Olen ollut suurimman osan elämästäni mieleltäni sekaisin, mutta sopivasti sillä rajalla etten ole ikinä joutunut sairaalaan siitäkään huolimatta, että olen yrittänyt useaan kertaan tappaa itseni impulsiivisesti. Kymmenen vuotta sitten pyristelin eroon masennuksesta sillä ajatuksella että ehkä elämässä on jotakin arvokasta, jota en ole vielä löytänyt. Nyt tuo tuntuu surkealta ajan haaskaukselta,olisi pitänyt lopettaa kaikki ajoissa niin osa kaikesta kamalasta jota oli edessä, olisi jäänyt kokematta.
Eikä tulevaisuudella ole annettavana muuta kuin lisää repivää ahdistusta.
Olen jopa sanonut ääneen sen, että en enää jaksa elää. Toistamiseen. Sitten minulle vain sanotaan että on pakko. Todennäköisesti itsemurhani tulisi tästä huolimatta suurena yllätyksenä.
Menetin luottamukseni hoitavaan tahoon kun psykoterapeutti totesi minun olevan ihan hyvässä kunnossa, vaikka totuus on se että ennen terapiaa sentään pääsin kodistani ulos, enkä hautonut itsemurhaa joka päivä. Ilmeisesti siis kuvittelen, että terapia ei ole tehonnut. En tiedä minkälaisen diagnoosin moisista harhoista saisi ja kuvittelikö hän että vastaan väittäminen potilaan olotilasta saa aikaan mitään hyvää. Lähes kaikki ihmiset ovat olleet vain suuria pettymyksiä,enkä ole itse yhtään sen parempi.
Eikä tulevaisuudella ole annettavana muuta kuin lisää repivää ahdistusta.
Olen jopa sanonut ääneen sen, että en enää jaksa elää. Toistamiseen. Sitten minulle vain sanotaan että on pakko. Todennäköisesti itsemurhani tulisi tästä huolimatta suurena yllätyksenä.
Menetin luottamukseni hoitavaan tahoon kun psykoterapeutti totesi minun olevan ihan hyvässä kunnossa, vaikka totuus on se että ennen terapiaa sentään pääsin kodistani ulos, enkä hautonut itsemurhaa joka päivä. Ilmeisesti siis kuvittelen, että terapia ei ole tehonnut. En tiedä minkälaisen diagnoosin moisista harhoista saisi ja kuvittelikö hän että vastaan väittäminen potilaan olotilasta saa aikaan mitään hyvää. Lähes kaikki ihmiset ovat olleet vain suuria pettymyksiä,enkä ole itse yhtään sen parempi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niin samanlainen olo itsellä. Yli 10 vuotta masennuksesta kärsineenä. Ei tässä ole vaan enää mitään mieltä.
Monet ammattiauttajat ovat itse niin kuutamolla, että tarvitsisivat todella kipeästi apua.
Ainakaan nuo aloittajan ajatukset ja kuviot eivät ole mitenkään epätyypillisiä masentuneille, sen voi ehkä sanoa. Ja kyllä tämä tauti myös vain maalailee maailmaa ja näkymiä jopa epärealistisen synkiksi - ehkä tämänkin asian tiedostaminen voi joskus johonkin auttaa.
Ei ole huono ajatus se, että elämässä on jotain arvokasta, mitä ei vain ole vielä löytänyt.