Olen ollut totaalisen yksin jo yli kymmenen vuotta.
Syrjäytyminen alkoi 16-vuotiaana, kun sairastuin skitsofreniaan.
Olin vuoden sairaalassa ja nykyisin on hyvä lääkitys ja avohoito.
Sairaanhoitaja käy minua katsomassa kotona kerran viikossa.
Mutta se ei riitä. Tarvitsen myös oikeita ystäviä. Kavereita on nolla.
Onko täällä muita joilla on samoja kokemuksia?
Syrjäytyminen alkoi 16-vuotiaana, kun sairastuin skitsofreniaan.
Olin vuoden sairaalassa ja nykyisin on hyvä lääkitys ja avohoito.
Sairaanhoitaja käy minua katsomassa kotona kerran viikossa.
Mutta se ei riitä. Tarvitsen myös oikeita ystäviä. Kavereita on nolla.
Onko täällä muita joilla on samoja kokemuksia?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oikeastaan ala-asteella ollut viimeksi kavereita, eli parikymmentä vuotta totaalisen yksin. Kaikki mahdollinen epäonni osunut elämässä kohdalle monta kertaa ja kaikki mahdollinen käyty läpi. Kyllä tässä on sellainen henkinen ihmisraunio, että ei edes varmaan osaisi olla ihmisten kanssa missään tekemisissä (vaikka halua olisi). Paska kohtalo, mutta minkäs teet. On varmaan vaan ajan kysymys koska se ns. lopullinen pimahtaminen tapahtuu, jos jotain hyvää asiasta hakee, niin ainakin pääsee lataamoon ja saa apua itselleen. Se avun saaminenkin Suomessa on aikamoisen työn takana.
Se on kyllä hankalaa jos on vain yksi kaveri tai ei ketään, koska jokainen haluaa tulla nähdyksi ja kuulluksi. Päivän pelastamiseen riittää että vaihtaa vaikka pari sanaa jonkun kanssa jostain asiasta tai näkee nauravia ihmisiä. Siksi kannattaisi käydä oleilemassa paikassa jossa on keskustelevia ihmisiä, esim. kahvila.
Minäkin yksin 5 vuotta ja alkaa aika toivottomalta tuntua elämä.
Kannattaa luoda omat profiilit johon laittaa sähköpostiosoitteen ja ostaa vaikka halvan varakännykän jonka numeron laittaa mukaan. Sitten kyselee jos joku kiinnostaisi ottamaan yhteyttä. Nykyisin ovat suosittuja kaikenlaiset Facebook, whatssapp, instagram ym ryhmät.
Liikaa ei kannata odottaa yhteydenottoja ja muutenkin on hyvä välttää pakonomaista tarrautumista jos joku sattuu viestimään. Varsinkin jos et tunne erikoisemmin.
Kaikenlainen viikottainen harrastaminen ja tekeminen olisi hyväksi. Monessa tapauksessa kannataa satsata liikuntaan mm. kuntosalit, koska ne sopivat yksin oleville ja mitä paremmassa fyysisessä kunnossa olet niin se vaikuttaa henkiseen jaksamiseen. Toiminnan olisi hyvä kestää viikottain vähintään 1-2h 1-7 päivänä viikossa.
Jos esim. aloitat kuntosaliharjoittelun niin kokeile käydä 2-3x viikossa mutta pyri aloittamaan hyvin rauhallisesti ja perehdy kunnolla siihen mikä on paras tyyli. Sama idea liittyy kaikkeen harrastamiseen mikä vaan kiinnostaa. Kaiken toiminnan a ja o on että se on pitkäkestoista.
Jos pystyt tekemään mitä tahansa töitä niin semmoiseen kannattaa pyrkiä. Rahan merkitys on iso ja tuolla tavalla tulee sopivaa tekemistä.