Ei mulla ole psyykkisiä ongelmia/häiriöitä

Enkä halua uhriutua myöskään, yritän saada itseäni eheytettyä. Tuntuu pahalta, kun en usko että voisin sua saada ja elämä menee yksin. Tiedän, että rakastan sua ja tulen aina rakastamaan.

Kuka sinulle on niin tehnyt? Tapahtuiko se IRL? Vai missä?

Anteeksi! Osa niistä jutuista oli vaan niin käsittämättömiä. Suorastaan sekomaisia. Aattelin, että sun psyyke pettää ja oot vajoamassa psykoosiin. Enhän mä tiiä mitä kaikkee sulla on ollut....

Mua satuttaa niin moni asia hänen taholtaan, puhdas ilkeys ja tahallinen halu satuttaa päivästä päivään.

Tuota, tuota, muillahan ei tietysti vastoinkäymisiä olekaan kuin aloittajalla, sehän on selvä se mutta hieman kummastuttaa syytös että toinen on diagnosoinut tuntematta, eikö sitten aloittajan olisi pitänyt hieman avata tilannettaan muutamalla sanalla sensijaan että heittää herjat kaikesta nettipalstalle. Mitenkäs toinen voi mitään tietää ellei hänelle kerrota mitään. Mutta pääpointtihan voi tietty ollakin se että saa tänne hauskasti aamuyöllä kertoilla negatiivisista fiiliksistä mitä hirveyksiä se toinen on taas mennyt tekemään.

Aika outo syyte. Missä on keskinäinen kommunikointi, yhteinen puhuminen, sen tiedon jakaminen minkä puutteesta johtuen nyt on ollut tarve laittaa syy syyttömän niskaan. Tässä on tulos kun ollaan suuttomia ja sanattomia ja silti toinen on syypää siihenkin että ap on pitänyt turpansa tukossa.

Oletko s nainen? Jos olet, en ole koittanut leikkiä mitään tohtoria enkä myöskään liiemmilti kytätä, jos joku on niin onhan se outoa jos syytä ei tiedä.

Miesten tapa, puhumiseen ei panosteta hiukkaakaan mutta silti syy kaikkeen on aina toisessa. Montako sanaa olisi vaatinut kertoa vastoinkäymisistä joiden kautta lienet ollut murripäällä.

Eikös koko jupakka ole pelkästään sinusta kiinni, miksi hän ei tiennyt mitään, koska sinä et vaivautunut / uskaltanut / halunnut antaa hänelle mitään tiedonmuruakaan vaan pidit pimennossa kaikelta. Silti syytät.

Sehän on hyvä ettei ole ongelmia eikä häiriöitä, se vain kummastuttaa että kun ollaan kaikin puolin selvillä vesillä niin miksi välillänne on sitten täydellinen tietokatkos.
Toisinsanoen ette tiedä toisistanne yhtään mitään. Miten hänen sitten omasta mielestäsi olisi pitänyt toimia koska sinulta ei herunut minkäänlaista tietoa. Miten kuitenkin voit syyllistää häntä.

Vastoinkäymiset eivät ole kiertäneet tätäkään miestä mutta ei ne sentään puhekykyä ole vieneet eikä koskaan ole pälkähtänyt mielen viereenkään ketään niiden perusteella syyttää mistään. Tottakai meistä jokaisesta tehdään päätelmät sen mukaan kuinka käyttäydytään ellei oikeaa faktatietoa ole käytettävissä. Mutta sehän ei ole tämän päättelijän syy vaan syy on siellä päässä missä tiedonkulku on katkaistu.

On se kamalaa kun ei haluta puhua. Ja sen seurauksena on tällaisia aloituksia. Vain puhumattomuuden tähden.

Ne mainitut vastoinkäymisetkös sitten sinut oikeuttaa palstoilla hänen päälleen sitä ( tätä ) paskaa ja kuraa viskomaan, se jatkuvasti vittuileva mieshän sinä olet.
Nyt muka rakastat ja äsken kyselit ettei kai hän nyt vaan kuvitellut mitään turhia,
lienet tullut tunnonvaivoihin kun viesti kuitenkin poistui näkyviltä.
Joskus ehkä kannattaisi hetki miettiä sitäkin onko kenties toisellakin vastoinkäymisiä ja ettei vain itse olisi niitä aiheuttamassa.

Kaikki ihmiset kohtaa elämässä jonkinlaisia vastoinkäymisiä, ihmisillä on myös erilaisia keinoja selviytyä niistä ja myös hyvin erilaisia stressinsietokykyjä

Outoa kyllä tosiaan, että täysin tuntematon ihminen on sut diagnosoinut ja vielä ihminen ketä rakastat

Kaikenkaikkiaan hieman outo aloitus, sekoitus omaa puolustusta, toisen syyttelyä ja rakkautta. Taisi jäädä aika monta asioihin vaikuttavaa seikkaa kertomatta.
Melkoisella varmuudella suurin osa ihmisistä kohtaa vastooinkäymisiä, en tiedä riittääkö se syyksi oikein mihinkään, huonoon käytökseenkään, mihin saatat viitata
omalta puoleltasi. Merkittävin seikka lienee kuitenkin tapauksessanne puhumattomuus.