Kalevala karjalaisten kansaneepos

Kalevalan runot on vienankarjalaisen rahvaan kansanrunoutta monien vuosisatojen kuluessa syntyneitä.
Karjalaisuus ei tee kenestäkään vielä suomalaista.
Nämä ovat faktoja, eivät mielipiteitä.
Nationalistinen yhtenäiskulttuuri on valheellinen näkemys.

Suomalaisilla, mm. Lönnrotilla on suuri ansio pelastaa itärajan takaisen karjalaisväestön kansanrunouden. Se ei tee siitä suomalaista runoutta.
Lönnrot lisäili tiettyjä kristillisiä säkeitä luonnonuskomusten sekaan ja jotka ovat selvästi nähtävissä. Samassa runo-osassa voidaan alussa lausua luonnonhenkien nimiin ja lopettaa osuus kristillisen jumalan ylistämiseen. Kalevala tulisi perkata vieraasta (kristillisestä) aineksesta puhtaasti ihmisen ja luonnon väliseksi suhteeksi.

Valkoinen Suomi käytti Kalevalan runoutta osittain väärin suursuomalaisuuden aatteen tukemiseksi.
On vihdoinkin havahduttu oikeaan näkemykseen. Vienan Karjalan runous on maatalouden alkuaikojen ja käsityöläisaikojen kuvaamista ennen monijumalaisten uskontojen syntymistä siten kuin ne esiintyivät antiikin maailmassa.
Kaikki kansat ovat käyneet ennen monijumalaisuutta luonnonhenkien kehitysvaiheen. Kalevalassa luonnonhenget ovat uskomuksissa pääosassa mutta samalla kehitystrendissä näkyy jumaluuksien syntymätrendi. Pääsankari Väinämöinen on jo eräänlaisena tarusankarina enemmän kuin ihminen.

Joskus luotiin Suomen kulttuuriaelämässä Kalevalasta neliosainen sarja televisioon nimella "Rauta-aika".
Rauta kuvaa hyvin tiettyä kehitysvaihetta ihmiskunnan elämässä. Pohjolan metsiin rauta-aika saapui noin 500 jaa.
Rauta oli erikoinen keksintö ja hyödyllinen ihmiskunnalle. Kalevalassa seppä Seppo Ilmarinen nousee arvoon arvaamattomaan. Jopa yli-ihminen Väinämöinen kumartuu sepän puoleen: " Tao Sampo niin Kalevan kansa alias vienalainen rahvas nousee korkealle."
Todellisesta historiasta tiedämme, että rautaa taottiin Pohjolassa alkuajaan suomalmista. Rauta ja seppä saa Kalevalassa lähes jumaluuden arvon. Reaalielämssä sepän ammattia ja työtä korostettiin. Silloinen seppä ja nykyaikainen tietokoneosaaja voidaan rinnastaa. Molemmat olivat teknologian taitepisteessä alansa huippuosaajia.

Vuosikymmeniä sitten luin eepoksen.
Yksi kränä aivoihin jäi niiden jumalasäkeiden lisäksi. Heti alussahan on kristinuskosta poikkeva luomiskertomus, jossa lopulta rautamunasta sikiää tarusankari Väinämöinen. Runoelma maailman syntymisestä on silti fantastinen.

Viimeisessä 50. runossa on selvästi katolisen kirkon kyhäelmän pohjalta kristillisen neitsytsyntymän muunnelma kun alussa Ilmatar keikuttaa Sotka lintua ja se synnyttää rautamunia.
Neitsytsyntymäruno päättyy Väinämöisen huudattamamiseksi Karjalan kuninkaaksi.
Lönnrot lienee laatinut runon omasta päästään. Se poikkeaa kuin yö päivästä muusta Kalevalan ihmisten ja luonnon ykseydestä.

Tuomo Kondie, alunperin Salonen, esiintyy samalla tavalla kuin Otto Wille Kuusinen tutkimuksessaan "Kalevala ja sen luojat" (1956).

Kuusinen toteaa, että runot on kerätty itärajan molemmin puolin ortodoksiuskonnon vaikutusalueelta ja suurin runolähde löytyi Vienasta, joka ei koskaan ole kuulunut Suomeen. Kuusinen vihjaa, että nimeksi Kalevalan runot ovat suomalaistenkin runoutta. Tuomo Kondie esittää runojen olevan puhtaasti karjalaisten runoutta ja on siten Kuusista jyrkempi.

Kuusinen runojen luonteesta:
"Runot, joista Kalevala on kokoonpantu, ovat aitoa kansanrunoutta ensiksikin siinä merkityksessä, että runojen laulajat eivät olleet mitään ammattilaulajia, vaan tavallisia kansan miehiä ja naisia, jotka sukupolvesta toiseen ovat laulaneet runoja raskaan työn joutohetkinä......
Runot kertovat yhteiskunnasta, jossa ei ollut olemassa ylimystöä, sankareista, jotka kuuluivat työtätekevään kansaan.. Täten Kalevalassa runous on todellista kansanrunoutta sekä sisällöltään että muodoltaan."

Näkemys on oikea. Puoliksi jumalhenkisankarit Väinämöinen, Seppo Ilmarinen, Joukahainen, Pellervoinen ym. olivat kaikki työssään ammattinsa taitajia. Orastava varallisuuden kertyminen tulee esiin Pohjolan, Pohjan akan, talossa Ilmarisen takoessa heille ihmekone Sammon. Luonnollinen kehitys olisi johtanut monijumalaisen uskonnon syntymiseen. Se ei toteutunut siksi, koska ympärillä oli jo monijumalaisuus (kristinuskossa on useita jumalia ja puolijumalia vaikka papisto toisin väittää).

Itä-Karjalaan kristinusko saapui Novgorodin toimesta ortodoksisuuntauksena noin 1400 luvulla ja sen jälkeen. Kalevalaan siirrettyjä runoja on synnyttetty luultavasti jo aikaisemmin, matkalla ne ovat muuttuneet, laulajat ovat unohtaessaan muuttaneet ja lopputulos on nähtävissä 1800 luvulla kerätyistä runoista.

O-W. Kuusisen tutkimus kannattaa lukea kunhan sivuuttaa Neuvostoliittoa mainostavat lauseet, jotka eivät suoraan liity Kalevalan sisältöön.
Netistä ei löydy Kuusisen tutkimusta.
Kirjastosta teos löytyy kaukolainauksella "O.W.Kuusinen, Valitut teokset".

ps. Itä-karjalaisten ei tulisi toistaa valkoisen Suomen virhettä käyttää Kalevalaa poliittisten päämäärien puolesta. Se on osaltaan ihmiskunnan yhteistä omaisuutta, menneisyyden aikojen "viestiä" tulevaisuudelle.

Kalevalan harrastelija Otto Ville Kuusinen sai kommunistidiktatuurin pääpukari Vladimir Leniniltä lisänimen "Suomensyöjä", paasatessaan pienten kansojen, kuten suomalaisten, kohtalosta hävitä historiasta.

Saattaa se vähän Kuusisen haamua kyrsiä kun Suomi on edelleen itsenäinen valtio, mutta kas kummaa, Neuvostoliiton kommunismikyhäelmä sen sijaan kaivoi itse oman hautamonttunsa johon rojahtaa.

Kuusinen oli kommunismidiktatuurin aulis pönkkäpuu, eikä hänen elämästään tai teoistaan ole itsenäisen Suomen kansalaisilla mitään muuta opittavaa kuin pysyvä varoitus kommunismin tuhoisuudesta.

Suvakki mamut koittaa säveltää suomen historiaa uudestaan..