tää on toisaalta ihan täyttä helvettiä?
Ootko joutunut käymään keskusteluita ilossa, surussa ja epätoivossa useita kertoja saman päivän aikana itsesi kanssa? Oot varmaan, moneltakin eri kantilta. Käytköhän yhä? Varmaan. Käytköhän samoista asioista kuin minä? En tiedä.
Tää on raskasta. En jaksaisi.
En niin kovin tosissani taas kerran pyydän, että pääsinpä näistä tunteistani sinuun, niin ei tarvitsisi käydä tätä vuoristorataa. Yhdessä hetkessä luulet tietäväsi ja toisessa hetkessä olet aivan varma vastakkaisesta ja senkin luulet tietäväsi. Oikein mikään ei käy järkeen sataprosenttisesti. Argumentteja löytyy puolesta ja vastaan, mitä sitten kulloinkin luulee tietävänsä. Uskominenkin on vaikeaa. Ja toivokin karkaa milloin mistäkin raosta.
Epävarmuus on sellainen pirullinen jäytävä rotta. Ainoa, jolle tahtoisin virittää ansan ja todellakin saada sen pois kuleksimasta.
Ainoo varma on se rakkaus, jota itse tuntee. Ja sekin tuntuu hetkittäin niin kiduttavalta. Nainen olen, jos joku miettii, vaikka ei sillä niin väliä ole. Hullukin kaiketi, kun annan itseni olla tässä ja mieleni pyöritellä tätä hulavannetta päivästä toiseen.
Ootko joutunut käymään keskusteluita ilossa, surussa ja epätoivossa useita kertoja saman päivän aikana itsesi kanssa? Oot varmaan, moneltakin eri kantilta. Käytköhän yhä? Varmaan. Käytköhän samoista asioista kuin minä? En tiedä.
Tää on raskasta. En jaksaisi.
En niin kovin tosissani taas kerran pyydän, että pääsinpä näistä tunteistani sinuun, niin ei tarvitsisi käydä tätä vuoristorataa. Yhdessä hetkessä luulet tietäväsi ja toisessa hetkessä olet aivan varma vastakkaisesta ja senkin luulet tietäväsi. Oikein mikään ei käy järkeen sataprosenttisesti. Argumentteja löytyy puolesta ja vastaan, mitä sitten kulloinkin luulee tietävänsä. Uskominenkin on vaikeaa. Ja toivokin karkaa milloin mistäkin raosta.
Epävarmuus on sellainen pirullinen jäytävä rotta. Ainoa, jolle tahtoisin virittää ansan ja todellakin saada sen pois kuleksimasta.
Ainoo varma on se rakkaus, jota itse tuntee. Ja sekin tuntuu hetkittäin niin kiduttavalta. Nainen olen, jos joku miettii, vaikka ei sillä niin väliä ole. Hullukin kaiketi, kun annan itseni olla tässä ja mieleni pyöritellä tätä hulavannetta päivästä toiseen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Realistisesti ajatellen miten putkiaivoilla tuollaisia monimutkaisia ajatusratoja olisi? Miehet ajattelee asiat suoraviivaisemmin. On vain kaksi vaihtoehtoa kyllä tai ei. Vain toinen niistä on voimassa.
Helvetti on tuttua kyllä. En mä ainakaan kuitenkaan tiedä enää ees miks täällä käyn. Sinne helvettiin oli joutunut jo ilman tätä palstaakin kyllä mut edelleen ihmettelen tätä menoa.
Ap on löytänyt hulavanteen
Minä päätin sen siten että päästin irti...
Kului kuitenkin aikaa ja lopulta oli tulossa ihan hulluksia. Samat aatteet aina kuin lingossa. Tuntui välillä ahdistavalta ja ajattelin että parasta ratkaista jotenkin päin.
Laadin mielessäni sitten listan asioista jotka jos täyttyisivät suuntaan jos toiseen.
5 kohtaa oli siinä listassa mikä käski unohtamaan koko jutun ja kohtelemaan häntä kuten muitakin. Ne täyttyivät kaikki parissa seuraavassa kohtaamisessa.
Oli siis pakko todeta jälleen kerran että minun elämässäni minun tunteilla ei ole koskaan ollut mitään väliä. Nainen päättää ja oli päättänyt etten vetoa häneen muuta kuin kaverina.
Ei sitä yksinkertaisesti jaksa varsinkin jos itsellä on tunteita. Pitkän aikaa huomasin halailevani aamuisin tyynynä aivan kuin hän olisi siinä. Ne loppuivat kuin seinään.
Silmäni avasi todellisuus joka koputti oveeni. On aivan turha pohtia mistä se voi johtua esim. oliko hän varattu tai enkö ole tarpeeksi sitä tai tätä jne.
Ei kiinnosta niin ei kiinnosta.
The End.
Niin, tuo lista siis sisälsi asioita jotka esimerkiksi osoittaisivat että häntä ei oikeasti kiinnosta jne.
Kun ne kohdat täyttyivät niin päästin irti ilman aloitetta.
ja te jotka jaksatte mussuttaa että mies on pelkuri jos ei aloitetta yms. niin mene nainen itse ja tee se aloite. Mikään ei vituta enemmän kuin passiivinen pelkuri joka odottaa että mies tekee kaiken oman nolaamisen ja maineen pilaamisen varassa kun nainen vain keräilee huomiopisteitä.
Tiedän tunteen, tasan samanlainen vuoristorata myllännyt hyvän aikaa täälläkin. Olo alkaa olla sen verran tukala, että pelkään tekeväni jotain hölmöä. Tai on tullut jo vähän tehtyäkin. Omaan vaiheiluun kuuluu myös kimurantti ja tulokseton pohdiskelu siitä mikä on oikein ja mikä ei. Luulin että helpottaisi, jos toisen tunteet selviäisi, mutta kamalammaksi meni. Voisipa vain ratkaista tämän vaikka heittämällä kolikkoa. Raastavaa on rakastuminen.
Ei se ole rakastamista. Se on läheisriippuvaisuutta. Ei osata olla yksin niin kauan, että kaikki on selvää kuin pläkki.
Tiedät siis vastapuolen tunteista? Hän kertoi sinulle? Miksi tilanne vaikeutui siitä?
Presiis sama tilanne. Minä vain en enää juuri edes mieti mikä on oikein tai väärin. Ei vaan jaksa, ei helvetti enää. Sen verran itsekäs olen. Mutta totta kai tulee sitäkin mietittyä mitä tarkoittaisi, jos vuoristorata loppuisi kannaltani onnellisesti (ja ehkä hänen kannaltaan myös, jos todella tuntee samoin). Totta kai sitä miettii. En minä sydämetön ole. Ja hänellä on oikeasti paljon menetettävää. Ei voisi koskaan pyytää toista valitsemaan.
Tämä on jotain, mitä en tässä laajuudessa ole koskaan kokenut - hyvässä tai pahassa. Ja se hyvä ja sydämen tieto on kuitenkin voitolla ollut aina vahvasti riippumatta siitä, mitä pää hetkittäin toivoo. Kyllähän järki haluaisi "helpon" ratkaisun. Ja olisihan se helppo, jos tunteilla olisi off-nappi. Mutta kun ei niillä ole, on kumpikin vaihtoehto tuskallinen. Samoin kuten tämä välitilakin. Minäkin luulin asioiden helpottuvan. Paljonpa tiesin :D
Valintaa ei olisi, jos tietäisin, että toinen kannaltani surullisempi vaihtoehto olisi hänelle parempi. Mutta kun tiedän ettei hänkään ole nyt oikeasti syvällä onnellinen ja on vain itsensä uhraavaa sorttia. En minäkään ole onnellinen näin. Niin en pysty lopettamaan uskottelemalla itselleni, että niin olisi parempi toiselle.
-ap
en ole rakastunut. Rakastuminen on niin voimakas tunne, että kaikki ei edes koe sitä koskaan. Olen ollut joskus rakastunut. Nyt en ole, mutta tunnen vetoa ja meidän välillä on erikoinen juttu. Mitä pitäisi tehdä?
Elämä on toki joskus myös helvettiä, mutta niin monisyistä, etten anna tämän enempää aineksia palstan trolleille. Tiedän itse omat sudenkuopat, sen mistä tullaan ja missä ollaan, mutta jos haluat ottaa musta selvää, niin et sitten varmaan koskaan saa kun tänne en kerro.
Samaa spekulointia päivästä toiseen... välillä olen varma että välillämme on jotain ja taas toisena hetkenä tuntuu aivan mielipuoliselta kuvitella yhtään mitään hänen puoleltaan. Sitten kun tästä pähkäilystä saa pidettyä hetken tauon niin sitten alkaa se pohdiskelu mikä on oikein ja mikä ei.
Sanoin juuri ystävälleni juhannuksena, että kokonaistilanne huomioiden on aivan mielipuolista haikailla ihastukseni perään tai yrittää tehdä asian eteen yhtään mitään. Toisaalta tiedän etten häntä pysty unohtamaankaan. Tahdonko sitten katua loppuelämäni, etten uskaltanut tehdä mitään tai edes yrittänyt selvittää asiaa... tuskinpa.