Onko pakko mennä avioon?

Avioliitto ei riipu uskonnosta. Se on ihan maallinen omaisuudenhoitojärjestely. Se on sukujuhla, koska sen vaikutukset ulottuvat sukulaisiin. Se on juhla, koska kumpikin suku toivoo tekevänsä edullisen naimakaupan. Kilistellään yritysfuusioissakin.

Avioliitto on myös monituhantisen kulttuurievoluution tulos ja keskeinen osa patriarkaalista yhteiskuntaa. Avioliitolla mies saadaan uhraamaan tarmonsa jälkikasvun hyväksi. Vastineeksi nainen uhraa vapautensa, jotta mies vakuuttuu siitä, että lapset ovat miehen omaa geeniperimää.

Patriarkaalinen yhteiskuntajärjestys on nujertanut tähänastiset kilpailijansa. Viime vuosikymmeninä sen on haastanut ihan uusi systeemi, joka perustuu ehkäisyvälineisiin ja kunnan hoitovelvollisuuteen. Isän merkitys perheenjäsenenä on kyseenalaistettu.

Aika näyttää, päihittääkö kunnallinen matriarkaatti patriarkaatin. Viime vuosien syntyvyyden romahdus viittaisi siihen, että kunnallinen matriarkaatti tuhoaa itsensä ja korvautuu maahanmuuton kautta jälleen patriarkaatilla.

Ei ollut pakko mutta laiskuus ja vakauden hakeminen elämään johti siihen ratkaisuun.

Tosin kynnys oli korkea koska juridinen vastuu arvelutti mutta pelkoni oli turha.
Meidät vihittiin kappelissa todistajien läsnäollessa. Vastoin tahtoani olivat vanhempani järjestäneet lähisukulaisille kahvituksen.
Hääyö vanhempieni talossa, minun pienessä huoneessani ja ensimmäisenä maanataina menin yksi ensimmäiseen työpaikkaani 120km:n päähän.

Syyskuussa tulee tuohon tapahtumaan aikaa 50 vuotta enkä ole missään vaiheessa katunut ratkaisuani. En puolison valintaa enkä suhteen virallistamista.

1. Se on vain symbolinen ele, eikä välttämättä tarkoita mitään rakkaudessa. Itse rakkauden tunne on paljon tärkeämpi kuin status ja mitä muut ajattelee.

Minä en mennyt naimisiin sen takia, mitä muut ajattelee vaan rakkaudesta!

2. Se on uskonnollinen juttu, laitosmainen asia. On toki siviilivihkiminen mutta se on uusi juttu, varsinkin nykykristillinen avioliitto on jotain missä useimmat valehtelee olevansa yhteydessä jumalaan. Ei ne oikeasti ole. Jumala on olemassa, mutta te olette erkaantuneet siitä.

Avioliitto ei minulle ollut uskonnollinen tai laitosmainen juttu vaan tein sen rakkaudesta!

3. Toista ihmistä ei voi kontrolloida kuin sätkynukkea tai omaa ruumista. Kaikkien elollisten olentojen itsemääräämisoikeutta pitäisi kunnioittaa mahdollisimman paljon, kunhan ei satuta toisia, ja yht'äkkiä on joku sääntö että olet vähän kuin toisen omaisuutta ja pitää olla koko ajan yhdessä saman katon alla, ja on paha jos et eräänä päivänä rakastakaan toista. Rakkauden tunne on se tärkein, ei se onko toinen ihminen kanssasi. Ihmisten tulee olla vapaita.

Tunnen olevani vapaa ihminen naimisiss ollessani. En ole puolisoni omaisuutta eikä hän minun. Rakastamme toisiamme ja siksi olemme naimisissa!

4. Se on turha kuluerä. On toki kiva että ihmiset kokoontuu juhlimaan, mutta voihan ne bileet pitää spontaanistikin jonkun pikku syyn varjolla. Ei edes tarvi mitään syytä, eihän synttärikään ole mikään syy bileiden pitämiseen, se on vaan turha tapa joka hakee logiikkansa astrologiasta, auringonpaluusta.

On erittäin tärkeä ja merkityksellinen kuluerä minulle!

Joillekin härille ja ravuille avioliitto sopii varmaan, ja leijonille, mutta ei sitä ole kyllä tehty kaikille.
Tämä nyt on täyttä potaskaa!

Ei ole pakko Ei tietenkään. Kumppanisi saattaa kyllä ajatella, ettet oikein arvosta häntä, jos et naimisiin halua.

Me mentiin naimisiin n. 30v sitten 10v seurustelun jälkeen. Lapset kasvoi ja nyt on lapsenlapsikin jo melkein juoksevainen.

Jos ei mene naimisiin, voi tietty tehdä testamenttia siipan hyväksi yms. Mutta valtaosalta ne jää tekemättä ja tulee mielenkiintoisia tilanteita, joita avoleski ei koe mielenkiintoisiksi vaan vaikeiksi etenkin siinä surun keskellä. Avioliitto on hyvä järjestely lasten ja lesken vuoksi.

Avioliitto ei ole pakollinen, mutta moneen käytännön ongelmaan törmää, jos ei ole vihittynä avioparina mm. lasten ja omaisuuden suhteen, etenkin kuoleman tapausten yhteydessä, ellei ole osannut varautua tilanteeseen.
Jos et ajattele pelkästään omaa napaasi, niin avioidut kumppanisi kanssa. Jos taas et ajattele muuta kuin itseäsi ja et oikein sitäkään, etkä ajatella pidemmälle, niin et avioidu.
Voit tietty olla kumppanisi kanssa avoliitossa ja hoidatte lasten tunnustamiset ajallaan isyyslain edellyttämällä tavalla. Teette testamentit HETI ja huolehditte omaisuuden siten, että toisen äkillinen kuolema ei vie koko jäljelle jäävää perhettä perikatoon. Kaikki on mahdollista hoitaa toki etukäteen, mutta harva näitä ajattelee ja sitten äkillisen kuoleman jälkeen on myöhäistä. Et saa edes lesken eläkettä siihen ahdinkoon.
Ihan kokemuksella voin sanoa, että näitä kannattaa miettiä ja selvittää itselleen, ettei tule yllätyksenä aikanaan.

avoliitostakuseenjoutunut

Ensimmäinen virhe on mennä avioon, jos tulee tehtyä virhe ainakin suojata omaisuus paperilla, rahan ahneita on kaikkialla. Sinisilmäisyys ja hyväuskoisuus koituu omaisuuden menetykseen kuten tapahtui toiselle vahemmistani kun erehtyi eron jälkeen naimisiin ihmisen kanssa joka halusi vain taloudellista hyötyä.

Kyllä oli helppoa. Kaksi todella köyhää yhteen eivätkä mitkään ehdot juolahtaneet mieleenkään.
50 riidatonta vuotta takana.

En ymmärrä alun kysymystä. Miksi olisi pakko? Minua on kosittu mutta olen vastannut ei. En ole koskaan ollut naimisissa eikä kukaan ole siitä minulle valittanut. Olin avoliitossa pitkään. En ole tehnyt yhtään lasta ja jotkut ovat siksi syyttäneet itsekkääksi. He eivät enää kuulu kavereihini. Luulisin että tällaiset pakot ovat yksilön omassa ajatusmaailmassa eikä oikeassa elämässä. Avioliitto on mahdollisuus ja valinta.

Ei ole pakko, mutta se helpottaa varallisuuden jakamista ja selkiyttää perintökaarta kuolemantpauksen sattuessa. Ainakin meillä varakkaammilla on siis hyvä juttu.

Minusta avioliitossa olo selkiyttää yhdessä oloa - avioliitosta ei ole yhtä helppoa lähteä kuin seurustelusuhteesta (minun mielestäni), ja tämä on vain hyvä asia.. Nuorena seurustelin useita kertoja, olin pitkissäkin suhteissa, mutta en halunnut naimisiin. Naimisiin menin vasta yli 40-vuotiaana. Se tuntui helpolta päätökseltä, ehkä juuri iän takia. Olen aina ollut itsenäinen ja vapaa, ja niin olen nytkin. Ei avioliitto ole minua ihmisenä muuttanut miksikään.

Ei härät, ravut ja leijonat mene naimisiin!
Joutsen vaikuttaa olevan sellainen joka menee jonkinlaiseen sidos-suhteeseen eli ovat "yksiavioisia" jos näin voisi kuvailla.

Ihmisenä en edes koskaan uskonut meneväni naimisiin ja kyllä se näin on edelleenkin 58v ikäisenä asiaa tutkaillen, vaikka nykyinen avo-suhde jo 16v. kestänyt, edelliset 13v. ja 6v. vuoden kestäneet...

Lisääntyä en halua ja toisten jälkeläisten rattaita en työntele koskaan on asenteeni ainoassa elämässä!
Kaikki kaverit eivät ymmärtäneen asennettani kun kävin sairaalassa vasektomiassa ja väittivät että entäpä jos elämäsi nainen sittenkin tulee eteen ja haluaa lapsen!? Nainen on silloin väärä ihanne jota eivät ymmärtäneet???

Nykyinen avovaimoni on maapallon paras, koska ei halua lisääntyä ja ei halua pakosti avioliiton seremoniaa jotta voimme arkeamme elää!

Ajattele tahratonta morsianta.

No oikeestikko te otatte kantaa tuohon Suomi24 keksimään ajanviete aiheeseen??? Ei tuota ole kukaan henkilö oikeesti tehnyt tänne vaan tuo Suomi24 päät perseessä tiimi joka syöttää tänne vähän väliä jotain todella tyhmää ja ihmiset hölmönä sit laittaa mielipiteitään tosissaan :() Ketä nyt stana kiinnostaa meneekö joku naimisiin vai ei,vittu ihan sama :)))))

Avuoehto on tärkeä osoitus luottamuksesta. Kun esim miehellä on rahaa ja naisella ei tai miksei toisinkinpäin niin tällä sopimuksella todistetaan toiselle että haluaa mennä yhteen rakkauden takia eikä omaisuuden. Avioehto pitäisi olla pakollinen. Tästä ei tosin juristit tykkäisi eikä rahanahneet noin 90% ihmisistä.

Avioliitto on hyvä juttu, kun haluaa vaikuttaa siihen, että asiat menevät haluamallasi tavalla myös silloin kun asiat ei mene hyvin. Toki korvaavia sopimusjärjestelyjä voi tehdä muutenkin ja erikseen, mutta silloin lopputulos on hyvin avioliiton kaltainen juridinen sopimus. Ja jos haluaa aviopuolisosta eroon, niin avioero on helppo keino siihen.

Avioliitossa on tarkoitus varmistaa OMAISUUDEN säilyminen
Ei siinä ole rakkaudesta kyse... se on köyhien mahdollisuus.

Se ei ole mikään uskonnollinenkaan juttu. Se on YHTEISÖN riitti. Sen solmiminen on vaan sysätty uskonnon harteille. Kirkko otti sen vastuulleen vasta 1200-luvulla.
Yhteisöllisyys selittää juhlimisen, ei uskonto.

Niin siis se pujottaa sormuksen naisen sormeen ja miehen nenään. Eli mies joutuu oikesti alistettuun asemaan. Omaisuus siirtyy vaimolle.

Pakko ei ole, kuin köyhän kuolla.

Avioliitto on osoitus siitä, että halutaan sitoutua toiseen ihmiseen koko eliniäksi. Se on oikeaa rakkautta, joka ei riipu kulloisistakin tunteista. Niin yksinkertaista se on.

Ei oo pakko, miksi olisi?

Ei sinun tarvitse solmia avioliittoa. Vahvemmat siteet luo yhteinen asuntolaina ja kakarat. Jos ne siteet ei pidättele, ei se avioliittokaan sitä tee. Meni avioliittoon sitten rakkaudesta tai rahasta tai mistä vaan syystä.

1. laillisuusnäkäkulma: omaisuuden jakautuminen ja perintöverot toisen kuollessa.
2. maistraatissa nimet alle.
3. kulut siis hyvin pienet.

avioehto, jos molemmilla tai toisella vain, omaa omaisuutta. onnenonkijat etsiköön itselleen sopivaa seuraa muualta.

whats the problem?

Kenenkään ei tarvitse mennä avioon. Avioliiton tärkeyttä tarkastellessa kyse on kuitenkin aivan muista asioista kuin ihmisten tunteista. Tutkimusten mukaan avoliitoista erotaan vielä paljon, jopa useita kertoja useammin kuin avioliitoista. Yksinhuoltajien lapset ovat samoin tutkimusten mukaan taloudellisesti ja henkisesti heikommassa asemassa kuin ne lapset, joilla on kaksi vanhempaa läsnä jokapäiväisessä elämässään. Tämän vuoksi yhteiskunnan pitäisi panostaa siihen, että ihmiset solmisivat avioliiton ja pysyisivät yhdessä. Mahdollisimman täysipäisten ja hyvinvoivien lasten kasvaminen kun on koko yhteiskunnan etu, ja perinteinen avioituminen edistää sitä. Siksi voitaisiin kyllä Suomessakin säätää lakeja, jotka tukisivat avioitumista. Esimerkiksi Saksassa on perheverotus, jossa avioliiton solmimisen jälkeen täytyy maksaa veroja tosi paljon vähemmän. Avoliitossa rilluttelijat sen sijaan saavat vapaasti olla avoliitossa mutta veroja maksetaan sitten vain satoja euroja enemmän kuukaudessa.

No sinne on sinun aivan turha mennä. Tälläkin kylällä on monta hyvää taloa mennyt pilalle akkojen takia. Ensin mennään naimisiin ja sitten parin vuoden kuluttua "lähdetään etsimään itseään" tai uuden ukon perään ja talo jaetaan tai ukko joutuu velkakierteeseen. Elä ihmeessä mene naimisiin, se on täyttä kusetusta koko homma. Papille voi tarjota kahvit Veijo Essolla ihan muuten vaan, vaikka paakkelsin kera, tulee kuitenkin halvemmaksi!

Avioliitto on jokaisen pariskunnan oma asia. Joko mennään tai ei mennä. Sen symboliikka-byrokratia soppa jokaisen omassa mielikuvassaan oma.
Kirkolliset asiat, ovat monelle enemän kultturellisia. Lapset siis kastetaan, kun näin on aina tehty. Naimisiin mennään, kun näin on aina tehty. Toisille niihin liittyy toki vielä se uskonnollinen vakaumus. Mutta uskontoja maailmassa riittää. Jokainen uskokoon miten haluaa.
Kirkkohäät molempien sukujen kera on toisille se juttu. Toiset haluavat jotain erikoista pienemmällä porukalla. Mutta jokainen pariskunta toivottavasti yhdessä päättää, mikä on se heidän juttunsa. Sillä yleensä, kun toinen vie ja toinen ei sano mitään. Ero saapuu aika nopeaan.
Itse tuskin koskaan menen naimisiin. On kosittu, on ehdotettu nimien muuttamista samalla reissulla maistraatin muissa asioissa yms. muuta.
Parhaiten olen kuitenkin elämääni reissannut yksin etiäpäin. Ja jos joskus eteeni astuu se kylttymätön romantikko, joka halajaa kirkkohäät isolla laskulla. Sitten neuvotellaan tai erotaan tai jatketaan ja mietitään yhdessä mitä halutaan.
Mutta tuskin koskaan menen naimisiin.

Suomessa ri liene muuta pakkoa kuin kuolla..jokainen kuolee ennemmin tai myöhemmin halusi tai ei. On siihen valmis tai ei..

Itse koen avioliiton aivan erilailla. Jod rakastan puolisonia ja haluan jakaa hänen kanssaan kaiken myös omaisuuteni - myös kuolemani jälkeen. Siinä tapauksessa avioliitto on omaisuuden kannalta juridinen toimenpide. Toki kannattaa hoitaa niin avio- kuin avosuhteessakin avioehto ja testamenttiasiat kuntoon. Avioehto rekisteröidään maistraattiin ja testamentit testamenttirekisteriin...

Itse en järjestäisi juhlia suvulle. Mitään pakkoahan siihen ei ole. Keräisin lähimmät, minulle ja puolisolle tärkeimmät/läheiset yhteen. Max 10 = 5 5. Tai sitten en ketään. Voi kirkkohäät järjestää ilman yleisökin tarvitaan vain 2 todistajaa. Nekin saadaan kirkon työntekijöistä jos perheestä ei löydy.

Pakkohan ei ole tehdä mitään, ihme porukkaa täällä.

Perkeleen yksilöverotus ja työpaikkauntien asumiskustannusten vähennyskelvottomuus yhdessä sovitellun päivärahan kanssa johtivat 52v ikäisenä päätökseeni lopettaa palkkatyössä käyminen.

Minä ansaitsin perheemme tuloista noin 80% ja verotus oli sen mukainen.
Nyt nämä parikymmentä vuotta olen maksanut veroa vain noin 3,5x vaimoni vastaava. Anuksesta!

Avioliitto naiselle on pelkää bisnestä, käytetään miehiä siittäjinä ja rahoittajina.
Avioliitossa mieheltä loppuu ihmisoikeus, on vain velvollisuuksia.
Naisilla on kaikenlaisia oikeuksia.

Monta hyvää kommenttia täällä. En ole todennäköisesti tekemässä lapsia, miksi tehdä kun voi adoptoida? Onhan maailmassa jo tarpeeksi ihmisiä muutenkin, ja eikö se ole sama kenen siittämän lapsen kasvatat kunhan kasvatat hyvin? Jotkut puhuu että aisuri tms mitälie katsovat kieroon ihan kuin alentaisi itsensä kun adoptoi, mutta ei haittaa. Monta itse siitettyä lasta ihmiset kasvattavat miten sattuu niin onko se sitten parempi?

Ja avioliittoon en ole menemässä, koska se on lupaus olla yhdessä jommankumman kuolemaan asti. Eli mun pitäis joko rikkoa se lupaus tai järjestää puolisolle kuolema että voisin olla vapaa kun ei enää ole hyvä. Mitä järkeä siinä on?
Okei, joillekin ihmisille avioliitto sopii paremmin ehkä, mutta mun mielestä rakkaus on sitä että tahtoo sekä itsensä että kumppanin olevan onnellinen. Jos yhdessäolo haittaa sitä onnellisuutta ja jompikumpi löytää toisen niin joka tapauksessa käy usein niin ettei olla enää yhdessä. Mutta kun on ajatus että ollaan yhdessä ikuisesti ja sitten tulee bänät niin se vituttaa. Ei vituta niin paljon kun on jo valmiiksi asennoitunut niin. Ja muutenkin, mun kumppani saa rakastaa muitakin miehiä ja naisia ja harrastaa seksiä heidän kanssaan. En välttämättä halua kuulla niistä kokemuksista ihan hirveästi eikä hän varmaan puhua, mutta ei se mua muuten haittaa.

Toisesta saa tykätä ilman että ripustautuu toiseen. Mulla kesti yli 30 vuotta tajuta se mutta tajusin kuitenkin. Voihan sitä silti olla yhteydessä aina välillä vaikka ajauduttaisiin erilleen, ja sitten myöhemmin jos tuntuu siltä niin voi palata yhteen.

Ei kannata elää niinkuin luulet että muut toivoo sun elävän. Ne voi sanoa että tee sitä tee tätä mutta kun teet omia juttuja ja tulet onneliseksi siitä ja saat täyttymystä, muut tajuaa että parempi näin.

"Ei kannata elää niinkuin luulet että muut toivoo sun elävän. Ne voi sanoa että tee sitä tee tätä mutta kun teet omia juttuja ja tulet onnelliseksi siitä ja saat täyttymystä, muut tajuaa että parempi näin."

Tuo on viisaasti sanottu. Ajattelen hyvin samalla lailla. Yksin asuvia on nykyään vuosi vuodelta yhä enemmän. Tietoisesti lapsettomia samoin. Kuulun heihin. Ymmärrän heitä. Jopa kunnioitan heitä. (Kunnioitan myös niitä, jotka todella haluavat solmia avioliiton ja onnistuvat sillä teolla parantamaan elämäänsä. Heitä vain on nykyään yhä vähemmän. Ymmärrän jotenkin miksi heitä on yhä vähemmän, koska kuulun niihin, jotka eivät todellakaan koe avioliittoa itselleen hyväksi ajatukseksi.)

Naimisiin menemisen sijasta nykyään yhä useamman ihmisen kannattaa tehdä kaikkein omimpia juttujaan, kannattaa keskittyä niihin asioihin jotka todella kiinnostaa. Muut saavat "neuvoa" vaikka miten, ei sille pidä korvaansa lotkauttaa. Useinhan nuo muut neuvovat sinuakin elämään kuten he, neuvovat robottimaisesti "noudattamaan perinteitä", elämään "niin kuin sinulta odotetaan", siis käyttäytymään, tuntemaan ja ajattelemaan "kuin kaikki muutkin", muka sinunkin "pitää sopia normaaliuden muottiin". Mitä järkeä tuollaisissa neuvoissa on? Ei mitään! Mitä järkeä on kysyä muilta "mitä minä haluan?" Sitä "mitä minä haluan" kannattaa kysyä vain itseltään! Itse asiassa se kysymys on kunkin ihmisen elämän tärkeimpiä.

Lopuksi Frank Martelan mietelause:
"Onnellisuus on sitä, mitä sinulle tapahtuu, kun keskityt tekemään itsellesi merkityksellisiä asioita."

5 vuotta takana avioliiton satamassa. Ei tulisi mieleenkään mitkään avioehdot koska olemme tässä kumpikin sillä mielellä että avioliitto on elämän mittainen. Yksi lapsi vasta ja lisää toivoisimme.

Avioliitto on silloin hyvä juttu kun tulee hankittua yhteistä omaisuutta ja ai ole lapsia koska jos taphtuu jotain niin avoleski ei peri mitään ei ole mitään suojaa toisen omaisuuteen vaan sukulaiset perii hänet. Jos on lapsi niin avoleskellä ei ole asumisoikeutta yhteiseen asuntoon niinkuin avioliitossa ja jos ei pysty lunastamaan avikin osuutta niin joutuu myymään asunnon.

Ihan uskomattoja nämä vastaukset, joita aloittaja on saanut. Suurin osa kirjoittajista syyttää naisia rahanahneiksi. Miksi? Onko kenties omakohtaista kokemusta, vai tuntuuko mukavalta vain yleistää kaikki naiset rahanahneiksi?

Olen ollut avioliitossa kohta 32 vuotta. Avioehto tehtiin ennen naimisiinmenoa. Lapsia on kolme, nyt jo kaikki asuvat omillaan. Avioehtoa olen suositellut kaikille, vaikkei kukaan ole vielä naimisiin mennyt. Avoliitossa asuvat, mutta lapsia ei ole kenelläkään. Lasten kannaltahan on aivan sama, ovatko vanhemmat naimisissa vai ei. He perivät kummatkin vanhempansa. Avoliitossa käy huonosti, jos avopuoliso kuolee. ilman testamenttia avopuoliso ei peri mitään. Testamentistakin menee enemmän perintöveroa kuin jos aviopuoliso on perijä.

Ihmettelen sitäkin, miten automaattisesti ajatellaan miehen olevan se rikkaampi puoliso. Nykyään naiset yleensä kouluttavat itsensä pidemmälle kuin miehet, ja siten ansaitsevatkin enemmän kuin miehet. Toki ammattiryhmissä on edelleen eroja.

Lopuksi: on aivan sama, meneekö naimisiin kirkossa vai maistraatissa. Jokainen pari päättää sen aivan itse. Eikä horoskooppimerkillä ole mielestäni mitään tekemistä asian kanssa!

avioliitto on aikuisille.ei hörheille jotka uskovat horoskooppi ennustuksia.

syy avioon on ainoastaan siinä, että sillä on vahvempi asema oikeuden edessä, kun ollaan "kunniallisesti ja virallisesti" yhdessä, ei sen ihmeempää.
rakkaudella ei ole sen kanssa tekemistä.