Lohduttaako puolisosi sinua? Saako hän sinut paremmalle tuulelle, kun olet allapäin? Puuduttaako hän kipusi? Silittääkö hän sinua, kyselemättä miksi olet surullinen? Vai joudutko kätkemään mielipahasi ja miettimään sitä yksin, yön pimeinä tunteina, kun kukaan ei ole näkemässä?
Puhumattomia asioita
Anonyymi
10<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ei mitään, ei mitään. Ei hän kohtaa minua. Pelottaa, että opin olemaan samanlainen, nyt kun olemme kaksistaan niin paljon.
Lyhyesti: ei.
Kyse ei ole pelkästään siitä, että hän ei ymmärrä, vaan häntä ei myöskään kiinnosta.
Mitä hyvänsä ikävää päässäni liikkuukin, se on aina oma ongelmani. Onneksi olen hyvä olemaan yksin.
Tunnen olevani yksin ikävä kyllä.Hän pitää minua kovana ,pärjäävänä.Hän ei huomaa että minäkin tarvitsisin joskus tukea etten murenisi.
Ehkä tuo ei ole hyvä lähtökohta. Suhteessa on aina kaksi osapuolta ja kumpikin on vastuussa suhteen onnistumisesta.
Liian herkkä kysymys.
Kauniita unia kaikesta huolimatta. Hyviä unia ✨✨
Laita tuo parisuhdepalstalle. En ruodi täällä parisuhdetta kenenkään kanssa. Miksi utelet?
Älä sitten ruodi, se on OK.
Mietin että miten muut kokevat negatiiviset tunteensa, jääkö niiden kanssa sitten kuitenkin yksin, vaikka olisikin parisuhteessa? Voiko tunteista puhua, ja edellyttääkö lohduttaminen ongelman ymmärtämistä, vai riittääkö se että ymmärtää että toiseen sattuu?
Kerro omasta tilanteesta.
Ai, no, minusta tuntuu että usein jään aika yksin. En ole ehkä kovin hyvä avautumaan, muutenkaan, koska en halua vaivata ketään, olla vaivoiksi, enkä kovin mielelläni käy läpi negatiivisia juttuja, usein se vain pahentaa fiilistä. Ja puoliso on jokseenkin itsekeskeinen; ei pahalla tavalla, kai, mutta jotenkin omassa luokassaan, muissa maailmoissa. Ikinä hän ei ole kysynyt että mitä minulle kuuluu, oltu yli 10 vuotta sentään yhdessä. Hän ei edes huomaa jos olen pahoilla mielin.
Mutta sitten ne harmitukset kasautuvat, ja tulee sellainen olo että elää ihan eri planeetalla. Välimatka kasvaa, mutta varmaan vain minusta tuntuu siltä.
Jos saisin mahdollisuuden niin pitäisin huolen että juteltas ihan kaikesta,toisiamme tukien.