Myönnän, että minua on välillä enemmän kuin närkästyttänyt Marco De Witin puheet esimerkiksi Perussuomalaisista ja en ole SKE:lle toivonut millään tapaa menestystä. Päinvastoin olen seurannut vahingoniloisena SKE:n sisäisiä ristiriitoja sillä onhan Marco De Wit onnistunut loukkaamaan tunteitani halveksimalla puoluettani. Ja itse en pidä toivottavana hänen harjoittamaansa politiikkaa. Jossakin kulkee kuitenkin raja. Nimittäin siinä miten ihmistä jonka mielipiteistä ei pidetä ja jonka mielipiteet kiukuttavat kohdellaan ympäri turuilla ja toreilla! Marco De Witin päälle syljeskellään suurella joukolla, häntä heitetään vesipulloilla ja kananmunilla ja häntä kohtaan käytetään väkivaltaa, hänen ja puolueensa omaisuutta rikotaan. Ihmisjoukko hänen ympärillään käyttäytyy kuin vesikauhuiset hyeenat! Ja mitä ihmeellisintä tällainen käytös kerää jopa tietyiltä piireiltä sympatiaa osakseen. Poliittinen väkivalta ja häirintä ihmistä kohtaan jonka mielipide ei miellytä tuntuu olevan pääasiassa vahingoniloinen aihe moninpaikoin juuri siellä suunnalla missä suurimmin julistetaan suvaitsevaisuutta erilaisuutta kohtaan.
Missä ihmeessä huutavat nyt iltapäivälehtien otsikot poliittisesta väkivallasta? Missä on nyt ihmettelyt siitä mihin pelottavaan suuntaan Suomi on menossa ja mitä huolestuttavaa maassa tapahtuu? Missä on se sama huomio minkä sai aikaiseksi Timo Soiniin ja Suldaan Said Ahmediin kohdistunut hyökkäys? Missä on edes se sama huomio ja paheksunta minkä yksi vaalivideo sai aikaiseksi? Missä on kolumnit ja vetoomukset vaalirauhan ja koskemattomuuden takaamiseksi kaikille? Myös niille joiden mielipide ei miellytä ja joka esimerkiksi vain ihan persoonana kiukuttaa. Tiedättekö niin minuakin kiukuttaa suorastaan ketuttaa! Minua kiukuttaa ilmastonmuutoksen jatkuva jokapäiväinen pakottaminen, minua kiukuttaa kuinka meille jaellaan vastuuttomia lupauksia vappusatasista, minua kiukuttaa kuinka ruokaan mitä minä tykkään syödä halutaan tietyiltä tahoilta verottaa haittaveroin mikäli heillä olisi valta, minua kiukuttaa kuinka vähän maamme vähäosaiset ja vanhukset ovat lopulta saaneet näissä vaaleissa huomiota. Ketäpä ei nykyään kiukuttaisi?
On kuitenkin olemassa sellainen asia kuin oman kiukkunsa nieleminen. Asiat riitelevät eivät ihmiset. Voimme väitellä eri keskustelupalstoilla voimme jopa kiukuspäissämme kun tunnemme itsemme loukatuiksi kirjoittaa jotakin ikävää ja katua sitä myöhemmin taikka olla katumatta. Pyytää jopa anteeksi häneltä jota kohtaan kiukustuimme ja ketä ikävin sanankääntein loukkasimme tai olla pyytämättä. Voimme olla sietämättä toista jonka mielipide on täysin omaamme päinvastainen, mutta lopulta ymmärrämme, että emme edes puheen tasolla sorru osoittamaan väkivaltaa ja minkäänsortin henkeen tai terveyteen liittyvää uhkailua toista kohtaan saati, että veisimme sen millään muotoa tekojen tasolle . Poliittinen väkivalta ja sen hyväksyminen ja sillä ilakointi on alku vain seuraavalle isommalle askeleelle. Marco De Wit tänään ehkäpä Petteri Orpo huomenna? Kuvitelkaa pieni hetki mielessänne mitä tapahtuisi maassamme niin ajatusten kuin toimienkin tasolla jos yhdenkään valtapuolueen puheenjohtajaa syljettäisiin Helsingin narikantorilla lukuisten ihmisten toimesta, häntä heiteltäisiin erilaisilla esineillä, häntä kohden käytettäisiin väkivaltaa ja häntä solvattaisiin mitä erilaisin alatyylisin ilmaisuin läpi hänen puheensa. Miettikääpä yhden hetken ajan jos kohteena olisikin esimerkkinä Li Andersson, Jussi Halla-aho tai Pekka Haavisto tai joku muu. Ihan kuka tahansa muu kuin Marco De Wit. En hyväksy poliittista väkivaltaa sen enempää Marco De Wittiä kohtaan kuin ketään edellämainituista kuin muitakaan politiikkoja kohtaan.
Suomi ei saa olla maa missä pysytään vaiti eikä ykskantaan tuomita poliittista väkivaltaa ja ryhdytä voimakkain toimin sen estämiseksi jatkossa vaikka tämä poliittinen häirintä ja väkivalta kohdistuisikin juuri häneen jonka mielipiteistä juuri sinä kiukustut. Sillä myös juuri hänellä on oikeus koskemattomuuteen ja vaalirauhaan. Muistetaan tämä sillä reilun sadan vuoden tapahtumat eivät loppujen lopuksi ole kovinkaan kaukana eikä sen ajan henki saa enää koskaan tässä maassa vähimmässäkään määrin hengittää.
Missä ihmeessä huutavat nyt iltapäivälehtien otsikot poliittisesta väkivallasta? Missä on nyt ihmettelyt siitä mihin pelottavaan suuntaan Suomi on menossa ja mitä huolestuttavaa maassa tapahtuu? Missä on se sama huomio minkä sai aikaiseksi Timo Soiniin ja Suldaan Said Ahmediin kohdistunut hyökkäys? Missä on edes se sama huomio ja paheksunta minkä yksi vaalivideo sai aikaiseksi? Missä on kolumnit ja vetoomukset vaalirauhan ja koskemattomuuden takaamiseksi kaikille? Myös niille joiden mielipide ei miellytä ja joka esimerkiksi vain ihan persoonana kiukuttaa. Tiedättekö niin minuakin kiukuttaa suorastaan ketuttaa! Minua kiukuttaa ilmastonmuutoksen jatkuva jokapäiväinen pakottaminen, minua kiukuttaa kuinka meille jaellaan vastuuttomia lupauksia vappusatasista, minua kiukuttaa kuinka ruokaan mitä minä tykkään syödä halutaan tietyiltä tahoilta verottaa haittaveroin mikäli heillä olisi valta, minua kiukuttaa kuinka vähän maamme vähäosaiset ja vanhukset ovat lopulta saaneet näissä vaaleissa huomiota. Ketäpä ei nykyään kiukuttaisi?
On kuitenkin olemassa sellainen asia kuin oman kiukkunsa nieleminen. Asiat riitelevät eivät ihmiset. Voimme väitellä eri keskustelupalstoilla voimme jopa kiukuspäissämme kun tunnemme itsemme loukatuiksi kirjoittaa jotakin ikävää ja katua sitä myöhemmin taikka olla katumatta. Pyytää jopa anteeksi häneltä jota kohtaan kiukustuimme ja ketä ikävin sanankääntein loukkasimme tai olla pyytämättä. Voimme olla sietämättä toista jonka mielipide on täysin omaamme päinvastainen, mutta lopulta ymmärrämme, että emme edes puheen tasolla sorru osoittamaan väkivaltaa ja minkäänsortin henkeen tai terveyteen liittyvää uhkailua toista kohtaan saati, että veisimme sen millään muotoa tekojen tasolle . Poliittinen väkivalta ja sen hyväksyminen ja sillä ilakointi on alku vain seuraavalle isommalle askeleelle. Marco De Wit tänään ehkäpä Petteri Orpo huomenna? Kuvitelkaa pieni hetki mielessänne mitä tapahtuisi maassamme niin ajatusten kuin toimienkin tasolla jos yhdenkään valtapuolueen puheenjohtajaa syljettäisiin Helsingin narikantorilla lukuisten ihmisten toimesta, häntä heiteltäisiin erilaisilla esineillä, häntä kohden käytettäisiin väkivaltaa ja häntä solvattaisiin mitä erilaisin alatyylisin ilmaisuin läpi hänen puheensa. Miettikääpä yhden hetken ajan jos kohteena olisikin esimerkkinä Li Andersson, Jussi Halla-aho tai Pekka Haavisto tai joku muu. Ihan kuka tahansa muu kuin Marco De Wit. En hyväksy poliittista väkivaltaa sen enempää Marco De Wittiä kohtaan kuin ketään edellämainituista kuin muitakaan politiikkoja kohtaan.
Suomi ei saa olla maa missä pysytään vaiti eikä ykskantaan tuomita poliittista väkivaltaa ja ryhdytä voimakkain toimin sen estämiseksi jatkossa vaikka tämä poliittinen häirintä ja väkivalta kohdistuisikin juuri häneen jonka mielipiteistä juuri sinä kiukustut. Sillä myös juuri hänellä on oikeus koskemattomuuteen ja vaalirauhaan. Muistetaan tämä sillä reilun sadan vuoden tapahtumat eivät loppujen lopuksi ole kovinkaan kaukana eikä sen ajan henki saa enää koskaan tässä maassa vähimmässäkään määrin hengittää.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.