Kertomus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta avaa näkymiä ajan rajan tuolle puolen ikuisuuteen.
Jeesus tahtoi havahduttaa ihmisiä miettimään iankaikkisesti kestäviä arvoja. Hän varoittaa palvelemasta kahta herraa: ”Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa” (Matt. 6:24).
Evankeliumiteksti alkaa kuvauksella miehestä, jonka vaatteet olivat hienointa pellavaa ja purppuraa. Hänen elämänsä oli päivästä päivään pelkkää ylellisyyttä ja juhlaa.
Sen sijaan Lasarus virui rikkaan miehen portin vieressä. Hän kärsi nälästä ja olisi halunnut syödä murusia, jotka tippuivat rikkaan herkkupöydistä. Koirat tulivat ja nuolivat hänen paiseitaan.
Tärkein puuttui
Rikas mies eli joka päivä iloiten ja loisteliaasti. Häntä ei häirinnyt millään tavalla porttinsa pielessä viruva köyhä ja nälkäinen. Miehellä oli kaikkea ajallista hyvää, mitä tämä maailma voi antaa. Muuta hän ei kaivannutkaan.
Elämää ei kuitenkaan voi rakentaa pelkästään omaisuuden varaan. ”Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin. Ja kaikki, minkä olet itsellesi varannut – kenelle se joutuu?” (Luuk. 12:20.)
Häneltä puuttui elämän tärkein asia: sydämen usko. Hän oli epäuskonsa tähden itsekäs. Uskon hedelmänä syntyy rakkaus lähimmäisen auttamiseen.
Osat vaihtuivat
Kertomuksessa niin rikkaan kuin köyhänkin elämä päättyi. Osat vaihtuivat iankaikkisuudessa.
Rikas mies joutui kuolemansa jälkeen tuonelaan eli kadotukseen. Hän näki Lasaruksen onnen ja autuuden. Liian myöhään hän heräsi näkemään sielunsa tilan ja halusi Lasaruksen tulevan lievittämään hänen tuskaansa. Raamatun mukaan taivaan ja kadotuksen välillä on ylipääsemätön juopa.
Lasarus pääsi kuolemansa jälkeen Abrahamin helmaan. Sillä tarkoitetaan Lasaruksen ja Abrahamin hyvää osaa taivaassa Jumalan luona. Abraham luettiin Jumalan edessä vanhurskaaksi uskon kautta. Nimi Lasarus tarkoittaa, että Jumala on auttanut. Jumala oli auttanut hänet elävään uskoon.
Usko ensimmäisellä sijalla
Kertomusta ei pidä tulkita siten, että rik-kaus sinänsä olisi este uskomiselle ja taivaaseen pääsylle. Samoin köyhyys itsessään ei ole tae iankaikkisesta elämästä taivaassa. Vanhan testamentin patriarkka Abraham oli rikas mies ajallisesti. Kuitenkin tärkeimpänä asiana elämässään hänellä oli elävä usko Jumalaan.
Raamattu varoittaa rikkauden vaaroista. Kiintyminen ajalliseen rikkauteen voi tulla uskomisen esteeksi. Toisaalta ajallisen elämän vastoinkäymiset, koettelemukset, menetykset ja köyhyyskin voivat aiheuttaa kateutta, katkeruutta ja samalla uskosta luopumista. Sen vuoksi olisi tärkeää, että elämän arvojärjestyksessä usko olisi aina ensimmäisellä sijalla, tulipa elämässä vastaan mitä hyvänsä.
Parannus pitää tehdä elinaikana
Taivaan ilossa ja autuudessa ei tunneta enää mitään murheita. Rikas mies pyysi Abrahamia lähettämään Lasaruksen isänsä taloon puhumaan hänen viidelle veljelleen, etteivät hekin joutuisi samaan vaivan paikkaan. Hänelle vastattiin: ”Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä.” (Luuk. 16:29.)
Mies ei epätoivossaan hellittänyt, vaan pyysi, että joku kuolleiden joukosta menisi heidän luokseen, jotta he tekisivät parannuksen. Jeesus tiesi omasta kokemuksestaan, että kaikki ihmiset eivät uskoneet häneen, vaikka hän teki monia ihmetekoja.
Jumalalla on maan päällä valtakuntansa, jossa kaikuu hyvä ja kutsuva evanke-liumin sanoma. Inhimillisen viisauden ja ymmärryksen kautta uskon salaisuus ja Jumalan valtakunnan olemus ei aukene.
Sen sijaan Jumalalle kelpasi ”tyhmän saarnan kautta niitä vapahtaa, jotka sen uskovat” (1. Kor. 1:21). Sanoma parannuksesta ja syntien anteeksiantamuksesta on yhä voimassa. Jumalan valtakunnasta saarnatun evankeliumin uskominen omalle kohdalle johdattaa uskojansa perille taivaaseen.
Teksti: Heikki Myllyniemi
Jeesus tahtoi havahduttaa ihmisiä miettimään iankaikkisesti kestäviä arvoja. Hän varoittaa palvelemasta kahta herraa: ”Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa” (Matt. 6:24).
Evankeliumiteksti alkaa kuvauksella miehestä, jonka vaatteet olivat hienointa pellavaa ja purppuraa. Hänen elämänsä oli päivästä päivään pelkkää ylellisyyttä ja juhlaa.
Sen sijaan Lasarus virui rikkaan miehen portin vieressä. Hän kärsi nälästä ja olisi halunnut syödä murusia, jotka tippuivat rikkaan herkkupöydistä. Koirat tulivat ja nuolivat hänen paiseitaan.
Tärkein puuttui
Rikas mies eli joka päivä iloiten ja loisteliaasti. Häntä ei häirinnyt millään tavalla porttinsa pielessä viruva köyhä ja nälkäinen. Miehellä oli kaikkea ajallista hyvää, mitä tämä maailma voi antaa. Muuta hän ei kaivannutkaan.
Elämää ei kuitenkaan voi rakentaa pelkästään omaisuuden varaan. ”Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin. Ja kaikki, minkä olet itsellesi varannut – kenelle se joutuu?” (Luuk. 12:20.)
Häneltä puuttui elämän tärkein asia: sydämen usko. Hän oli epäuskonsa tähden itsekäs. Uskon hedelmänä syntyy rakkaus lähimmäisen auttamiseen.
Osat vaihtuivat
Kertomuksessa niin rikkaan kuin köyhänkin elämä päättyi. Osat vaihtuivat iankaikkisuudessa.
Rikas mies joutui kuolemansa jälkeen tuonelaan eli kadotukseen. Hän näki Lasaruksen onnen ja autuuden. Liian myöhään hän heräsi näkemään sielunsa tilan ja halusi Lasaruksen tulevan lievittämään hänen tuskaansa. Raamatun mukaan taivaan ja kadotuksen välillä on ylipääsemätön juopa.
Lasarus pääsi kuolemansa jälkeen Abrahamin helmaan. Sillä tarkoitetaan Lasaruksen ja Abrahamin hyvää osaa taivaassa Jumalan luona. Abraham luettiin Jumalan edessä vanhurskaaksi uskon kautta. Nimi Lasarus tarkoittaa, että Jumala on auttanut. Jumala oli auttanut hänet elävään uskoon.
Usko ensimmäisellä sijalla
Kertomusta ei pidä tulkita siten, että rik-kaus sinänsä olisi este uskomiselle ja taivaaseen pääsylle. Samoin köyhyys itsessään ei ole tae iankaikkisesta elämästä taivaassa. Vanhan testamentin patriarkka Abraham oli rikas mies ajallisesti. Kuitenkin tärkeimpänä asiana elämässään hänellä oli elävä usko Jumalaan.
Raamattu varoittaa rikkauden vaaroista. Kiintyminen ajalliseen rikkauteen voi tulla uskomisen esteeksi. Toisaalta ajallisen elämän vastoinkäymiset, koettelemukset, menetykset ja köyhyyskin voivat aiheuttaa kateutta, katkeruutta ja samalla uskosta luopumista. Sen vuoksi olisi tärkeää, että elämän arvojärjestyksessä usko olisi aina ensimmäisellä sijalla, tulipa elämässä vastaan mitä hyvänsä.
Parannus pitää tehdä elinaikana
Taivaan ilossa ja autuudessa ei tunneta enää mitään murheita. Rikas mies pyysi Abrahamia lähettämään Lasaruksen isänsä taloon puhumaan hänen viidelle veljelleen, etteivät hekin joutuisi samaan vaivan paikkaan. Hänelle vastattiin: ”Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä.” (Luuk. 16:29.)
Mies ei epätoivossaan hellittänyt, vaan pyysi, että joku kuolleiden joukosta menisi heidän luokseen, jotta he tekisivät parannuksen. Jeesus tiesi omasta kokemuksestaan, että kaikki ihmiset eivät uskoneet häneen, vaikka hän teki monia ihmetekoja.
Jumalalla on maan päällä valtakuntansa, jossa kaikuu hyvä ja kutsuva evanke-liumin sanoma. Inhimillisen viisauden ja ymmärryksen kautta uskon salaisuus ja Jumalan valtakunnan olemus ei aukene.
Sen sijaan Jumalalle kelpasi ”tyhmän saarnan kautta niitä vapahtaa, jotka sen uskovat” (1. Kor. 1:21). Sanoma parannuksesta ja syntien anteeksiantamuksesta on yhä voimassa. Jumalan valtakunnasta saarnatun evankeliumin uskominen omalle kohdalle johdattaa uskojansa perille taivaaseen.
Teksti: Heikki Myllyniemi
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.