Olisin ehkä toivonut

Minkä suhteen?

Ymmärrän oikein hyvin.

Hankala ammentaa ymmärrystä jos ei itsekään sellaista milloinkaan saanut. Nyt on myöhäistä elämä on tuhottu. Loppuelämä on vain vittuilun kuuntelua.

Lähestymisen, elämäntilanteiden vai jonkun muun? Vai monien eri asioiden kenties?Kuka kysyy keneltä.

Mieheltä naiselle.

Minäkin olisin.
Edes vähän.
Eikä jatkuvaa iskujen satamista.

Miksi se ymmärrys onkin monen kohdalla niin kovin vähissä. Inhimillisyys ja ihmismäisyyskin ovat varmaan kohta kuolleet sukupuuttoon.

Ymmärrän ja en ymmärrä? Mitään pahaa en kuitenkaan ajattele toisesta, mut se mikä menee yli ymmärryksen vaikuttaa myös ymmärryksen määrään? Voi olla varautuneempi käyttäytymiseltään, jollei ymmärrä täysin toista. Epävarma olotila taustalla. Silloin toiveet voivat olla molemminpuolisia, et voikun toinen antaisi jotain merkkiä, joka voisi vahvistaa sitä tunnetta, ettei ole yksin tuntemuksineen?

Kirjoitin tämän vain siksi, kun minusta asiat eivät ole niin yksinkertaisia kuin toivoisi. Elämä opettanut. Aina sitä ajattelee itsensä kannalta asioita ja pelkää vastoinkäymisiä, jos kokemusta epävarmuustekijöistä kuten toisten ylireakoinneista ja väärinymmärryksistä, haluaako kuinka altistaa itseään sellaiseen syyttä suotta?

Olettamuksiin ei voi luottaa, vaikka kuinka rohkaisisi itseä sillä. Pettymyksiä koettuna, kun olettanut asioita. Kaikki vaikuttaa kaikkeen sanotaan, pitää minusta hyvin paikkansa. Ikää kun tulee lisää mittariin niin tulee entistä varovaisemmaksi. Uskoa ja toivoa on aina sopivasti, mut aika näyttää onko sitä riittävästi?

Haluaisi puhua asioista, mut epäilyttää se miten toinen reakoi yrityksiin puhua, vaikka se voisi helpottaa monella tapaa molempien tilannetta. Meitä on moneksi ja se lisää toisinaan haastavuutta ja tekee lähestymisistäkin vaikeampia. Onko pintaraapaisulla kokenut toisen hyviä vai huonoja puolia ja minkälaista se voisi olla jatkossa, kun on tutustuttu paremmin, tuleeko kenties parempaa vai vielä...?

Jos joskus olisit puhunut naamakkain siitä mistä olisi pitänyt puhua niin ehkä olisi voinut ymmärtääkin paremmin, mutta tätähän oli turha toivoa.

Ymmärsin enemmänkin. Senkin että sulla ei ole kaikki ok eikä sellaisen luonteen kanssa vaan tule toimeen...