon hankintaan ja elämän tuntemattoman alueen kohtaamiseen.
On vaikeaa verrata mihinkään muuhun koskaan kokemaani sitä ilon ja riemun tunnetta, joka kokee kun tavoittaa oman elämänsä vapauden ja rauhan.
On aivan selvä että, jos voi tosissaan ja vakavasti asettua vanhoillislestadiolaisuuden perusdogmien kannalle, ei ole erityisen vaikeaa omaksua myös elämäntapaan liittyviä määräyksiä kuten kaikkea sitä mitä syntinä siellä pidetään ja josta tälläkin palstalla kiistellään. Kuten Antti Hyry sanoi osuvasti tämän päivän HS-haastattelussa: se on koko paketti: Ota tai jätä. Isäni on ollut vl-saarnamies kymmenet vuodet, ja käyn usein kiinnostavia keskusteluja hänen kanssaan erilaisista elämänkysymyksistä.
Kun ihminen on itse aidosti asian takana, myös yhteisön normit ovat selvät. Jopa sekin dogmi, ettei kukaan muu ihminen missään maailman kymmenistä tuhansista uskomusjärjestelmistä missään maailman kolkassa saa kohdalleen Jumalan armoa, vain nämä vl-tavalla uskovat. Itseäni tuo ajattelu ei mitenkään häiritse, näen sen osana lestadiolaisittain loogista kokonaisrakennetta, joka syvimmiltään pohjautuu herätysliikeen syntyaikojen agraariseen maailmankuvaan. (Ja henkilökohtaisesti en tunne vetoa sellaiseen taivaaseen jossa on vain SRK-lestadiolaisia.) Maailmassahan todella riittää ryhmittymiä, jotka uskovat itsellään olevan sen ainoan totuuden.
Kuten nimimerkki Lappalainen omassa viestissään totesi, kun on valinnut oman tien, kyse on oman identitettin rakentamisesta aivan pohjia myöten uudelleen. Jossain vaiheessa havaitsee mitkä arvot siitä kotikasvatuksesta osoittautuvat kestäviksi ja mitkä muut asiat maailmassa tunnistaa itselleen omiksi. Se on suuri psyykkinen rakennustyö, aikuistumis- ja erillistymisprosessi. Henkinen kasvu. Ja hyvä niin, aikuisen kasvu jatkuu. Ihminen ei ole staattinen olento.
Sitä tuntee saaneensa oman elämänsä itselleen.
Kyse ei ole omahyväisestä itsensä jotenkin muita paremmaksi tuntemisesta, ei suinkaan. Sitä haluaa kunnioittaa myös toisen tien valinneita, kuten esim. vanhoillislestadiolaisia ystäviään ja sukulaisiaan, siinä kuin muitakin eettisiä ja uskonnollisia valintoja.
Aurinkoista kevistä talvipäivää Malenalle ja muillekin keskustelijoille!
Paula E.
PS. Aiheesta on keskustelua myös täällä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000336&posting=22000000006906778
Mainitsit, että olet kieltänyt uskosi.
Toivon ja rukoilen, että et kieltänyt samalla Kristusta. Lahkoihin kuuluminen ei sinällään ketään pelasta, vain usko Jeesukseen omakohtaisena pelastajana ja vapahtajana. Vanhoillislestadiolaisissa on monia raikkaasti uudestisyntyneitä uskovia. Liike on vain suurelta osin hyljännyt Pyhän Hengen toiminnan ja johdon. Tästä johtuen se on lakihengessä ja näin omilleen ahdistava. Julistus on suurelta osin muuten Jumalan Sanan mukaista.
Älä Malena kiellä Jeesusta Kristusta sillä näin tehdessäsi et voi olla todella vapaa ja onnellinen.
Synti on syntiä ja se voi tuntua onnelta ja vapaudelta mutta se on lopulta karvasta kalkkia.
Pidä usko Jeesukseen ja etsi turvallinen seurakuntakoti, jossa voit kasvaa ja kehittyä taivaan kansalaiseksi.
Siunausta elämällesi.
Menee vähän jankutukseksi, mutta menköön: usko Jeesukseen ei pelasta ketään mistään. Syy on yksinkertainen: ei ole olemassa mitään, mistä pelastaa. Kristinuskon pelastusoppi on vain keino yhteisön hallintaan.
..tämä on vähän sellainen psykologinenkin juttu.
Jos ihminen uskoo että hän on esim. saanut syntinsä anteeksi niin hän saa jo tästä ajatuksesta sisäistä rauhaa. Tässä mielessä uskoa saattaa pelastaa esim. masennuksesta. Kenenkään ulkopuolisen ei tarvitse "hallita" minua vaan voin aivan hyvin valita tämän uskomisen itse ja olla onnellinen siitä.
Sanomasi ei eroa juurikaan äärifundametalististen äärinäkemyksien toittojista. Sinulle raja menee uskossa/ei uskomisessa?, fundamentalisteilla jossakin muussa. Loppu onkin sitä samaa, jyrkkyys, ehdottomuus ja toisen ajattelu- uskomustavan vähättely. Noinko vähän sinulla on diverisiteetin sietoa?
ei pysty todistamaan, että Jumalaa ei ole olemassa. Usko ei pysty todistamaan, että Jumala on olemassa.
Usko uskoo, että Jumala on olemassa.
Psykologiaapa hyvinkin! Ihminen mielellään pyrkii uskomaan mukaviin asioihin, vaikkapa siihen että uskomalla jumala A:han, kuolema on voitettu. Tuon sisäisen rauhan suhteen kyse on vähän samasta ilmiöstä, kuin placebo-lääkkeiden käytössä. Jos usko vahvistaa ihmistä, niin asia on hieno ja hyvä. Jos uskoa käytetään muiden kontrollointiin ja alistamiseen, asia muuttuukin sangen rumaksi.
Ei jumalten kieltämisessä mitään fundamentalistista ole. Ateistina näkemykseni on täysin selkeä - jumalia ei yksinkertaisesti ole. Asia on kirkas ja täysin selkeä.
Ei tiede myöskään pysty todistamaan, että riihitonttuja ei ole. Mutta sitähän kukaan ei vaadikaan, eikö niin? Kyllä tässä asiassa todistustaakka on kuitenkin teidän puolellanne, tehän jumalaa väitätte olevaksi.
//Kyllä tässä asiassa todistustaakka on kuitenkin teidän puolellanne, tehän jumalaa väitätte olevaksi.//
Ei ole uskonasioissa mitään todistustaakkaa. Todistustaakka on silloin, jos jokin asia on osoitettavissa toteen. Kirjoitin edellisessä kommentissani:
"Usko ei pysty todistamaan, että Jumala on olemassa.
Usko uskoo, että Jumala on olemassa."
Usko ei ole mikään todistutaakkojen asia. Usko on uskon asia. Jos Jumala on saanut vallata omalla totuudellaan ja rakkaudellaan ihmissydämen, niin silloin ihminen uskoo Raamatun sanomaan.
Usko on uskon asia.
Väität: "usko uskoo, että Jumala on olemassa". Jos edelleen väität, että olet uskossa, niin tästä loogisesti seuraa, että väität jumalan olevan olemassa. Eikö vain? Joten edelleenkin joudut perustelemaan väitteesi "jumala on olemassa".
Perustelemattahan kuka tahansa voi väittää mitä tahansa. Etsimättäkin mieleen tulevat valtakunnan virallisen ufouskovaisen, Juhan af Granin väitteet kruisailustaan ufojen kyydissä. Af Granilla ja hengenheimolaisellaan Rauni-Leena Luukkaisellahan on omien sanojensa mukaan varmaa tietoa ja jopa todistajia väitteilleen. Nämä todistajat eivät vain kuulemma voi tulla tietoineen julkisuuteen. Eikä mitään todisteitakaan ole koskaan onnistuttu esittämään. Kuulostaako tutulta, Filosofi Toropainen?
Ei tässä mikään mene sekaisin, paitsi teillä uskovaisilla. Te yritätte väittää jumalia olevaksi. Mitä tahansa asiaahan voidaan väittää todeksi, varsinkin jos samalla iloisesti unohdetaan todistamistaakka. Te uskovat pyritte kuitenkin mukauttamaan yleistä mielipidettä uskomuksiinne sopivaksi (puhun nyt uskovaisista yleensä). Näin ollen on meidän vastapuolen edustajien oikeus, ellei jopa velvollisuus, vaatia teiltä selityksiä väitteillenne. Usko, käytettynä vallan välineenä, ei todellakaan ole vain uskon asia.
Kaiken tässäkin esitetyn nojalla voin todeta jälleen kerran: jumalia ei ole. Tämä totuus ei pala tulessakaan.
Oletkohan sinä todella lukenut aiempia viestejäni? Todista sinä ensin, että seuraava väite ei ole totta: maailma syntyi, kun sotkan muna vierähti pesästä ja särkyi. Munan kuoresta tuli taivas, sisällöstä maa.
Ymmärrät varmaan, että jos otan Kalevalan ohjenuorakseni, väitettäni et pysty kumoamaan koskaan. Enkä minäkään pystyisi todistamaan väitteitäni. Ja edelleen: minut kärrättäisiin hyvin pian hoitoon, jos tiukasti väittäisin Kalevalan olevan totta. Niin että sepä siitä jumalan olemattomuuden todistamisesta.
Minä:
"Usko ei pysty todistamaan, että Jumala on olemassa.
Usko uskoo, että Jumala on olemassa."
Sinä:
"Kaiken tässäkin esitetyn nojalla voin todeta jälleen kerran: jumalia ei ole. Tämä totuus ei pala tulessakaan."
Sinä siis väität, että sinulla on TOTUUS siitä, että Jumalaa ei ole olemassa.
Todista väitteesi!
Pallopelejä olette tietysti pelanneet. Oletteko koskaan pelanneet peliä: "irtopäitä pöytä täynnä"?
Uhkaa taas mennä jankkaamiseksi.
Sinä: Usko uskoo, että Jumala on olemassa. Ja edelleen: Usko ei pysty todistamaan, että Jumala on olemassa. Ja edelleen: Kukaan ei pysty esim. tieteen vaatimalla tavalla osoittamaan toteen, että Jumala on olemassa. Ja vielä: Usko ei ole tieteen kahleissa eikä pelaa tieteen säännöillä.
Kas näin. Vaadit minua tieteen säännöin esittämään, että jumalia ei ole. Kuitenkaan et ole valmis itse samoin keinoin toteamaan, että jumalia on. Tällä samalla logiikalla voin väittää Kalevalan olevan tosi. Väitettäni et yritäkään kumota, mikä on toki uskovaiselle tyypillinen, raukkamainen tapa toimia.
Ei minulla henkilökohtaisesti ole mitään tässä asiassa mitään totuutta. Me tiedämme, että vesi on. Me tiedämme, että maa on. Me tiedämme, että kummituksia, menninkäisiä ja teidän jumalianne ei ole. Mistä me sen tiedämme? Helppoa, arvon filosofi (kyseenalaistan muuten käyttämäsi nikin. Filosofiasta väitteissäsi ei ole häivääkään) - jos jumalia olisi, niiden olemassaolosta olisi olemassa todisteita. Ne näkyisivät, ne ilmaisisivat itsensä (Raamattu ei ole oikea todiste, paitsi jääräpääuskovaisille). Ne olisivat todennettavissa mittalaitteilla, nähtävissä, käsinkosketeltavissa, haistettavissa, maistettavissa. Sama kuin ufoissa - niidenkään olemassaoloa ei voida todentaa. Se, että te uskossanne luulette jumalaa oikeaksi, ei saa sitä olevaksi sen enempää, kuin minun joka-aamuinen toiveeni miljonäärinä heräämisestä tekisi minusta miljonäärin. Ja tähän asiaan minä sentään edes teoriassa voin vaikuttaa.
En jatka tätä älyllisesti mahoa keskustelua kanssasi, ennen kuin kumoat vastaväitteeni: maailma syntyi sotkan munasta.
Et näköjään ymmärrä käsitteitä:
1) Tiede
2) Usko
3) Tieteellinen totuus
4) Uskovainen uskoo
5) Tieteellinen todistaminen
6) Todistustaakka
7) Milloin voidaan vaatia todistustaakkaa
Hyvää viikonloppua sotkanmunalle!
Kehitys kehittyy ja laitteet paranoo. Vaikka kovin dogmaattinen uskominen ei ole minusta ollenkaan viehättävää, enkä ole siis ainakaan vl, niin noista muista asioista haluaisin jotakin sanoa.
Tiede ei ole löytänyt kummituksia, ufoja, menninkäisiä eikä jumalia. Osasta on olemassa huhupuheita, joiden mukaan tiede ei uskalla tai ei voi kertoa sen hetkistä oikeaa totuutta, koska voi olla liian suuri järkytys politiikalle. Eniten pelätään taloudellista uhkaa. On siis parempi yrittää pitää kehityskin mahdollisimman staattisena tiettyjen asioiden suhteen, ettei hallintaa menetetä. Pohjimmiltaan kysymys on vallasta tietämättömiä kohtaan.
Jaarittelen nyt siksi, että haluan herättää epäilyksen paitsi omaa paikallista hallintoa, tiedettä ja talouselämää kohtaan, etenkin epäilkäämme suurvaltojen hallintoa, tiedettä ja talouselämää. Se on tärkeää siksi, että nöyrä Suomi jolkuttelee aika hyvin suurvaltojen vanavedessä ja toistaa välillä tietämättömänäkin samoja "totuuksia", mitä suurvallat julistavat.
Se mitä tiede ei ole julistanut olemassa olevaksi, ei välttämättä ole totuus. Se, mitä hallitus ei kerro ääneen, ei välttämättä kerro, ettei jotakin ole olemassa. Asioista vaietaan monista syistä. Kansalaisen tehtävä on tarkkailla ja tutkia elämää omista lähtökohdistaan käsin. Eikä uskoa kaikkea mitä sanotaan.
Menee omakin kirjoitus huti alkuperäisestä aiheesta, mutta menköön. Ei ole pakko lukea.
Onko edellisellä kirjoittajalla yhtään konkreettista esimerkkiä tälläisista maailmanlaajuisista salaliitoista?
Miten ihmeessä mikään voi pysyä pitkään salassa medialta. Maailmassa on sentään paljon toisistaan, eri valtioiden hallituksista, uskonnollisista yhteisöistä, pankeista, eri alojen teollisuudesta, armeijoista tms. tahoista riippumattomia viestimiä(eivät ole samaan aikaan ainakaan kaikista noista riippuvaisia :-). Kenen etua palvelisi esim. henkimaailman olemassolon salaamisesta, jos näyttöä olisi? Tai mihin tarvitaan kännyköitä, jos telepatiallakin voi viestiä?
Vapaa lehdistö(media) on viides valtiomahti ja kansanvallan vahtikoira, ei sylikoira.
”Vahvan uskonnollisen kasvatuksen saanut joutuu kohtaamaan monenlaisia ongelmia erottuaan yhteisöstä, joka siihen asti on antanut selvät ohjeet elämän eri tilanteisiin.”
Riippuu kasvatuksesta. Ehkä liike antaa selkeitä ohjeita tai sallii niiden antamisen foormeillaan, mutta riippuu kovasti omasta perheestä miten elämänvalintoja pohditaan, kyseenalaistetaan ja perustellaan lapsille. Minulle ei annettu vl-perheessäni selviä, suoria ohjeita. Vanhempani kasvattivat ajattelemaan itse, mistä olen edelleen kovasti kiitollinen. Meitä kaikkia lapsia kunnioitettiin yksilöinä.
”Uutta on jo sen asian tajuaminen, että ihminen on itse täysin vastuussa omasta elämästään -vastuuta ei voi sysätä Jumalalle tai sen varaan että "niin on tarkoitettu".”
Olen kokenut olevani vastuussa liikkeessä ollessanikin. Sikäli tilanne ei ole kohdaltani muuttanut mitenkään erisuuntaan. Meillä opetettiin olemaan vastuullisia. En ole pystynyt esimerkiksi kotona käyttämään uskontoa selityksenä vastuuttomuudelleni. Ja ”niin on tarkoitettu” –fraasi ei myöskään tarkoita välttämättä vastuuttomuutta, vaan fraasiahan käytetään usein tilanteissa, jossa ihminen kokee että tapahtuu jotakin, mihin hänellä ei ole vaikutusmahdollisuuksia. (esim lähiomaisen kuolema tai tuo tsunamituho).
”Varmasti vaikeinta "uskonsa kieltäneelle" on eräänlainen arvotyhjiö, sen jälkeen kun elämä onkin omien valintojen summa.”
Riippuu minkälaisten ihmisten kanssa. on tekemisissä. Voit valita seurasi niin liikkeen sisällä kuin sen ulkopuolella. Jos päässä ei paljon arvoja ja valintoja pohdita, voi valita samanlaisen seuran niin sisä- kuin ulkopuolellakin. Tai jos pohtii, hakeutuu samankaltaisten seuraan. Eikö yleensä ole paremminkin ongelmana se sosiaalisen tuen puute, jos siihen on valinnoissaan tottunut ja sitä kokee tarvitsevansa.
Ei vl-ystäväni eivät ole mitenkään arvottomia tai päämäärättömästi elämässään leijuvia. Moraalisia keskusteluja käydään paljon ja antaumuksella. Ystäviä on edelleen liikkeen sisälläkin.
”Väistämättä tuntee itsensä pettyneeksi esimerkiksi huomattuaan, että niillä elämän eväillä mitä on saanut lapsuuden kodista ei olekaan mitään käyttöä -vanhoillislestadiolaisen kasvatuksen opit kun miltei pääsääntöisesti pätevät vain yhteisön sisällä.”
Jos koti on kasvattanut tiukasti yhteisön normit sisäistäneenä ja niitä yksioikoisesti perheen arjessa tulkitaan, saattaa olla vaikea tehdä ylipäätään selkoa mikä oli lestadiolaisuutta mikä meidän omaa perhe-elämää ja vanhempien persoonallisia valintoja. En ole itse pettynyt liikkeen jätettyäni. Ne toisen huomioimisen neuvot, mitä kotonani opetettiin ovat olleet sovellettavissa työelämään, ystävyyssuhteisiin jne. Se että kasvattajina oli vl-vanhemmat eivät tee esimerkiksi käyttäytymissäännöistä huonoja.
En tiedä mihin viittaat, säännöistä, jotka pätevät vain yhteisön sisällä, jotka eivät toimi ulkopuolella. Tapakulttuuriinko viittaat? Sinänsä kristillinen arvopohja ei ole ollenkaan hassumpi arvopohja elämässä, olipa missä liikkeessä tai liikkeen ulkopuolella tahansa.
”Voin nykyisin olla rauhassa oma itseni, tunnen itseni vapaaksi. Minun ei tarvitse pohtia turhia ja monimutkaisia uskonnollisia kysymyksiä. Minun ei tarvitse pelätä "syntiä".”
Ihan mielenkiinnosta kysyn, mitä pidit sitten syntinä liikkeessä olleessasi tai mitä pidät nyt? Onko sitä? Mikä merkitys raamatulla oli liikkeen sisällä ja mikä merkitys sillä on nyt?
”Kukaan ei arvostele elämääni tai tekemisiäni. Kukaan ei vahdi. En ole kenellekään tilivelvollinen. Minun ei tarvitse "kelvata" kenellekään.”
Harmittavaisen totta silloin, jos kokee oman uskon olleen yhteisön kontrolloimaa. Tuo ns. veljen vartiointi-käytäntö ajaa valitettavan usein näihin kokemuksin. Aina joku yksittäinen naiivi hölmö (anteeksi sanavalinta, parempaakaan en keksi) kuvittelee uskon pysyvän puhtaana ja oikeana sillä, että kaikki käytännön kommervenkit ymmärretään samalla tavalla ja kaikki tekee samanlaisia arkiratkaisuja kuin itse. Harmi. Tämä on minusta monien uskonnollisten ryhmittymien ikävin puoli, niin paljon hyvää uskomisesta ja uskonnosta voi saadakin.
”Saan olla sellainen kuin olen. Jos olet olemassa, Jumala, kiitos kun teit minusta vihdoin onnellisen ihmisen!”
Onnellinen voi olla lestadiolaisenakin. Muista se, vaikka itse et ole niin kokenutkaan. Tottakai voi olla myös onneton. Olin onnellinen liikkeessä ollessani monen asian suhteen, en vähiten ihmisistä, mutta en voinut allekirjoittaa opetusta, jota liikkeessä annettiin. Siksi lähdin. Edelleen olen onnellinen. Pääsin sosiaalisesta yhdenmukaisuuden paineesta.
Onnea sinullekin, jos löysit elämäntavan, joka sopii sinulle. Sehän juuri tekee elämästä omannäköisen ja mielekkään.
Viimeisellä tuomiolla jokainen ihminen tuomitaan sen mukaan, mitä ruumiissaan tehnyt on. Se vain tuli mieleen, kun sanoit, ettei sinun tarvitse kelvata kenellekään eikä tilittää tekemisistäsi jne.
Hän kelpaa kyllä Jumalalle ja on Hänelle teoistaan tilivelvollinen, kun uskonasioista puhutaan.
Hän tarkoittaa, ettei hänen tarvitse väkisin yrittää kelvata ihmisille ja hän ei ole tilivelvollinen IHMISELLE, hän haluaa olla sitä Jumalalle.
Olet aivan oikeassa, Jumala on se viimeinen ainoa ja oikea tuomari, ihminen ei sitä päätöstä voi tehdä onko joku toinen ihminen saanut synnit anteeksi vai ei. Vain Jumala on näkevä ihmissydänmeen.
kun erosit vl-herätysliikkeestä. Jumalaa älä hylkää.
Kiitos kirjoituksestasi!
Itse olen myös eronnut vl:liikkeestä. Se ei ole helppo tehtävä. Sitä tuli punnittua kauan, mutta se helpotus, mikä tuli ratkaisun jälkeen on osoittanut että minun ei tarvitse katua päätöstäni.
En todellakaan menettänyt uskoa, vaan erosin seurakunnasta. En halua kuulua "vain me olemme oikeassa"- oppien kannattajiin.
Mutta kuten sanoin, elämä ei ole helppoa vaikean ratkaisun jälkeen. Tarkennan vain hieman, eli esimerkiksi sosiaaliset tilanteet ja sukulaisten paine tekee olon usein ahdistuneeksi. Mutta siitä pääsen varmasti jossakin vaiheessa yli. Pitää vain olla kyllin vahva ja pitää oma mielipide tärkeimpänä.
Voimia ja jaksamista sinulle!
Upea ratkaisu. Itsekin saman kohtalon kokeneena voin vakuuttaa, että lestadiolaisuus on kaukana todellisesta sydämen uskosta. Vasta nyt kun olen saanut perspektiiviä ko. lahkoon, koen olevani uskovainen oikealla tavalla. Sairasta minun mielestäni koko vanhalestadiolaisuus, uhkakuvilla ja pelottelulla yritetään pitää seurakuntaa koossa. Uskon kanssa sillä ei ole mitään tekemistä, siis todellisen uskon. ONNEA Malena, olet tehnyt viisaan päätöksen.
Olen myös lesta-perheen lapsi ja voisin sanoa tulleeni uskoon erotessani kyseisestä lahkosta.Oman kokemukseni perusteella lestat kuvittelee ettei jumalaan voi uskoa ellei kuulu lahkoon.Lestat on yleisesti ottaen sellaisia(etenkin miehet) et ne tekee viikon syntiä ja sunnuntai-iltana käyvät katumassa niitä seuroissa.lestoilla on vielä sellainen kummallinen käsitys uskosta et mitä huonompi olet niin sen parempi olet.eli olet sitä huonompi mitä enemmän teet petoksia sun muuta viikolla ja sit sen parempi mitä enemmän pyytelet niitä anteeksi seuroissa.Kun olet huonoin, olet paras.Sairasta ja taatusti vääräuskoista!
Ilmaiset asiat melko jyrkästi, mutta entisenä lestadiolaisena ja tapahtumia edelleen läheltä seuraavana olen samaa mieltä. Yhteisö toimii kokonaan miesten ehdoilla.
Päätöksenteko, siis todellinen SRK:n päätöksenteko, merkittävät yhteiskunnalliset vaikuttaja-asemat ja taloudellinen valta on miehillä. Naisille tämä sopii sillä heillä on riittämiin tekemistä perheen ja lasten hoidossa, rauhanyhdistysten pyhäkoulujen ja myyjäisten järjestelyissä sekä muussa ruohonjuuritason puuhassa. Onneksi monet nyky-lestadiolaisnaiset voivat käydä töissä ja opiskella päivähoitolain ansiosta. Naiset opiskelevat usein pitemmälle kuin miehet, mikä on muutoinkin yleistä Suomessa. Mutta Raamatulla perusteltuja valtarakenteita ei naisten pätevyys muuta.
Ja seki siinä on niin älyttömän ärsyttävää, ku ne kelvottomat pittää Raamattua elämän ja opin korkeimpana ohjeena.
Aika nokkelaa! ;-)
Olet hauska!
Vakavasti puhuen, en ole todella tarkoittanut että se että pitää Raamattua elämänohjeena, olisi huono asia sinänsä. En suinkaan. Ethän vain tahallasi ymmärrä väärin. Yritin viestittää, että silloin kun Raamttua tulkitaan niin että siitä seuraa epäoikeudenmukaisuutta ja epätasa-arvoa, tulkinnassa on tarkistamisen paikka. Ei maailmassa sovi olla vääryyden puolella, eikä varsinkaan sovi perustella eikä oikeuttaa vääryyksiä Raamatulla.
Olen pahoillani jos ilmaisin itseäni epäselvästi.
Paula E.
"Maan päällä vaeltavista olennoista ainoastaan ihminen on saanut kyvyn tajuta oikeuden suuremmaksi kuin vääryys, totuuden ikuisemmaksi kuin valhe." (Kirjailija Toivo Pekkasen 100-vuotismuistojuhlakirjasta)
Kirjoituksesi oli todella loistava.
Itse olen kans juuri irtautunut kyseessä olevasta uskosta. Elämäni on ollut vaikeaa, kun on joutunut luomaan uudet arvot edellisten tilalle.
Lapsuuden kodista saamillani elämän eväillä ei ole kyllä ollut yhtikäs mitään käyttöä, kun ne ei "epäuskoisena" enää päde.
Itsestänikin on naurettavaa aatella, että kaikki mikä on tapahtunut se on "tarkoitettu".
Muuten en olisi onnistunut irtaantuu uskosta, jos en olisi muuttanut pohjoisesta tänne Espooseen.
Täällä olen saanut aloittaa uuden elämän.
Ah, miten mukavaa onkaan, kun mua ei enää tarkkailla, mun ei tarvitse kelvata kellekään.
Itsetuntoni on parantunut huimasti, eikä enää tarvi kärsiä työpaikalla kiusaamisesta.
Voin vihdoin olla sitä, mitä oikeasti olen.
Voin toteuttaa itseään.
Lapsesta lähtien taipumuksena on ollut itsensä ehostaminen meikeillä ym.
Rytmimusakin on ollut hyvin lähellä mua.
Luojan kiitos, että saan olla nyt se, mitä oikeasti olen!
VL:ille jotka vielä kipuilette uskon ratkaisustanne, kannattaa vakavasti miettiä muuttamista isommalle paikkakunnalle, vaikka hyvin kauas muista sukulaisista.
Itselleni se tuntui alkuun hirveen vaikealta, mutta kuukauden päästä mulla oli jo paljon kavereita. Kavereiden kans pidetään kaikkee hauskaa: biletetään, käydään diskoissa ja bändien keikoilla. Luistellaan, lenkkeillään ja pelaillaan erilaisia pallopelejä.
Muulloin vain hengaillaan. Ja silloin kun ei ole tekemistä (sellaisia päiviä on mulla harvoin), katselen televisiota.
Enää en tulisi toimeen ilman televisiota!
Naurettavaa provoa. Samat kirjoittajat toistelevat itseään. Koko kirjotus on pelkkää fiktiota. Ei se noin mene käytännnössä.
En ole kyllä kirjoittanut ennen tänne.
Ehkä meitä on oikeasti useita, joilla elämä on menny näin.
Kun mulla ei oo nettiä, en voi hirveen usein kirjoitella tänne. ainoastaa sillon ku käyn kirjastos tai jollain, jolla on netti.
Ehkä ei tarvitsisikaan lähteä vl-liikkeestä pois, tarvitsee vain vaihtaa liikkeen sisällä toiseen sosiaaliryhmään?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000007143152
alkaa tulla esille sitä mistä on koitettu esim ehkäisyasiassa puhua eli että liikkeen sisälläkin on erilaisia näkemyksiä eri asioihin. Totuus on että mitä koulutetumpi ihminen on ja mitä enemmän hänellä on sydämen sivistystä ja halua ottaa selvää erilaisista asioista yhteiskunnassa, niin sitä vähemmän tuomitseva hän on. Tiukkanäkökantaiset ovat usein niitä, jotka ovat hyvin nuorena menneet naimisiin, joilla lapsuudenkoti sellainen, missä on noin kymmenen lasta ja on totuttu siihen, että vaimo on kotona ja mies töissä. Heillä ei ole aikaa itsensä sivistämiseen lukemalla kirjoja ja lehtiä, heillä ei ole aikaa seurata aikaansa, he elävät pienessä piirissä, missä ei pystytä elämään kuin ehkä hyvin tiukan arvomaailman keskellä. Tottakai koulutetuillakin on lapsia ja perhe-elämää, mutta he ovat valinneet sen, että haluavat sivistää itseään ja miettiä miten suuren perheen halauavat. He tietävät mitä tahtovat ja eivät elä toisten ihmisten käskyjen varassa. Toisilla ihmisillä tarkoitan niitä, joilla on tapana elää oman elämänsä lisäksi myös muiden elämää eli ollaan ahkeria neuvomaan ja ohjaamaan, tuomitsemaan, ym.
pyrittiin (ja pyritään?) homogenisoimaan luonnostaan heterogeenista yhteisöä.
"Palstalla esitetyistä väitteistä huolimatta vanhoillislestadiolaisten uskonkäsitys ja käsitys kysymyksissä, joista netissä keskustellaan, ei ole muuttunut.
Etelä- ja Pohjois-Suomessa uskotaan ja opetetaan samalla tavalla.
Uudenlainen ehkäisymyönteisyys, vähäinen alkoholinkäyttö, myönteisempi suhtautuminen avioeroon ja "laajempi" ymmärrys sopivan musiikin suhteen merkitsevät synnin luvallisuutta."
Jouni Lesonen, Päivämies 22.10.2003
Kerrotaan, että Mikkelin linja-autoaseman baarissa muuan kulkumies puheli että ei oo mikkää niin varmoo ku epävarma...
näin se on. elikkä suoraan sanottuna olla sivistynyt vl on olla syntinen vl. jotkin asiat eivät koskaan muutu...
noin 8-9 vuotias kun äitini hurahti uskoon. Siitä alkoi yritykset minun aivopesemiseksi. Juoksutti kaikenlaisissa uskonnollisissa piireissä, mutta onnekseni olin liian vanha aivopestäväksi.
Olisi se ollut paskajuttu syntyä johonkin kommunisti, VL tai vaikkapa muslimi perheeseen aivopestäväksi ja sitten vanhempana olisin syöttänyt samaa roskaa omille lapsilleni. Jonkun on se ketju katkastava, ettei koko jälkipolvi joudu kärsimään pakkoideologeista, vaan saavat rakentaa oman mailmankuvansa rauhassa.
Muistakaa että kaikkien teidän uskomuksenne ja arvomailmanne on syötetty teille sokerikuorrutuksen kanssa, joten se ei tuntunut teistä pakkosyötöltä.
Mä oon nnin kauan m,iettiny, että millee uskaltaisin kieltää uskopni,mutta en oo vielä uskaltanu sanoo sitä äänee.. Haluisin kyllää .. Miten sä teit sen??:D
Tarviin apua tilanteeseeni..
vaan hylkää syntinä omavanhurskaus eli sääntöjumalisuus (älä koske, älä tartu, älä maista!)
Sisimpäsi asukkaana Pyhä Henki ohjaa kyllä Sinua elämään Jumalan (ei rauhanyhdistysihmisten) tahdon mukaisesti.
Jos tämä on käytännössä vaikeaa, käy keskustelemassa ev.lut. kirkon työntekijän kanssa. Hänellä pitäisi olla tieto siitä, että Suomessa on lainvastaista painostaa ihmistä joka haluaa vaihtaa uskonkäsitystään.
Malenalle tervehdys! Täällä kans yksi ex-lesta, ja toi sun juttus olisi voinu olla just kun miun kirjoittama. Minä myös 25-veenä riuhtaisin itseni viimeinki irti, siis ihan äskettäin. Alku ihan helvetillistä, nyt helpottaa kokoaika enemmän. IHANA VAPAUS ELÄÄ OMAA ELÄMÄÄ!!!!!!!! Olis mukava vaihtaa sun kanssa enemmänkin ajatuksia...
Samasta aiheesta syntyi jokin aika sitten kiintoisa vuoropuhelu myös täällä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000336&posting=22000000006906778
terveisin Toinen onnellinen kohtalotoveri
Mua loppujen lopuks kävi ahdistamaan ihan älyttömästi kun sukuni vl:t painosti mut armeijaan vaikken halunnut. Sain C-paperit kuukauden morttijakson jälkeen kun ahdisti niin että iski paniikkikohtauksia joka päivä. VL:t jätti mut palattuani maitojunalla siviiliin. Eivät enää pitäneet yhteyksiä ja sukunikin käänsi selkäni minulle ensihaukkumisten jälkeen. Mielestäni tein kuitenkin oikein, musta pakollisen intin järjettömyys tiivistyy seuraavaan kuvaan -> http://skills.pp.fi/tyota.jpg
liittyy vl-iin herää kysymys...herää pahvi. Mielestäni tämän vl palstan täällä vois ihan kernaasti lopettaa niinkun tämä käyty keskustelu osoittaa. Kukaan ei pakolla ole pitäny uskomassa teitä eronneita jotka tässä edellä kerroitte omasta ratkaisusta. Olen saanut läheltäkin seurata näitä ex-vl:a niin ei se ole ruusuilla tanssimista eroamisen jälkeinen elämäkään. Osa elää normaalia elämää mutta osalla menee aivan överiksi. Ei se tarkoita sitä että jos erotaan uskosta niin perusarvojakaan ei tarvi säilyttää. Varoittaisin vain lukijoita että mitä ex-vl kirjottaa niin kannattaa suodattaa noita sanomisia koska ei ne pidä paikkaansa. Vl:set on tavallisia ihmisiä ja tulevat muidenkin kanssa toimeen nimimerkillä kokemusta on...
Tämähän "näköjään" on vain lestadiolaisten ongelma (sukuviha). Minulla ei ole kylläkään mitään ongelmia vaikkei ole enää vl. Samalla lailla sukulaiset on sukulaisia > ei vihaa. Tekstistä päätellen sinulla on jäänyt katkeruutta. Kerran katkera aina katkera!. Kyllä vl-kasvatus opettaa pitämään omiapuoliaan asioista, kun on useampia lapsia.
terve!
olet ajatellut asiat aivan kuin itse olisin tehnyt. upeaa, mietittyä logiikkaa. olen itse vl-perheen lapsi ja pähkäillyt aivan samoin kuin sinä. kiitos. onneks on olemassa vielä IHMISIÄ!
t.mies.
Tunnen samoin "hyvät muistot" nimimerkin kanssa, se kasvatus jonka äidiltäni sain on jotain jota ei voi sanoin kuvata. Edelleen erotan "oikean ja väärän" eli VL-kodista saatu opetus edelleen kantaa hedelmää.
Mielestäni opetus jota VL-seuroissa kuulee on ihan OK, mutta nää negatiiviset asiat jotka tähän herätysliikkeeseen liittyvät, ovat lähinnä liikkeen "johtotähtien" ajatusmaailmasta lähtöisin eivätkä mitenkään perustu Raamattuun.