Tunteet sekaisin

Pakko oli tulla nyt jonnekin tätä purkamaan. Seurustelen ensirakkauteni kanssa ja ikää molemmilla on päälle 20 v. Miehelläni on kotonaan maatila, jota hän meinaa jäädä jatkamaan. Tällä hetkellä hän hoitaa tilaa vanhempiensa kanssa ja töitä kyllä riittää. Itse opiskelen maatalouteen liittyvää alaa, joten ymmärrän kyllä, että maatilalla on paljon töitä.

Miesystäväni kovasti puhuu siitä, että haluaisi kyllä oman talon yms. Ei vain pysty nyt ostamaan ja talon tulisi olla lähellä maatilaa jne. Minulla on oma asunto läheisessä kaupungissa mikä tietysti on mahdollistanut ylipäätään tämän parisuhteen. Tosin sielläkään emme hirveästi ehdi viettää aikaa, lähinnä iltaisin pari kertaa viikossa. Mieheni valittaa siitä, että en viihdy hänen luonaan mutta kun menen "hänen kotiinsa", menen anoppilaan. Ei sellainen oleminen minun mielestäni ole mitään hyvää parisuhdeaikaa.. Haluan pitää hyvät välit toki hänen vanhempiensa kanssa, mutta en halua jatkuvasti notkua toisten nurkissa. Olen hyvin itsenäinen ihminen ja kaipaan omaa rauhaa. Miehellä on todella hyvät välit vanhempiensa kanssa ja välillä tuntuukin, että hänen paras kaverinsa onkin oma isä.

Minua on alkanut ahdistaa ihan toden teolla, sillä rakastan miestä valtavasti. Pidän itse eläimistä todella paljon ja ymmärrän kyllä, että ne tarvitsevat hoitoa joka päivä ja muutenkin töitä on paljon. Yhteistä aikaakin varmaan löytyisi sopivasti, jos olisi yhteinen koti. Voisinhan välillä myös auttaa jossakin, vaikka kävisinkin myöhemmin muualla töissä. Ollaan seurusteltu kuitenki jo melkein kolme vuotta ja tilanne laahaa. Elän jatkuvassa epävarmuudessa kun en tiedä tuleeko tähän mitään muutosta. Välillä tuntuu että mieheni ei edes halua itsenäistyä kunnolla vanhemmistaan. Ahdistukseni vaikuttaa jo aika vahvasti omaan hyvinvointiini. Puhutaan kyllä asioista miehen kanssa hyvinkin suoraan ja viimeeksi pari päivää sitten puhelimessa mietittiin suhteen ongelmia. Tiedostan myös sen, että oma käytökseni on välillä ollut sopimatonta. Koen jotenkin olevani loukussa. Yleensä nähdään aina silloin kun miehelle se sopii, töiden vuoksi. Lisäksi minä olen se, joka on muuttanut pois entiseltä kotipaikkakunnalta. Mieheni ei tunnu vain millään ymmärtävän miltä minusta tuntuu tämä, vaikka kuinka yritän selittää. En tiedä yhtään mitä tehdä tai mitä ajatella. Nämä asiat pyörivät lakkaamatta päässä.