syöttäneet ihmisille ssri-myrkkyjä.
Nyt on toisin, suurimäärä "masentuneita" ihmisiä siirtyy eläkkeelle kun lääkäreiden määräämät ssri-myrkyt tuhoavat heidän terveytensä.
TUO ON ENEMMÄN KUIN TOTTA !!!
Valitettavasti !!!
Nyt on toisin, suurimäärä "masentuneita" ihmisiä siirtyy eläkkeelle kun lääkäreiden määräämät ssri-myrkyt tuhoavat heidän terveytensä.
TUO ON ENEMMÄN KUIN TOTTA !!!
Valitettavasti !!!
Vastaukset 24
Vanhimmat
Totta on! Olen seurannut henkilöä vuosikausia joka on saanut masennus diagnoosin. Joutuu osastolle uudestaan ja uudestaan lääkkeiden haittavaikutusten takia, usein vierotusoireiden takia lopettaessaan ne. Eiväthän lääkärit koskaan myönnä tätä vaan masennus on vain pahentunut. Osastolla pidetään aina niin kauan - useita viikkoja, kuukausia - että uusiin lääkkeisiin syntyy riippuvuus jolloin niitä on vaikea lopettaa yksin. Lääkkeet aiheuttavat myös lääkepsykoosia ja kun kieltäytyy sähköstä, tehdään pakkohoitopäätös ja viedään pakolla sähköön.
Samat potilaat kiertävät uudestaan ja uudestaan sairaalassa. On kolme sairaalaa jossa heitä kierrätetään vuoron perään. Kun käyn katsomassa kaveria sairaalassa, hänen huonekaverinsa on aina ollut jossain muussa sairaalassa, monesti tulee suoraan jostain toisesta sairaalasta makaamaan sinne huonekaveriksi viikkokausksi.
Potilaiden kierrättäminen sairaalasta toiseen tuntuu järjettömältä. MIKSI tällainen kierrätys käytäntö on syntynyt, eikä kukaan parane. Potilaat ovat syöneet vuosien aikana kaikkia mahdollisia markkinoilla olevia lääkkeitä. Ja ovat edelleen sairaita.
Eikö kukaan osaa puuttua tällaiseen järjettömyyteen?
Jollainhan lääkäreidenkin pitää elää, eli pitämällä ihmisiä myrkyillä sairaana. Kuin teloittajallakin on ammattinsa, pitää tappaa ihmisiä, se on vain hänen työtään jolla hän elää.
Very simple, jos ammattina on lääkäri eli pitää ihmisiä sairaana elääkseen hän on sellaisen ammatin itse valinnut.
Itse joskus olin osastolla ja olivat tosiaan syöneet kaikkia mahdollisia psyykenlääkkeitä masennukseen nämä masennuspotilaat.Ramppasivat osaston ja kodin väliä osa. Sitten osa kävi pöllähtäneen näköisenä "sähköhoidoissa." Monella ei mennyt vain yksi lääke vaan useita pillereitä jotka eivät selvästikään olleet heitä parantaneet
Tuli mieleen vaan muutama asia
- kuinka suuri osa heidän ongelmistaan oli seurausta näistä myrkyistä ja niiden vieroitusoireista?
- vaikuttaa että psyykenpotilaan kaari potilaana menee niin että ensin syödään miedompaa tavaraa, koukututaan siihen, saadaan vieroitusoireita, sitten pikkuhiljaa raskaampaa tavaraa, kaikenlaista sekaisin ja kaikkien näiden tulos on sitten se että pistetään vielä sähköhoitoon. Ties vaikka osan pahan olon syynä olisi vaikka viekkarit tai haittavaikutukset. Osalla menee nuppi ja mielialat vielä enemmän sekaisin aineiden seurauksena. Sähköhoidolla viimeistellään potilaan saamat vammat
- Ei ihme jos tuosta kaikesta ainemäärästä saisi toimintakyvyn ongemia ja aivojen ja kognition toiminnan häiriöitä
- Potilaan pitää toipua ensin masennuksesta ja sitten vielä lääkityksen aiheuttamista vieroitusoireista ja mahdollisista haittavaikutuksista
- En usko että parempi toimintakyky tulee monellakaan pillereistä mitä syövät. Enemmän asia on pitkällä ajanjaksolla todennäköisesti juuri päinvastoin, mutta niin vaan pitkäaikaisesti näitä pillereitä syötetään ja jos ei toimi niin potilas jää loputtomaan lääkkeidenvaihtelukierteeseen. Pillereiden ongelmia katsotaan ihmisten mielenterveysongelmina.
Todentotta psykiatrian ammattikuntaa hyödyttää tämä joukko ihmisiä, jotka eivät vaan parane, kenties juuri saamiensa "hoitojen" takia. Hoitojen joista kukaan ei mainitse, että ei edes ymmärretä täysin mitä ne heidän aivoilleen pitkäaikaisessa käytössä etenkään tekee. Kun pillereitä on useampia ja "hoitoja" useampia, on vielä hankalampi sanoa.
Vastikään oli juttu että jotkut lääkkeet on yhteydessä dementiaan. Kenties nämä ihmiset sitten lopun ikää ovat vielä dementiapotilainakin.
Sitten vielä ongelmien alkusyyt jää käsittelemättä kun ollaan turrutettuna lääkeaineista. Ihminen luulee että on käsitellyt ne mutta kun alkaa purkamaan aineet, niin sieltä ne alta putkahtelee ne ongelmat. Pillereillä voi myös saada haittaa aikaiseksi kun tulkitsee jotain elämänogelmia masennuksesta johtuvaksi vaikka syy olisi joku vallan muu luonteenpiirre (vaikka liika perfektionismi tai ylisuorittaminen) tai mikä lie elämäntapahtuma josta on koitunut henkistä kärsimystä jota ei pilleritokkura ratkaise. Pitkittää ja monimutkaistaa vaan kärsimystä. Tulee pillerien ongelmat mukaan vielä ja ihminen ei opi eikä kasva mitenkään pilleritokkuroissaan.
En yhtään ihmettelisi myöskään että kyseiset pillerit puhkaisisi joillekin lääkepsykoosia joko haittavaikutuksena tai viekkareina. Kyllähän ne maniankin jollekin napsauttaa päälle.
Kyllä se vaan niin on että monella ihmisellä masennus olisi vain ohimenevä reaktio asioihin joka tuella, ajankulumisella ja prosessoimisella hiljalleen hillittäisi.
Jotkut sanoo että lääkkeet ehkäisee itsemurhaa mutta vastikään oli tutkimus että masennuslääkkeet jopa lisää itsemurhariskiä. http://cepuk.org/2019/06/25/new-study-antidepressants-significantly-raise-risk-suicide-treatment-depression-adults/
Tulee mieleen se muuan youtube-vireoita muutaman tehnyt, joka puhui hipihiljaa, ilmeettömästi ja melekin kuin tunteettomastikin. Oli sillä kans video jossa se sai sähköiskuja päähän. mikähän Juulia tai Jenna se oli
En ota kantaa SSRI-lääkkeiden haitallisuuteen mutta tuskin masennuksesta sen paremmin on noustu ennen vanhaan kuin nyttenkään. Osa selviää. Osa selviää huonosti ja osa ei ollenkaan. Masennuksia on niin monen sorttisia ettei pidä sanoa että se olisi kaikille ohimenevä vaihe. SSRI-lääkkeiden vaikutus mihinkään suuntaan saattaa olla vähäinen jos huomioidaan monet muuttujatekijät. Yksilötasolla vaikutukset on voineet olla mitä arvaamattomimmat.
Katso tosiasioita, äläkä haaveile.
Edellä oleva puhuu ihan totta. Asiat on monitekijäisiä ja jokainen ihmiskohtalo on yksilöllinen. Ihmisellä on sellainen taipumus että jotakin on aina syytettävä.
Mars masennuksen hoidosta vastaavat psykiatrian erikoislääkärit täydennyskoulutukseen hakemaan ajantasaista tietoa seuraavista asioista:
- masennuslääkitysten haitoista ja vieroitusoireista
- miksi haitoista ja vieroitusoireista on määräysten mukaan kerrottava selkeästi ja ymmärrettävästi kaikille potilaille
- masennuslääkitysten haittojen ja vieroitusoireiden ilmenemistavoista potilaiden toimintakyvyssä ja potilaille merkityksellisissä elämän asioissa
- miten haittoja ja vieroitusoireita seurataan potilaiden kohdalla
- miten terveydenhuoltojärjestelämässä toimitaan, kun lääkeongelmia huomataan potilaassa
***
Olen havainnut erikoisia toimintatapoja liian monen psykiatrin kohdalla, kun he saavat tietoa potilaan hoidossa ilmenneistä ongelmista, ja kun heidän pitäisi toimia siinä tilanteessa oikein, luotettavasti ja potilaan parhaaksi.
Havaintojeni perusteella väitän, että psykiatriakunnan ammatillisen ja eettisen osaamisen pikaisessa päivittämisessä olisi ihan riittävästi (sosiaali- ja terveysministeriön) MASTO-hanketta, jota kuulema uudelleen yritellään viritellä käyntiin masennuksesta johtuvien työkyvyttömyyseläkkeiden hillitsemiseksi.
Jos mielenterveyshoidoista vastaavien _kaikkien_ psykiatrien ja _kaikkien_ yksityistenkin hoitoyksiköiden ammatillinen ja myös _eettinen_ osaaminen olisi pätevää ja ajantasaista, niin siihen päättyisi käypä hoito -suositustenkin pieleen lukeminen vahingossa tai tarkoituksellisesti ansaintamielessä. Tästä seuraisi että:
1) potilaat eivät joudu enää ylidiagnosoinnin ja ylilääkinnän kohteeksi, ja siten haitallisen hoidon takia työkyvyttömyyseläkkeelle
2) potilaat eivät enää saa vääriä diagnooseja ja vääriä lääkitys- ja terapiahoitoja, eivätkä siten ajaudu väärän diagnoosin ja vahingollisen hoidon takia työkyvyttömyyseläkkeelle
3) psykiatrien, psykoterapeuttien ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten yhteistyön merkitystä aletaan ymmärtää ja arvostaa asiana, joka on potilaan parhaaksi, ja aina potilaan etu
4) potilaat saavat tarvitsemansa avun oikeaan aikaan, ja kun ennaltaehkäisykin toimii, vähenee kalliin erikoissairaanhoidon tarve merkittävästi
5) psykoterapiossa ja muussa erikoissairaanhoidossa ei enää hoideta lääkityksen haittoja ja vieroitusoireita vakavana masennuksena, eikä uusiutuvana, toistuvana vakavana masennuksena
Siis nyt PLIIIIS psykiatria! Kriittiset keskustelut ja virheiden tarkastelut kunniaan myös psykiatrian sisällä. Psykiatrienkin on suostuttava näkemään omat puutteensa ja erehdyksensä. Psykiatriassa on aika siirtyä auktoriteetin sanelusta avoimeen tiedon vaihtoon ja vapaaseen vuorovaikutukseen koko terveydenhuollon kenttäväen kanssa. Ongelmakäytännöistä on uskallettava puhua, ja niistä on annettava puhua, vaikka jotkut "guruilevat peet" saisivatkin arvostelun vuoksi suorastaan raivokohtauksia.
Oletan: Ei koko psykiatrian kenttä suossa ole, upoksiin asti vajonnut, vaikka psykiatrian piirissä vallitseva ykstotinen hiljaisuus tästäkin lopputulemasta vahvoja signaaleja antaa.
Puhut asiaa!
Britanniassa masennuslääkkeiden vieroitusongelmiin on herätty vähän paremmin kuin Suomessa jossa aihe unohdetaan. Kannattaa lukea:
https://www.bbc.com/news/health-48457980
Valitettavasti Britanniassakin asiat tuntuvat etenevän potilaslähtöisesti ja psykiatriassa aluksi enemmänkin kielletään ongelmat masennus lääkehoitojen seurauksena. Asiaan on tullut muutoksia kampanjoinnin ja kenties uuden tutkimusnäytön? seurauksena:
https://bit.ly/2JOsHPW
https://www.nytimes.com/2019/03/05/health/depression-withdrawal-drugs.html
Ehkä Suomessakin tarvittaisiin moista!
Meidän harmia saaneiden potilaiden kohdalla joita ei ole informoitu pätkääkään lääkkeiden ongelmista määräysvaiheessa tai käytön aikana on jo myöhäistä, mutta ehkä tulevaisuuden potilaille tilanne on parempi. Tai sitten ei?
Kyllä psykiatritkin keskustelevat. Monistakin asioista. Ne keskustelut voi lukea Suomen Psykiatriayhdistyksen blogeista. (Hoksasin tämän vasta kun olin ensin lukenut tätä netin "roskapalstaa". )
Esimerkiksi kollegiaalisuuden merkityksestä psykiatreille, jotka yhdessä tekevät työtä suomalaisten mielenterveyden puolesta, on Psykiatriayhdistyksen blogissa 7.3.2018 julkaistu väite, jonka mukaan psykiatrin työ on raskasta, kun kaiken lisäksi "samaan aikaan julkisessa keskustelussa jopa Käypä hoito -suositukset saattavat joutua aiheettoman ja väärään tietoon perustuvan kritiikin kohteeksi", joten siksi on erityisen tärkeää, etteivät psykiatrit käy toisiaan vastaan, vaan ymmärtävät kollegiaalisuuden merkityksen.
Potilaan näkökulmasta tuo keskustelutapa on sielua jäätävää. Ylhäältä päin esitetyssä toivomuksessa, jonka mukaan "aiheettomana kritiikkinä ja vääränä tietona" koetut seikat pitäisi jättää kollegiaalisuuden nimissä avoimien keskustelujen ulkopuolelle, kaikuu vaientamiseen pyrkivä paimentamisen halu. Ja sellainen ei kuulu nykyaikaan. Eikä tieteelliseen keskustelukulttuuriin sellainen ole kuulunut koskaan.
Psykiatrian joka tasolla pitäisi tajuta se, että mielenterveyssektorin leimaamille potilaille ovat todella tärkeitä kaikki ne terveydenhuollon ammattihenkilöt, jotka uskaltavat tarkastella monipuolisesti ja kriittisesti kaikkia niitä mahdollisia syitä, joiden vuoksi potilaat eivät parane saamastaan hoidosta huolimatta, vaan vointi huononee, ja johtaa jopa työkyvyttömyyseläkkeelle. On uskallettava kysyä, mikä menee pieleen diagnooseissa ja hoidoissa. Ja on uskallettava hakea vastauksia avoimin mielin.
(Pähkinä psykiatreille purtavaksi: Jos psykiatrit eivät halua pohtia esim. lääkitysten haittojen seurauksia ja käypä hoito -suositusten ongelmia, niin voisivatkohan he miettiä ratkaisuja sille, miten !!käytännössä!! järjestetään pätemättömien diagnoosien ja kelvottomien hoitojen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle joutuneiden henkilöiden paluu takaisin työelämään tilanteessa, kun ilmenee, että masennuksen lääkitys- ja terapiahoitojen vaikeista haitoista toipuneet olisivat toimintakyvyltään työkykyisiä ja alkavat pyrkiä niiltä sijoiltaan työeämään. Siis käytännössä!)
Suomessa mielenterveyshoidossa on patriarkaalinen ja keskustelua pois sulkeva kulttuuri. Psykiatrit on nostaneet itsensä "yliasiantuntijoiksi." Hoitoa ei voi arvostella kukaan muuten mt alalle suuntautunut eikä lääkärikään kollegiaalisuuden takia. Kriitikot tyrmätään julkisesti. Yhtään psykiatria ei suunnilleen ole julkisesti ottanut keskustelua pillereiden ongelmista vaikka niitä totisesti on, mitä ylläolevasta BBC.n jutusta voisi havaita useitakin sekä lukuisia kehityssuosituksia. Käypähoito on raamattu ja kunnes siellä jotain lukee uutta niin siihen asti ajatellaan että edellinen hoitotyyli on hyvää ja pätevää, sitä ei ole kritisoiminen. Lehdissä pitää vaan painottaa kuinka hyviä masennuslääkkeet on ja mitään huolta ei ole.
Britanniassa esimerkiksi masennuslääkkeiden haitoista keskustellaan avoimemmin ja on myös psykiatrian alan ihmisiä, jotka kritisoivat lääkkeitä. Sielläkin psykiatriassa on kyllä erittäin jähmeitä tekemään potilaita suojelevia muutoksia lääkkeiden määräystavoissa sekä haittojen ymmärtämisessä, mutta viimeisin kannanotto hoitosuosien muuttamisesta mas.lääkkeiden määräämisessä oli lupaava.
" Pähkinä psykiatreille purtavaksi: Jos psykiatrit eivät halua pohtia esim. lääkitysten haittojen seurauksia ja käypä hoito -suositusten ongelmia, niin voisivatkohan he miettiä ratkaisuja sille, miten !!käytännössä!! järjestetään pätemättömien diagnoosien ja kelvottomien hoitojen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle joutuneiden henkilöiden paluu takaisin työelämään tilanteessa, kun ilmenee, että masennuksen lääkitys- ja terapiahoitojen vaikeista haitoista toipuneet olisivat toimintakyvyltään työkykyisiä ja alkavat pyrkiä niiltä sijoiltaan työeämään. Siis käytännössä!) "
No, tuonkin voi katsoa niin että haittoja ei ole tullut ja kyseessä on henkilön mt ongelma joka on ehkä virheellisesti diagnosoitu mutta ratkennut itsestään.
Lääkehaittojen suhteen psykiatrialla on aina mahdollisuus elää denialismissa kun katsoo ne potilaan mt-ongelmina.
"No, tuonkin voi katsoa niin että haittoja ei ole tullut ja kyseessä on henkilön mt ongelma joka on ehkä virheellisesti diagnosoitu mutta ratkennut itsestään.
Lääkehaittojen suhteen psykiatrialla on aina mahdollisuus elää denialismissa kun katsoo ne potilaan mt-ongelmina."
Huomiosi on varteenotettava ja epäilemättä suoraan elävästä elämästä :) Totean tähän vielä, kun asiallinen ketju on, että koen saamaani hoitoon ja kohteluun sekä oikeusturvaani liittyvät selvittelyt näin: Kun hoidosta on seurannut monenlaista haittaa ja ilmenee, että psykiatri-psykoterapeutin tekemiä diagnooseja, antamia hoitoja ja muuta toimintaa on syytä selvittää valvovan viranomaisen (Valviran) tasolla, niin luonnollisesti silloin tutkitaan laaja-alaisesti potilaan kokonaistilanne. Ainahan selvittelyn kohde / kohteet voivat vastauksissaan katsoa olevan vaikka mitä syitä potilaassa todetuille _kaikille erilaisille_ oireille, hoidon haitoille ja vaikuttamattomuudelle sekä muille seurauksille, mutta vasta perusteellinen viranomaisselvitys näkee kokonaistilanteen ja paljastaa oikeat syy-seuraus-suhteet. "Ison myllyn" prosessi kestää, mutta kuitenkin parempi niin kuin juosten kustu ratkaisu. Odottelen lopputulemia tyytyväisenä siitä, ettei minun enää tarvitse stressata mieltäni kanteluasialla.
Osa psykiatreista varmastikin elää mielikuvitusmaailmassaan lopun ikänsä. Tällä joukolla on omasta mielestään kaikki syyt uskoa antamansa hoidon parantavaan voimaan silloinkin kun potilas ei parane, koska denialismiin kuuluu kyky olla havaitsematta tosiseikkoja. Logiikka 1 1 ei korvien välissä pelaa. Mutta mitä useammat potilaat vievät omia hoitokokemuksiaan valvovien viranomaisten tietoon, sitä pienemmäksi käy se psykiatrijoukko, joka voi jatkaa loputtomiin potilasturvallisuuttakin vaarantavaa toimintaa. Valvovien viranomaisten puuttuessa epäkohtiin joidenkin psykiatrien kohdalla jo pelkkä ohjauskin auttaa noudattamaan ammattinsa harjoittamista ohjaavaa lainsäädäntöä. Joidenkin kohdalla ei auta mikään.
Koska masennuksen diagnosointeihin ja hoitoihin liittyvät ongelmat Suomen Psykiatriayhdistyksessäkin ainakin uumoillen tiedostetaan (vielä ei ole kukaan julkisesti kehdannut sanoa tietävänsä), niin yleisen potilasturvallisuuden nimissä olisi suotavaa, että yhdistys ottaisi härkää sarvista kiinni ja välittäisi tietoa diagnosoinnin / hoitojen ongelmista, ja erityisesti masennuksen hoitoon käytettyjen lääkkeiden haitoista. Silloin yksittäiset psykiatrit ja psykiatri-psykoterapeutit eivät voisi enää vastaanotoillaan väittää heihin kiinteässä luottamussuhteessa oleville potilaille, että tutkimusten mukaan masennuslääkkeillä on hyötyjä niin paljon, että hyödyt aina voittavat haitat, ja lääkkeistä pääsee helposti eroon, koska ne eivät aiheuta vieroitusoireita.
Ja mikä ettei, Psykiatriayhdistys voisi myös ottaa kontolleen masennusdiagnoosin vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle joutuneiden avittamisen takaisin työelämään esimerkiksi siten, että ajaisi palkkatuki- ja vuorotteluvapaasijaisuusoikeutta työkyvyttömyyseläkkeeltä työelämään palaaville ilman, että he joutuvat kärsimään parin kuukauden karenssia silloin kun lopettavat työkyvyttömyyseläkkeen ja ilmoittautuvat työttömäksi työnhakijaksi. Lisätietoja ongelmasta saa TE-toimistosta!
On hienoa että jaksat kertoa täällä valitusprosessistasi. (Kommentoin aiemmin toiseenkin ketjuun.) Harva edes tietää noita kaikkia toimintamalleja, ja kaikki informaatio, etenkin vertaiselta tuleva, on tarpeen.
Kiitos sanoistasi. Joskus on hyvä jakaa näille palstoille myönteisiäkin kokemuksia valittamisesta :)
Nykytilanteessani olen havainnut, että julkisella sektorilla potilaalle / asiakkaalle kuuluvien valitusoikeuksien käyttäminen johtaa lopulta asioiden selvittämiseen ja lopulta myös ongelmien korjaamiseen. Valittaminen siis kannattaa. Asialliset terveydenhuollon tahot eivät edes pahastu potilaan oikeuksien käyttämisestä, ja potilaan vointi helpottuu (oma kokemukseni) kun esim. hoitoon ja kohteluun liittyvät ongelmat siirtyvät omilta harteilta hoitopaikan johdon tai viranomaisten selvitettäväksi.
Se on totta, että muistutusten ja kantelujen tekemiset ovat henkisesti hyvin raskaita. Mutta jos vain jaksaa, niin käytössä olevia valituskanavia kannattaa käyttää. Ja ammattitaitoiselta potilasasiamieheltä kannattaa kysyä apua. Koska sitten voi käydä niinkin, että se mitä sinä et jaksa, hoituu kuitenkin eteenpäin oikealle pöydälle.
Makselen näillä valituskokemuksillani pois vähän niin kuin kiitollisuutta, jota pikkuisen tunnen tätä paljon parjattua "roskapalstaa" kohtaan. Aikoinaan se oli juuri tämä nettipalsta, täällä olevat keskustelut, joista sain tarvitsemaani ja tarkistettavissa olevaa tietoa masennuksen / traumojen vaikuttavista hoidoista ja siitä, miten asiallisesti toimivat psykiatrit / psykiatri-psykoterapeutit asennoituvat potilaisiinsa. Nämä tiedot poikkesivat täysin oman psykiatri-psykoterapeuttini minulle antamista "tiedoista". Hänen väitteensä osoittautuivat paikkaansa pitämättömiksi, koska vointini ei huonontunutkaan kun irtaannuin hänen hoidostaan, ensin lääkityksestä ja sitten terapiasta.
Täältä sainkin lopulta voimaa myös siihen, että pääsin eroon 1) minulle haitallisesta masennuslääkityksestä jonka vieroitusoireet olivat "itsemurhaavan" vaikeat ja pitkäkestoiset, 2) minulle haitallisesta psykiatri-psykoterapeutista ja psykoterapiasta. Lisäksi täältä saamani vertaistiedon perusteella, pari henkilöä kertoi kokemuksistaan, uskalsin lopulta luottaa siihen, että terveydenhuollosta voi sittenkin saada oikeaa apua vaikeassa tilanteessa. Niinpä soitin terveyskeskukseeni, ja se oli hyvä asia se koska nyt tiedän, että voin luottaa omiin tunteisiin ja siihen, miten itse koen terveydentilani. Selviytymiskeinoni ja voimavarani kantavat.
Joten vinkkinä vielä, että yksityissektorilta kannattaa siirtyä julkiselle sektorille apua hakemaan, jos psykiatrin antamissa diagnooseissa ja hoidoissa, tai missä tahansa psykoterapiassa tai jopa psykoterapioissa tuntuu olevan jotain häikkää ja ongelmia. Ja kyllähän asiallisesti toimivat psykoterapeutit ja psykiatrit tälle hoitopolulle potilaita omatoimisesti ohjaavatkin.
Lääketehtaiden valta on järkyttävä. Kun Aku Kopakkala puhui kokemuksistaan ssri-aineuden todellisista vaikutuksista, hänet irtisanottiin vissiin 15 minuutissa. Järkyttävää. Kopakkala halusi vain tehdä todellisia tutkimuksia siitä mitkä ovat ssri-aineuden todelliset vaikutukset. Se oli liikaa ssri-tehtaille.
Tämä on terveydenhuollon yleinenkin ongelma Suomessa.!!!
Valitettavasti.
Mutta onneksi: valehtelijat häviävät sotansa AINA!!!
Masennuksen yhteiskunnallisessa hoidossa on monenlaisia ongelmia, mutta ei sairaus itsessään niistä johdu. Älkää suotta viitsikö vauhkota sellaista.
...Toki kyllähän sitä jossain tapauksissa ylläpidetään ja edistetään nykyisillä ns. "hoitotoimenpiteillä". Mutta alkusyyt ovat kuitenkin muita.
Ennen+vanhaan+masennus+oli+lähinnä+vanhojen+ihmisten+sairaus+ja+harvemmin+masennukseen+sairastui+alle+30+vuotiaana.+Tiedejournalisti+Robert+Whitakerin+mukaan+myös+masennuksen+ilmaantuvus+oli+rajusti+alhaisempi+kuin+nykyään,+noin+yksi+tuhannesta+1930-+ja+1940-luvuilla+Yhdysvalloissa.+Hän+on+käynyt+läpi+tutkimysnäyttöä+ennen+masennuslääkkeiden+tuloa+Yhdysvalloissa+ja+pistänyt+merkille,+että+psykiatrien+käsitys+masennuksesta+on+muuttunut+rajusti+pessimistisempään+suuntaan+viime+vuosikymmeninä,+kun+nuo+oletettavasti+masennuksen+parantavat+ihmelääkkeet+tulivat+markkinoille.+Hän+siteeraa+mm.+Yhdysvaltojen+kansallisen+instituutin+Jonathan+Colea,,+jonka+mukaan+vuonna+1964+tavattu+"Masennus+on+kokonaisuudessaan+yksi+parhaimman+ennusteen+omaavista+psykiatrisista+häiriöistä+ja+suurin+osa+depressioista+on+spontaanisti+itsestään+parantuvia".+++Samaa+mieltä+oli+vuonna+1974+NIMHIn+depressio-osaston+johtaja+Dean+Schyler,+jonka+mukaan+suurin+osa+masennusjaksoista+"ovat+luonnostaan+itsestään+parantuvia,+eivätkä+tarvitse+mitään+erityistä+interventiota".+
Todellisuus, jossa elämme, on niin kokonaisvaltaisesti erilainen kuin sata vuotta sitten, että on melko vaikeaa (mahdotonta?) vetää johtopäätöksiä tällaisista vertailuista. Masennus on kuitenkin olennaisesti sosiaalis-psyykkinen sairaus. Ja nämä tekijät elämässämme ovat muuttuneet todella paljon vuosisadassa...
Ei ole ehkä oikein sanoa, että nykyään elämä on "vaativampaa". Mutta se on tyhjempää ja epävarmempaa, ja yksinäisempää. Sillä tavoin tietty "vaativampaakin" - ainakin niille, jotka putoavat yhteisöllisen elämänmenon kuvioista eri tavoin syrjään. Putoaminen taas käy helpommin kuin ennen, ja sitä on paljon enemmän. Kuten masennustakin.
Tämäkin on tietysti vain yksi tekijä masennuksen yleistymisessä. Tietty esim. lisääntynyt diagnosoitavuus on toinen. Ja nämä kaksi ovat myös yhteydessä toisiinsa. Meillä on edellytykset sekä vajota masennukseen että todeta se, osin ne ovat samoja edellytyksiä...
Maailma on m e idän me voimme tehdä sille mitä haluamme.
Niin on ainakin demokratiassa.
Mitä, emmekö eläkkään demokratiassa???
Jos oletetaan, että psykiatria on näyttöön perustuva lääketiede, ja tehdään väite, että sen ansiosta yhä suurempi osa potilaista saavuttaa toimintakyvyn, jota heiltä ennen puuttui, niin eikö ainakin pyrkimys löytää näyttöä entisajan depression ennusteesta olisi kuitenkin paikallaan?
Nykyään psykiatrit ja lääketieteen tohtorit roiskivat yleensä todisteeksi masennuksen lääketieteellisen hoidon tehosta lähinnä lääkeyhtiöiden rahoittamia lyhyen aikavälin kokeita ja paikallisesti havaittuja jyrkkää itsemurhien laskua, joka ei kuitenkaan ole systemaattisesti yhteydessä maailmanlaajuisesti masennuslääkkeiden käytön leviämiseen. On myös jyrkkää itsemurhien nousua havaittu tietyillä alueilla yhdistyneen masennuslääkkeiden käytön leviämiseen. Robert Whitaker kunnon tutkivana tiedejournalistina on vain yrittänyt tehdä sen, mikä näiltä lääketieteen dosenteilta on unohtunut tehdä, koska älyllisen kapasiteetin tuhlaaminen oman elinkeinon kritisoimiseen olisi mitä ilmeisemmin varsin epämukava harrastus.
Masennuslääketutkimuksissa tutkimuksissa masennuksen spontaani parantumisennuste loistaa poissaolollaan, koska nykyinen lääketiede ei tunne ns. masennuksen (johtui se sitten menetyksistä, yksinäisyydestä tai lähestyvästä kuolemasta) luonnollista ennustetta, eikä tunne sen kulkua. Käypä hoito -suositukset pohjautuvat lyhyen aikavälin tutkimuksille, joissa itse asiassa sekä plaseboryhmä että lääkitty ryhmä ovat molemmat lääkeriippuvaisia, joista toinen on ajettu kalkkitabetille ja toinen masennuslääkkeelle. Eli käypä hoidon pohjana toimivat vieroitusoiretutkimukset, ei masennuksen spontaania kulkua käsittelevät tutkimukset. Kuten tuosta luennosta ja sen pohjalla toimivasta tutkimusnäytöstä voi päätellä, tämä vääristää aika rajusti tulkintoja lääkehoidon hyödyistä ja haitoista. Pitkän aikavälin tutkimuksia on tehty sen verran vähän, että se ei ilmeisesti kiinnosta tutkijoita tai tutkimusten rahoittajia.
Jos masennus on täysin sosiaalis-psyykkinen eli kulttuurisesti määrittyvä sairaus, niin miksi ensisijaisesti lääkärit hoitavat sitä? Jos se johtuu yksinäisyydestä, eikä diabeteksen kaltaisesta serotoniinivajeesta, niin miksi tuhlataan miljardeja näiden teholtaan plasebon luokkaa olevien lääkkeiden viljelyyn väestöön, ja itse asiassa myös ympäristöön ja vesistöön? Eikö sinua tosiaan kiinnosta lainkaan, että mikä on todellinen masennuksen lääketieteellisen käypä hoidon perusta? Jos masennus johtuu nykyään suurelta osin yksinäisyydestä ja sosiaalisten turvaverkkojen puutteesta, niin eikö ole melkoista resurssien ylituhlausa palkata ylikoulutettuja huumediilereitä valtion virkoihin lääkitsemään yksinäisiä ja turvattomia ihmisiä, kun yksinäisyys on kuitenkin pohjimmiltaan yhteisöllinen ja yhteiskunnallinen ongelma?