Olen sairastanut masennusta 40 vuotta ja kuulin tuon sanonnan. Pitää hyvin paikkansa !
Masennus on suuri valehtelija
Anonyymi
11<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mitä tuolla tarkoitat?
Kukapa nykyisenkaltaisesta terveydenhuollosta haluaa maksaa. Se toimii sairaasti, eikä siellä saa tulla terveeksi.
Masennus vääristää masentuneen ajatuksia ja tuottaa ikään kuin propakandaa jatkuvasti.
Olen samaa mieltä useamman kymmenen vuoden kokemuksella masennuksestani. Välillä nuo ajatukset voivat olla jopa positiivisia, epärealistista toivoa tuottavia.
Luin hiljattain hyväksymis- ja omistautumisterapiasta, jonka menetelmät vaikuttivat mielenkiintoisilta suhtautumisessa näihin mielen tuottamiin vääristymiin.
Masennus ei vääristä, vaan antaa todellisen kuvan, heijastuman missä mennään. Tämä ominaisuus puuttuu monilta.
Ei se ole ihan noinkaan. Kyllä masennus myös maalaa näkymät epätodellisenkin synkiksi.
Vaikka maailma on synkkyyttä täynnä, niin masennus tavallaan peittää näkyvistä myös toivon siellä taistelemisesta. Se toivo on kuitenkin olemassa.
Minusta tämä on ehkä masennuksen "kavalin" puoli. Sitä on todella vaikea huomata, vaikka sen jotenkin tiedostaisi. Välillä se vie kohti itsetuhoisuuttakin, vaihtelevissa ja vaihtelevan tasoisissa muodoissa. Puhun pitkästä kokemuksesta...
Tarvitsemme lääkkeitä ja lääkäreitä poistamaan realistisen ja paikkansa pitävän mielikuvan.
Nyt vain on tilanne tämä, että useat ihmiset ovat jo huomanneet rakenteelliset sosiaaliset ja assosiaaliset ongelmamme. Niitä ei lääkkeillä poisteta.
Tämä on ongelma Por avour
Tämä ymmärryskysymys on hyvin vaikea ongelma myös.
Monet eivät kykene ymmärtämään oikein mitään psyykkisistäkään asioista.
Ongelman pääsyy siis ymmärtämättömyys.
Mistää voi hakea korvauksia koko elämän jatkuneesta kärsimyksestä, ei yhtään onnellista päivää koko elämän aikana?
Eli kuinka korkealle ihmiselämä arvostetaan, kulminoituu tähän kysymykseen.
Noinkin se on. Itsekin pitkään sairastanut, ja voin kyllä allekirjoittaa... Masennus valehtelee siitä, missä ihminen on ja minne voi kulkeA.
Toisaalta voidaan kääntää että ilo, suru, katkeruus on suuri valehtelija. Ei mikään tunne ole oikeastaan sen enempää oikein kuin väärinkään. Positiivisuuskin on harhaa jos elämän realiteetteja ajattelee. Tämä on filosofinenkin kysymys.